Koira perhe

kaikenlaista_sekalaista_241.jpg

Olemme henkeen ja vereen koira ihmisiä ja kaikki kolme koiraamme Topi, Timi ja Jami on meille perheenjäseniä. Harrastamme yhdessä, vietämme sädepäivät sohvalla köllöttäen, jaamme myös sänkymme.. Elämme pitkälle koirien hyvinvoinnin ja tarpeiden mukaan. Niinkuin näin ison koiralauman kanssa tuleekin elää.

Asiahan on sanomattakin selvää että koirat ei ole meille enää Tammikuussa se asia minkä mukaan eletään. Vaan sen roolin ottaa lapsi. Siltikään en aio väheksyä koiriemme tarpeita tai huomiota. Otan sen vaikka minun ns. omasta ajastani pois jos oikeasti on sellainen olo että aika ei riitä. Eikä varmasti sellaista tule olemaan. Meillä ei koskaan ole ollut arjen ongelmia (ajankäyttö yms.) koirien takia. Kun ei turhaan stressaa niin oikeasti kolmesta koirasta ei ole vaivaa – niinkuin moni voisi luulla!

Kuitenkin.. asiaan..

Olen miettinyt paljon tietenkin koiriemme suhtautumista vauvaan. Koira tunnistaa vauvan pennuksi. Siitä ei ole kiisteleminen. Meillä koirat on uteliaita varmasti tutustumaan tähän uuteen lauman jäseneen, mutta heti ensimmäisestä sekunnista alkaen on meidän tehtävä näyttää että lapsi on korkeammalla koiran laumassa kuin itse koira.

Meidän koirat on ihmisrakasta rotua joten en ole ajatellutkaan että mitään ongelmia ilmenisi. Ainahan pitää olla varautunut kaikkeen tietenkin.

Aiomme ostaa valmiiksi koiraportteja pari kappaletta jotta tarvittaessa tilaa saadaan rajattua ja koiria hieman erilleen. Koiria ei kuitenkaan MISSÄÄN NIMESSÄ eristetä muusta perheestä jotta elämä alkaa luistamaan.

Olen myös ehdottomasti sitä mieltä että koira tarvitsee oman paikan päivän aikana mihin mennä rauhoittumaan ja viettämään aikaa halutessaa ilman että muu perhe häiritsee. Tämä nyt on ajankohtaisempi tietenkin kun lapsi kasvaa enemmänkin, mutta oma tila tullaan tekemään meidän makuuhuoneeseen missä koirat meillä ovat tottuneet torkkumaan.

Joka ikisessä nettikirjoituksessa painotetaan sitä että koira ei ole lelu. Sen häntää ja korvia ei saa repiä. Olen sitä mieltä tietysti että tälläistä ei pidä sallia varsinkaan isommalta lapselta koska se satuttaa koiraa. Haluan kuitenkin että lapsi ottaa jo varhaisessa vaiheessa kontaktia koiriimme jotta lapsi sekä koira tottuisi toisiinsa.

Ilokseni sain myös tänään lukea taas iltalehden artikkelin koiran vaikutuksesta lapseen. Mielestäni sillä on merkittävä sosiaalinen tekijä lapselle ja siitä on paljon iloa. Iloisempi asia on mielestäni se lapsilla jotka ovat kasvaneet koiraperheissä on tutkitusti hengitystieoireita ja – tulehduksia. Korvatulehduksien sekä antibioottikuurien määrä oli myös koiraperheissä pienempi!

Tälläkin tietenkin on kääntöpuolensa! Entä jos lapsi tuleekin allergiseksi?

Olemme miettineet tämän vaihtoehdon myös. Tämähän tarkottaisi jonkin sortin luopumista rakkaista koiristamme. Jos siis näin ikävästi kävisi koirat lähtisivät meiltä sisätiloista ulkotiloihin. Niille rakennettaisiin ns. koiratalo missä olisi isot ja riittävät tilat koko laumalle. Jos näin kävisi ihmiskontaktia pitäisi pitää päivittäin muulloinkin kun ruokinnan merkeissä!

Minulle on pari ihmistä sanonut että koirat pitäisi hävittää meiltä koska lapsi tulee.. Minä kysyn kyllä että miksi ihmeessä? Mitä mieltä muut on?

Kommentit (2)
  1. Meillä on kissa ja kun tyttö tuli taloon, kissa haisteli tyttöä välillä, mutta useimmiten seurailia varauksella kaukaa. Hiljalleen kissa otti tytön omakseen ja pienen itkiessä tuli minun ja mieheni luo maukumaan, että eikö me typerät kuulla kun sillä ihmispennulla on hätä! 😀 Nyt tytön ollessa vuoden, kissan kolme vuotta, kissa pääsee halutessaan piiloon meidän päiväpeiton alle, tai katon tasoon raapimispuuhun. Mutta välillä huomaa, että kissa kiusallaan jää maahan makaamaan, että tyttö pääsee vähän retuuttamaan. 🙂 Koira olisi tarkoitus tulevaisuudessa perheeseen ottaa. Kavereiden koirien kanssa tyttö on saanut tekemisissä olla. 

  2. Mun mielestä ei missään nimessä kannata hävittää koiria lapsen tulon takia. Meillä on myös koira (ja kissa) ja itse olen kasvanut kotieläimien keskellä. Ensin isovanhempien iiiso koira joka oli jo silloin kin synnyin ja jälkeenpäin omat eläimemme. Niistä ei mitään haittaa ole, täytyy vain alussa tosiaan pitää huoli siitä että koirat saa tarpeeksi myös huomiota kun pikkunen tulee maailmaan koska jotkut koiran vaikka kuinka lapsirakkaita ja ihmisrakkaita olisivat olleet niin saattaa tulla mustasukkaiseksi. Onhan se kuitenkin eri asia kun omaan perheeseen tulee pieni uusi jäsen joka saa huomiota paljon. Itse oon myös miettinyt tota miten mahtaa suhtautua. Ja tottumis asia se vain on. Koirat tottuu ihan mihin vaan kun antaa niille aikaa ja rauhassa totutella. 

    Ja olenpa myös lukenut, että lapsi jonka perheessä on kotieläimiä pienestä asti ei yhtä helposti allergiseksi eläimille tule, kuin lapsi jolta kielletään kaikki eläimet lähellä. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *