Tästähän tuli henkilökohtaista
1/3 Dressemberiä takana ja nyt jo on tullut muutamia, lähinnä pään sisäisiä, haasteita vastaan. Siis kymmenessä päivässä, mulla on kai huono turnauskestävyys?? Tässä postauksessa käsittelen lyhyesti muutamaa juttua, jotka on saaneet mut ainakin hetkellisesti miettimään miksi ihmeessä niin innoissani suostuin mukaan. Ja samalla kuin vahingossa jouduin keskelle unelmiani ihanan kamalalle epämukavuusalueelle.
Ensimmäinen haastava asia on, etten oikeasti voikaan pistää juuri niitä vaatteita tänään päälle kuin haluaisin. Kuulostaa hassulta, onhan mulla ihan riittävästi mekkoja ja tykkään niitä stailatakin. Länsimaissa ollaan kuitenkin totuttu jo niin pitkään itsemääräämisoikeuteen, että tuntuukin välillä hankalalta, jos sitä rajoitetaan. Varsinkin mulle vaatteissa itsemääräämisoikeus on erityisen tärkeää, koska olen esteetikko. No hyväähän tämä mulle tekee. Niin kuin vaikka paaston tai laihdutuskuurin jälkeen, maistuu oma vaatevarasto taas paremmalta tammikuussa.
Uusin lisäys mun vaatekaappiin. Lähikirppikseltä tehty löytö 2 eur. Minusta aika hieno ja käytännöllinenkin vielä.
Tässä on jotain paolasuhosmaista, eikö?
Toinen asia on paljon henkilökohtaisempi. Se on tämä omien kuvien ja ajatusten postaaminen täällä blogissa ja facebookissa (oon niin vanha, että jätän Twitterit ja Instat nuoremmille). Välillä ärsyttää pistää omia kuvia näytille, vaikka mun ihanat facebook-ystävät mua kannustaa ja antaa ylistäviä arvioita jatkuvasti. Ootte ihania, kiitos! Täytyy sanoa, että ihailen bloggaajia, jotka tekee tätä vuodesta toiseen päivittäin. Ei ole helppoa asettaa itseään kaikkien nähtäville ja kaikkien arvosteltavaksi. Eikä muuten ole helppoa ottaa itsestään kivannäköisiä kuvia.
Kolmas asia on kaikista henkilökohtaisin, mutta jaan sen silti, koska se liittyy mun unelmiin. Jospa se vaikka rohkaisisi jotain lukijoista. Kuten jo mainitsinkin, oon esteetikko ja ollut sitä aina. Jossain vaiheessa nuorempana haaveilin ihan tosissani, että voisin tehdä töitä muodin parissa jollain tavalla. No se unelma kuitenkin jäi, kun piti opiskella ”kunnon” ammatti. Ei se ole kaduttanut, mutta unelma ei kuitenkaan ole kuollut. Blogien valtakauden alettua olen myös monesti miettinyt oman blogin aloittamista ja muita tapoja millä voisin toteuttaa tätä kokoon kuivunutta haavettani nuoruusvuosilta. Lähes vahingossa tämän Dressemberin kautta pääsen sitä pienessä mittakaavassa tekemään ja se on innostavaa. Toisaalta se on samalla hyvin pelottavaa. Entä jos nyt käykin ilmi, etten tosiaankaan olisi ollut tarpeeksi hyvä saatikka kiinnostava? Ehkä se on myös meissä suomalaisissa vahvana, epäonnistumisen pelko. Eikä myöskään saisi kuvitella itsestään liikoja. Jotain tässä haasteen edetessä minunkin elämässäni voitetaan, vaikkei tästä ura ehkä urkenekaan sanan varsinaisessa merkityksessä.
Olen niin iloinen siitä, etten tee tätä vain itseni vuoksi. Yllämainitut haasteet olisivat saaneet minut lyömään hanskat tiskiin jo muutaman päivän jälkeen, mutta ne ihmiskaupanuhrit, joiden tarinoita ei kukaan ehkä koskaan kuule, on tärkeitä. Heilläkin on ollut unelmia: unelmia paremmasta elämästä. Sitten on tullut joku, joka on sanonut, että voisi auttaa näitä epätoivoisissa oloissa eläviä ihmisiä toteuttamaan unelmansa. Toivo on herännyt ja nämä ihmiset ovat lähteneet, tullakseen ahneiden ihmisten hyväksikäyttämiksi tavalla tai toisella. Tanssijan ura Saksassa tai työ sukulaisen ravintolassa hyvinvoivassa Suomessa ei vastannutkaan työntekijälle maalailtua työnkuvausta. Unelma kuoli ja pahimmassa tapauksessa se ihminenkin. Minua rajoitti vain epäonnistumisen pelko, näiden ihmisten haasteet on ihan toisessa mittakaavassa. Minun tarina tai unelma ei ole arvokkaampi, mutta oon etuoikeutetussa asemassa saadessani jakaa sen. Muistakaa näitä 20-30 miljoonaa, joiden unelmasta ei tullutkaan todellisuutta. Osallistua voi lahjoittamalla mun Dressember kampanjaan. Iso kiitos vielä jo lahjoittaneille <3
Kuvakollaasi päivän asuista viikon varrelta
Tämän päivän asu, joka on omistettu Lauralle. Kukkahuivia lähemmäs hippilookkia en taida päästä, mutta inspiroiduin sun viimeisimmästä kuvasta. Oot ihana <3
Sateisesta pohjoisesta, Sinikka