Jouluisia ajatuksia ja loppusuora
Joulu oli ja meni. Mun suuret suunnitelmat pukeutua kaikkein ihanimpaan mekkoon kariutui aaton kuumeiluun ja sitä seuranneeseen flunssaan. Mekkoa pidin silti, mutta avainsana oli mukavuus. Silkkimekko ei olis soveltunut ihan yhtä hyvin sohvalla löhöilyyn kuin trikoinen. Mitään fancy dress-kuvia eikä muitakaan kuvia joululta siis ole.. Harmittaa. Omassa elämässä on lopulta aika vähän tilanteita, joissa voi hyvin pistää päälleen sen kaikkein hienoimman mekon. Liian vähän juhlia? Onneksi mun sisko sentään edusti kahdessa ihanassa mekossa kotona jouluna 🙂
Jouluna sain myös ihanan dressember-henkisen lahjan (muiden ihanien lahjojen ohella). Lahjoituksen mun kampanjaan ja pari uutta mekkoa. Ne oli tosin kierrätysmekkoja, mutta jotenkin se sopii hyvin dressemberin henkeen. Kiitos Marja <3 Ne on molemmat harmaita ja olin ihan onnessani. Mun vaatevarasto vaan on niin värikäs ja jännittävä 🙂 Anoppi kerran lohdutti mua, että tässä elämäntilanteessa olis hankalaa, jos kaikki olis värikästä. Kuten jo mainitsin aiemmassa postauksessa, nyt ei tosiaan ole aikaa peilata ja mallata vaatteita liiemmin. Aamulla vaan vaatteet päälle ja menoksi. Jos kaikki on harmaata ja mustaa niin nehän sopii tosi hyvin yhteen keskenään. No vakavammin, oon koittanut viime vuosina vähän lisätä repertuaaria myös muihin väreihin.
Nyt kyllä voi katsoa peiliin (ja kyllä minä tietty aika paljon katsonkin :P), jos ei löydä päällepantavaa loppukuuksi. Samalla on hyvä muistaa, että dressemberissä ei ole kyse siitä kuinka monta mekkoa sulla on vaan kekseliäisyydestä kuinka erilaisilla tavoilla niitä voi asustaa. Kuten jo aiemmin ehkä jo mainita, dressemberin ”keksijä” taisi vetää ekan dressemberinsä yhdellä ja samalla mekolla asusteita vaihtaen. Eli haastan ensi vuonna kaikki mukaan, jotka omistaa edes yhden mekon?! Jos muistat tarpeeksi hehkuttaa asiasta esim. facebookissa niin jouluna joku saattaa lisätä uusia mekkoja sun varastoon, niinkuin mulle kävi 🙂
Laskin tuossa muuten, että tätä kuukautta on enää 2 päivää jäljellä. Nopeasti se vain kului tämä mekkokuukausikin. Ja oon jo tottunut postaamaan itsestäni kuvia tänne ja faceen ilman, että tarvii joka kerta kiemurrella. Oon kyllä saanut kannustusta niin monelta taholta, että kiitollisin mielin saatan tätä projektia päätökseen. Yksi parhaimmista palautteista on ollut, että oon kuvillani saanut mekkointoa tartutettua muihinkin. Vau, ettepä usko miten kivalle se tuntuu. Edelleen on kampanja-aikaakin jäljellä joitakin päiviä. Iso kiitos jälleen niille, jotka olette tätä tärkeää asiaa halunneet tukea kamppanjani kautta.
Asukuvia joululahjamekossa ja huivissa, jossa on violettia (tuntematon väri vaatekaapissani näihin päiviin asti)
Loppusuoralta, Sinikka