Asioiden tullessa päätökseen, tulee tarve sanoa jotain merkittävää. Dressemberin osalta koin tämän tarpeen normaalia suurempana, koska kyse on enemmän kuin mekoista tai minusta, lontooksi ”it’s bigger than a dress”. Kyse on ihmiskohtaloista. Siksi vierähtikin tovi ennenkuin rohkaistuin kirjoittamaan tätä 2013 Dressemberin viimeistä bloggausta. Että löytäisin oikeat sanat ja aiheet, joilla lopettaa tämä kuukausi. Toinen syy on, että olen myös paranemassa oleva perfektionisti ja koitan pärjätä riittävän hyvän kanssa. Päätin, että kokoan yhteen muutaman viimeisen ajatuksen, jotka tästä mekko ajasta jäivät päällimmäisenä mieleen. Ja ne on kaikki otsikon mukaisia, onnellisia asioita.

Ensimmäinen asia, jota kiitollisena ihmettelen, on se miten monia ihmisiä Dressember sai liikkeelle. Tänä vuonna 1233 rekisteröitynyttä osallistujaa 32 maasta nousi ihmiskauppaa vastaan ja iloitsemaan naiseudesta. Sydäntä lämmitti avata facebook ja nähdä uutisvirrassa kauniita naisia mekoissaan, taistelemassa naisen asein oikeuden puolesta. Mikä valtava ja ihana ja voittoisa joukko! Joukko, joka keräsi 165 000 USD kuukaudessa seisomalla yhdessä rintamassa. Kuulostaa ylisanoilta, mutta loppusummaa katsoessa ei voi todeta muuta. Kunnia-asia oli seistä tuossa joukossa omine mekkoineen.

Toinen juttu, jota olen hokenut läpi dressemberin, ovat nämä omat ystävät ja tutut, jotka ovat olleet innostuneita ja kannustavia. Ihmeellisintä silti on miten moni avasi sydämensä lisäksi myös lompakkonsa, eikä kulkenut ohi. Kiitos siis vielä kerran jokaiselle lahjoittajalle. Yhdessä saimme kokoon 300 USD, joka on paljon enemmän kuin uskalsin haaveillakaan. Se miksi ihmettelen noin isoa lahjoitusten määrää on, että nykyään moni varmasti miettii meneekö apu sittenkään perille. Vetääkö joku kuitenkin välistä. IJMn työtä tehdään sydämellä ja rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Eli jokainen lahjoitus varmasti menee oikeaan osoitteeseen. Itse olen varmistunut tästä asiasta seurattuani IJMn facebook-sivustoa. Siellä kerrotaan konkreettisin luvuin miten paljon bordelleja suljetaan heidän työnsä kautta. Lisäksi silloin tällöin saa luettavakseen tarinoita, joissa kerrotaan yksittäisistä tytöistä, jotka on pelastettu ihmiskauppiaiden käsistä. Kertomukset antavat toivoa ja konkretisoivat sitä miten yhdenkin ihmisen elämä on arvokas ja vaivannäön arvoinen. Käykää siis tykkäämässä sivusta, jos aihe kiinnostaa ja koskettaa.

Kuten aiemminkin päätän postaukseni henkilökohtaisimmalle tasolle. Oman elämän supermallina toimiminen oli kiinnostava matka eikä täysin kivuton, kuten jo täällä aiemmin avauduin. Kuitenkin ilokseni huomasin, että loppua kohden löysin itsestäni yhä enemmän intoa poseerata ja heittäytyä tähän hommaan. Niin ja jopa nauttia siitä. Nautin niin paljon, että joulukuun viimeisenä päivänä, erään dressember kolleegan innoittamana, kaivoinvanhemmillani säilytyksessä olleen hääpuvun esiin. On muuten todellista parisuhdeterapiaa pukeutua taas the mekkoon. Ne ihanat muistot ja tunteet, joita tuo ylellinen silkkisametti kätkee, muistuttavat lapsiperheen arjen keskellä siitä, miksi tähän hommaan alun perin ryhdyttiin. Ja muistuttaa myös siitä, että elän tällä hetkellä todeksi yhtä suurta unelmaani parhaan mahdollisen kumppanin kanssa <3

Tänä vuonna koko joulukuu sai uuden syvyyden. Jouluisen toivon sanoman välittäminen ei ollutkaan enää pelkkiä sanoja vaan konkreettista toimintaa toisten hyväksi.  Ja siksi joulukuu ei tänä vuonna ollutkaan kovin pimeä, se oli monta astetta valoisampi ja tuhansia mekkoja kauniimpi.