Tässä blogissa on paljon käsitelty sitä, mitä ihmiskauppa on ja minkälaisista luvuista puhutaan, kun on kyse tästä maailmanlaajuisesta orjuuden muodosta.

Halusin hieman kertoa siitä, miksi jonkun sydän alkaa sykkiä tälle aiheelle ja erityisesti sen vastaiselle työlle.

Olen opiskellut viimeiset neljä ja puoli vuotta kansainvälisellä luokanopettajalinjalla. Moderni orjuus on tullut esille puhuttaessa neokolonialismista (uuskolonialismi) ja monilla globaalin kasvatuksen kursseilla. Lapsisotilaiden tilanne ja lapsilla teetettävä orjatyö ovat olleet aiheita, joita olen seurannut mediasta jo yläasteelta lähtien, mutta ihmiskaupan yksi suurimmista muodoista: seksityö, oli minulle oikeastaan pimennossa siihen asti, kunnes kävelin yhdellä kuuluisimmista Pattayan seksikaduista, ”Walking Streetillä”.

Olimme vierailemassa ystäväperheemme luona Thaimaassa ja mieheni ja ystäväperheen mies kuvasivat dokumenttimateriaalia ihmiskauppaan liittyen. Baareja baarien jälkeen, ilotaloja ilotalojen jälkeen, tanssipaikkoja tanssipaikkojen jälkeen. Katu tuntui loputtomalta, enkä ollut ikinä nähnyt silmilläni miten rakkauden ja toivon puute näkyy niin selvästi. Olen nähnyt erilaista epätoivoa esimerkiksi Kenian maaseudulla, mutta tämä näky oli jotakin aivan uutta ja karmivaa. Saksalaiset, suomalaiset, intialaiset yms. miehet kävelivät humalassa monta tyttöä kainaloissaan. Tytöt tyrkyttivät epätoivoisesti itseään tanssien tankojen ympärillä ja huudelleen lauseita englanniksi. Oli VIP-stripklubia, oli alaikäisten tyttöjen baaria, oli exotic western-tyttöjen baaria..tuolta kadulta löytyi kaikkea. En voinut pidätellä kyyneliäni kun kaikki nuo valot ja musiikki, kuvat ja kyltit tulvivat silmiin yhtä aikaa…

Seksikauppa on monimutkainen asia Thaimaan näkökulmasta katsottuna. Nämä tytöt eivät ole päätynyt (suurimmaksi osaksi) jonkun takakonttiin uuden työn toivossa rajan toisella puolen. Heille on pienestä pitäen Isaanin maaseudulla kerrottu, että isona he menevät Bangokiin tai Pattayalle, etsivät rikkaan länsimaalaisen miehen ja menevät tämän kanssa naimisiin. Useille tytöille tämä onkin suurin haave työn tekemisen taustalla. He odottavat pelastavaa prinssiä, joka lennättää heidät kotimaahansa loppuiäksi. Tämä ei kuitenkaan ole todellisuus, monet tytöt ja ladyboyt pahoinpidellään, heitä kiristetään veloilla pysymään tietyissä työpaikoissa. Joillakin tytöillä voi illan ja yön aikana olla yli 20 asiakasta..joka yö. On kiistelty asia voidaanko puhua ihmiskaupasta, kun on kyse Thaimaan seksikaupasta, ovathan tytöt ”vapaaehtoisesti” päätyneet näihin töihin. Kuinka vapaaehtoista se todellisuudessa on, on monimutkainen asia. Tässä tulevat taas esille kaksi suurta maailmanlaajuista ongelmaa: köyhyys ja kouluttamattomuus.

Thaimaan reissulla sain nähdä myös läpitunkevan rakkauden ja toivon, jota muun muassa yksi organisaatio teki näiden tyttöjen hyväksi. He tarjosivat muita töitä tytöille, kylläkin pienempää, mutta säännöllistä palkkaa vastaan ja avustivat heitä monilla eri tavoilla. Oli mahtavaa vierailla yhdessä tällaisessa keskuksessa ja tajuta, kuinka yhden ihmisen elämä voi muuttua kokonaan, kun joku päättää alkaa tekemään jotakin.

Tähän aspektiin otsikkoni liittyy. Se on yhden ”idoleistani”, Heidi Bakerin lause, jota hän hokee läpi kirjojensa ja saarnojensa. Rakkaus on tekoja, se on sitä, että emme vain puhu asioista ja voivottele uutisille ja maailmassa tapahtuville epäoikeudenmukaisuuksille.

Thaimaaseen lähteminen oli yksi suuri askel minulle ja sen jälkeen tämä aihe on ikään kuin vyörynyt joka suunnasta, muun muassa teatterin ja dokumenttien ja kouluesseiden muodossa. Olen päättänyt, että haluan tehdä jotakin, ja siksipä kai päädyin juontamaan VALO-yhdistyksen pitämää seminaaria ”Ihmisen hinta” vapaakirkolla pari viikkoa sitten. Tuo seminaari valaisi asiaa myös Suomen kontekstissa ja tajusin, että se on kasvava ongelma myös meidän kotoisessa Suomessamme.

Niin kuin sanoin, haluan tehdä jotakin, mutta haluan tehdä jotakin siitä näkökulmasta, että voin muuttaa pienilläkin teoilla yhden ihmisen elämää radikaalisti.

”Love looks like something.”, rakkaus näyttää tänä joulukuuna minun kohdallani siltä, että osallistun tässä blogissa jo esiteltyyn Dressember kampanjaan.

Tässä osoite omaan subkampanjaan, jonne voita halutessasi lahjoittaa haluamasi summan, mikään lahjoitus ei ole liian pieni: https://www.ijmfreedommaker.org/campaign/2265/Dressember-for-IJM/. Jos haluat kysyä lisää kampanjasta ja siitä mihin sen keräämät rahat menevät, niin ota ihmeessä yhteyttä. 

Tässä kuva viikonlopulta, kun seminaari järjestettiin. Sylissäni on yksi pieni tytön tyllerö, joka pitää myös mekkoa jokaisena joulukuun päivänä.