Muutamia vuosia sitten löysin vanhan valokuvan itsestäni. Noin kuusivuotias minä poseerasi käsi poskellaan, punaisissa shortseissa ja intiaani T-paidassaan. Jäin katsomaan kuvaa, ja mietin, miksi pienempänä oli niin paljon helpompaa poseerata?

Dressemberissä on paljon minua innostavia elementtejä. Isoimpana motivaattorina mukaanlähtööni toimi ehdottomasti linkittyminen ihmiskaupan vastaiseen toimintaan, mutta tässä matkan varrella on noussut pintaan muitakin ilostuttavia ja pohdittavia aiheita.

Ensinnäkin, niin surullista kuin se ehkä onkin, olen oikeasti pitkästä aikaa miettinyt mitä laitan aamulla päälleni! Viimeiset kahdeksan kuukautta vauvan kanssa kotona eivät aina välttämättä ole olleet kovinkaan stailattuja.. Kun tavoitteena on saada pieni nukkumaan edes parit puolen tunnin päikkärit tai saada edes yksi teelusikallinen sosetta alas, vierähtää päivä helposti pyjamahousuissa. Onkin ollut mukavan virkistävää sukeltaa vaatekaapin perukoille etsimään mekkoja ja miettimään mitkä niistä saisi toimimaan imetyksen huomioon ottaen. 

Joulukuun ensimmäisinä päivinä hieman arkailin. Seistä peilin edessä, mallata itsestä selfietä, tai varta vasten pyytää, otatko kuvan? Vaikkakin näin kolmekymppisenä itsekritiikin ääni on vaimentunut verrattuna kaksikymmentä-jotain ikäiseen minääni, niin aivan liian usein katson kuvaani epätyytyväisenä. Mitä, ja missä vaiheessa tapahtui, ettei käsi vain menekään poskelle poseerausasentoon enää?

Olen suunnilleen päivittäin selaillut instagrammistani Dressembernaisia ympäri maailmaa, ja iloinnut siitä, miten erinäköisiä, kokoisia, värisiä ja tyylisiä joukkoon mahtuu! Nämä naiset ovat kauniita! Ja vaikkakin heidän kauneutensa tulee heidän mekoistaan, kasvoistaan, hiuksistaan, heidän ruumiinrakenteistaan ja siitä miten he kantavat itseään, niin ennen kaikkea, se tulee heidän alttiudestaan laittaa itsensä likoon. Heittäytyä mukaan tähän haasteeseen.

Olenkin päättänyt itsekin heittäytyä. Vaimentaa vielä jäljelläolevaa kriittikkoa minussa, ja antaa mennä. Laukoa selfieitä peilin edessä ja postata kuvia minusta mekoissani. Katsoa peiliin, ja uskoa sen, mikä on totta. Olen hyvä juuri näin, riittävä ja kaunis. Eikä ole ketään muuta sellaista kuin minä. Ja aivan yhtä totta se on sinustakin.