Pienesti.

Kävelin eilen sisään erotiikkaliikkeeseen käsivarrellani kori täynnä villasukkia. 

Takahuoneesta meidän pientä porukkaamme tuli tervehtimään hieman yli viisikymppinen nainen, joka alkuhämmennyksen jälkeen otti joulupakettinsa vastaan hymyssäsuin. Kertoi olevansa isoäiti yksivuotiaalle pojalle. Lähtiessämme, naisen silmissä kimmelsi kyyneltenalut.

Pienikokoinen thai-nainen huusi jotain peräämme ovenraosta. ”Maukasta!” Hän mutusteli enkelisuklaata, villasukat jo jalassaan. ”Lämpimät.”

Olen pienten tekojen ihminen. Kyllä, haaveilen isoistakin asioista ja teoista, kansakuntien parantumisista ja ihmiskaupan loppumisesta. Mutta loppujen lopuksi, kannatan aina ensin sitä, mikä on juuri tässä, pientä ja hyvää. Hymyä huomiottajättämisen sijaan, villasukkapakettia ja ystävällistä sanaa. Maailma ja sen karuus on lienee minulle helpompi niin kohdata. Ja Valtakunta ja sen hyvyys minulle niin helpompi kommunikoida.

Millaisia pieniä tekoja meille tänään olisikaan tarjolla?