Turva-asussa

Dressemberin puoliväli häämöttää ja alkuinnostus on todella menneen talven lumia. No on tässä ollut toki muutakin. Lapset vuorotellen sairaana ja itsekin eka flunssa tähän sesonkiin. Eli elämää, jossa mekon stailaaminen ei oo aina ollut niin fantsua saatikka kauheen tärkeää. Tätä kaikkea miettiessäni tajusin, että olen tässä vuosien saatossa kehittänyt itselleni systeemin, joka mahdollistaa hyvät asuvalinnat myös näihin tilanteisiin. Silloin, kun ehtii vain vetäistä vaatteet päälle, tämä esteetikko ottaa käyttöön turva-asut!

Mitä ihmettä nämä turva-asut sitten on? Niillä ei siis ole mitään tekemistä ulkoisen turvallisuuden kanssa, mutta sitäkin enemmän sisäisen. Ne on valmiita toimivia stailauksia, jotka on kokeiltu ja hyväksi havaittu. Niissä on hyvä ja itsevarma olo. Kenkiä ja muita yksityiskohtia vaihtamalla näistä saa sopivan lähes joka tilanteeseen (mun tilanteet just nyt on aika casual, kuten näistä stailauksista varmaan huomaa). Erityisen suosittuja on sellaiset kombinaatiot, jotka on armollisia myös sellaisina päivinä, kun maha on turvoksissa tai on muuten vaan paksu olo. Useinhan tämä lihava-päivä asustaa ihan vaan meidän naisten korvien välissä, mutta turva-asu tuo lohtua myös sellaiseen huonoon päivään. Asusteet ja yksityiskohdat on valmiina, ei muuta kuin asu päälle ja tukka ponnarille. Miksi ihmeessä sitten tarvin tämmöisiä asuja? Einö huonona päivänä voi laittaa vaan jotain päälle ja unohtaa niinkin epäolellisen asian kuin vaatteet? No esteetikko ei oikein voi unohtaa. Välillä vedän päivän omasta mielestä huononnäköisissä vaatteissa ja, niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin, sellainen päivä on yleensä laadultaan huonompi. Tottakai pukeudun aina tilanteen mukaan, urheilemaan treenivaatteissa ja kotiin rennommissa vaatteissa, mutta kaiken pitäis näyttää omaan silmään kivalta.

Tätä kirjoittaessa tajuan selvemmin, että tämä puoli on vaan osa minua eikä se välttämättä ole huono puoli. Taas tullaan näihin suomalaisuuden perusajatuksiin vaatimattomuudesta, joihin edellisessä postauksessa viittasin. Tähän kohtaan sopis varmaan ”rumat ne vaatteilla koreilee”. Jospa siitä nyt vois päästää irti ja oikeasti iloita tästäkin osasta omaa persoonaa. Se ei oo tekovika vaan siunaus!

Mitä minun turva-asut sitten on? Väriltään ne on mustaa, valkoista, harmaata ja joskus tummansinistä. Hyvin usein aina niissä on raitoja ja aika harvoin blingblingiä. Eli melko tylsää, mutta toimivaa. Ne vähän vaihtuu sesongin mukaan myös ja tottakai myös uusien vaatehankintojen, joita ainakin miehen mielestä teen nykyään tosi vähän. Jos ette ole vielä huomanneet niin mun Dressemberin turvamekko on harmaa löysähkö trikoomekko, joka on vuosia vanha. Eri asusteilla siitä saa stailattua monenlaisia lookkeja. Toinen mekko, jonka taas löysin pitkästä aikaa kaapistani on ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt musta tunika. Se on ihan täydellinen talvimekko. Se on lämmin ja siitä saa uudennäköisen sukkiksia ja huivia tai muita asusteita vaihtamalla. Mulla on myös sellainen tapa, että jos ihastun johonkin stailaukseen niin pidän sitä heti useamman päivän peräkkäin ajatuksella ” if it works, don’t fix it”. 

Käyttääkö joku muu turva-asuja??

Tässä vielä pari kuvaa Dressemberin turva-asuistani. Oon koittanut tsempata ja vaihtaa edes jotain elementtiä asussa, kun nyt kerran tyylihaasteesta on kyse. Tarkkasilmäinen huomaa, että harmaan mekon alla onkin eri raitapaita ja sukkisten päällä ylipolven sukat (joo oon niin out, että käytän niitä edelleen :D)

 

Muistattehan tyylihaasteen vakavamman puolen myös eli ihmiskaupan uhrit, joiden takia tätä hommaa tehdään eli tästä voit klikata ja lahjoittaa mun kamppanjaan.

 

Huomenna sitten juhlavampaa mekkoa päälle Dressemberin puolen välin ja seurakunnan joulujuhlan kunniaksi !

 

Sinikka