Viikonloppuna tajusin, että ei vitsit, olen kirjoittanut blogia jo puoli vuotta, ihan tarkkaan puolivuotispäivä oli jo 13.3.2017, jes! Ei hitsit kun aika rientää. No ajattelimpa sitten kertoa vähän fiiliksiä blogin aloituksesta sekä muuten blogin kirjoituksesta. Olen siis todellakin ihan vasta-alkaja, mutta jostain se täytyy aloittaa, eikö vain? 🙂

Haaveilin joskus muutamia vuosia sitten blogin kirjoituksesta, mutta epäröin paljon sen aloittamista. Suurin ongelma oli ihan minä itse. Ajattelin silloin, että minusta ei ole siihen, enkä osaisi blogia kirjoittaa. Koen, että äidinkieleni ei ole ollut niin hyvä, että kaikki pilkut olisivat oikeilla paikoilla, ja sekin hieman pelotti. Miksi voisin kirjoittaa blogia, jos pilkutkin menevät väärin? Lisäksi ongelmana oli oma epävarmuus siitä, että mitäs jos minulle nauretaan tai mitä jos jotkut ajattelevat, että ”jaaha, toikin sitten aloitti bloggaamisen”. Ja valokuvaus, huoh! En myöskään ole valokuvannut kuin lomakuvia, ja nekään ei nyt niin taidokkaita ollut, heh. Kuitenkin valokuvaus on minua kiinnostanut, joten ei auttanut kun tarttua kameraan. Samalla mietin vaan, että en itse saisi niin hienoja kuvia blogiini, kuin monilla on, ja kiinnostaisiko ketään minun normaali elämäni tai saisinko edes lukijoita. Oli siis paljon kysymyksiä, joita miettisin.

Olen kokenut onnistumisia, epäonnistumisia, ahdistusta, ilon hetkiä sekä muita suuria tunteita tämän puolen vuoden aikana, mutta olen saanut valtavasti enrgiaa blogin kirjoittamisesta, vaikka välillä on ollut vaikeaa. Ja mikä sitten on ollut niin vaikeaa? No oikeastaan se, että itse miettii onko tarpeeksi hyvä tai saako lukijat minun kirjoituksista mitään irti. Osaanko välittää energisyyden ja rennon otteen treenaamiseen sekä terveelliseen elämäntapaan? Näitä asioita välillä pohdin, mutta olen tyytyväinen että en ole kuitenkaan blogin kirjoittamista missään vaiheessa ajatellut lopettaa. Sinnikkyyttä siis minussa riittää 🙂

Kaikkien negatiivisten ajatusten jälkeen tajusin kuitenkin, että en voi antaa muiden mielipiteiden, omien epävarmuuksien tai heikkouksien määrittää, mitä haluan tehdä ja mitä voin tehdä. Nyt näin vanhempana sekä itsevarmempana olen heittänyt hyvästit muutaman vuoden takaisille ajatuksille ja tehnyt sen, mistä olin haaveillut. Kaiken oppii kyllä kun harjoittelee ja pitää olla vaan itse tyytyväinen siihen, mitkä omat aikaansaannokset on, vaikka jonkun mielestä en olisi tarpeeksi hyvä tai innostava. Täytyy uskoa itseensä, se taitaa olla se paras neuvo, jonka olen saanut.

Olen kyllä itsestäni ylpeä, että kuljen sitä kohti, mitkä unelmani on. Ei siis saa antaa omien pelkojen tai epävarmuuksien määrittää sitä, kuka olet ja mitä haluat tehdä. Erilaisia mielipiteitä saa olla ja varmasti niitä tulen saamaan, mutta täytyy muistaa ne omat syyt ja ajatukset, jonka vuoksi tekee sitä mitä haluaa. Saan olla kiitollinen, että minulla on super ihania ystäviä, jotka ovat minua auttaneet blogin aloituksessa ja blogissa ylipäätään. Anna , ketä on minua suuresti auttanut kuvien ottamisessa sekä muokkauksessa ja muutenkin, jos minulla on jokin ongelma ollut. Myös poikaystäväni, kaikki ystäväni sekä perhe ovat olleet tukena. Olen saanut heiltä positiivista palautetta, joka auttaa jatkamaan ja oppimaan. 

Tästä lähteekin seuraavat puoli vuotta blogin kirjoitusta, elokuussa siis tulee vuosi täyteen. Sitä täytyy sitten ehdottomasti juhlia, heh 🙂

Oikein ihanaa viikon alkua kaikille ja nautitaan ihanasta keväisestä säästä, jes!

Essi

Kuvat ja editointi // Anna Nääppä, Annalla -blogi