Airbnb-majoittuminen lapsen kanssa – uhka vai mahdollisuus?

Juliaihmisen postauksen innoittamana oli pakko vielä toistamiseen ottaa käsittelyyn aihe Airbnb-majoitus. Aiemmin kirjoittelin Airbnb-kämppien antamasta inspiraatiosta, mutta aika paljon asiaa löytyy myös teemalla lasten kanssa Airbnb-majoituksessa. Me ollaan nimittäin saatu kokea sen mahdollisuudet, mutta yhtä lailla ne uhkat.

Kuten Juliaihminenkin kirjoitti, Airbnb-kämpät on aivan mahtavia etenkin silloin, kun reissussa on useampi perhe. Isommalla porukalla voi vuokrata lukaalin, jossa jokaiselle perheelle on vähintään yksi makkari ja ehkä kylppärikin, ja lisäksi vielä hulppeat oleskelutilat ja keittiö. Italiassa parina vuonna ollaan ystäväperheen kanssa majoituttu villoissa maaseudulla, jolloin asuntoihin (tai oikeammin linnoihin) on kuulunut vielä oma piha uima-altaalla ja ruokailualueella. Ei siis olla pystytty iltaisin pelkästään hengailemaan eri huoneessa kuin nukkuvat lapset, vaan nauttimaan illallista viineineen ja pitkän kaavan jälkkärijuustopöytineen ulkona illan pimetessä kuunnellen sirkkojen siritystä. Luksusta! Onneksi itkuhälyttimet on keksitty.

Viime vuonna Piemontessa otettiin myös suht hyvin nukkuvien taaperoiden kanssa tilaisuudesta vaari ja järkättiin molemmille pariskunnille omat treffi-illat, niin että toisen lapsen vanhemmat jäi vahtimaan molempien nukkuvia lapsia ja yksi pariskunta kerrallaan pääsi nauttimaan rauhassa illallista lähikylän ravintoloihin.

On myös parasta, kun matkassa on samanikäisiä lapsia jotka viihtyy keskenään. Kaikki sujuu suht helposti kun yksi tai kaksi voi vahtia lapsia ja loput porukasta vaikkapa laittaa ruokaa sillä aikaa.

Entäs sitten ne uhat? Pienten lasten liikkuessa on aina se pelko, että joku loukkaa itsensä tai tuhoaa omaa tai muiden omaisuutta. Erityisesti, jos on kyseessä läheskään yhtä vilkas lapsi kuin meidän esikoinen. 

Airbnb-asunnot ei aina ole ihan loppuun asti lapsiystävällisiä. Vaaran paikkoja ja tuhoriskejä on yleensä sitä enemmän, jos kyseessä on jonkun ei-lapsiperheen oma koti. Kiviportaat, lasiset tukaanit matalalle sijoiteltuna, design-matot, seinälle ripustetut kitarat ja yöpöydälle jätetyt korurasiat kuuluvat kaikki riskiryhmään.

Meille ei ole onneksi käynyt majoittuessa mitään vakavampaa tai kalliimpaa vahinkoa, mutta joitain ihan huvittavia kyllä. Viime talvena majoituimme Tallinnassa Airbnb:ssä kolmen perheen voimin matkassamme kolme 1-2-vuotiasta. Yhden yön reissulla hajosi kukkaruukku ja käräytettiin hellalla puinen leikkuulauta. Olen 99% varma että meidän poika oli asialla kääntelemässä hellan nuppeja, onneksi ei sentään tuli päässyt irti! Sen verran hulabaloo oli asunnossa kokoajan käynnissä että olisi saattanut käydä vielä muutamat onnettomuudet lisää jos oltaisiin pidempään jääty.

Pari viikkoa sitten Tampereella majoittuessamme ajateltiin että selvittiin yllättävän kunnialla, vaikka kämpästä löytyikin se lasinen tukaani, kissan ruokia kupista lattialta ja muuta 2-vuotiasta kovasti kiinnostavaa (Haluun silittää tukaania!). 

Ajomatkalla Tampereelta Jyväskylään asunnon omistaja whatsappaili, että oliko kaikki mennyt hyvin. No sepäs mukavaa, ajattelin, ja vastailin että kyllä juu, ja kiitokset vielä. Oletteko nähnyt avainta? Toinen oli keittiön pöydällä kuten sovittiin, mutta toista ei näy. Toista? Mitä ihmettä, pähkäilimme avomiehen kanssa, olimme käyttäneet vain yhtä avainta emmekä tienneet edes toisen olemassaolosta. Ja sen yhden olin laittanut laukustani pöydälle lähtiessä.

Noh, katson varmuuden vuoksi vielä laukkuun.

Mikä tää on?!!

Onko se tämä? viestitän asunnon omistajalle.

Kyllä! 

Jahas. Poikamme rakastaa avaimia ja olin nähnyt hänen lähtöaamuna leikkivän laukullani ja ottavan sieltä tavaroita ja laittavan niitä sinne takaisin. Hän oli ilmeisesti löytänyt asunnon toisen avaimen jostain ja laittanut senkin leikkiessään laukkuuni. Olipa hitusen noloa ja asunnon omistajalle asiassa selittelemistä! Onneksi hän ei ollut ollenkaan vihainen ja kämpän avain saatiin postitettua omistajalle seuraavana päivänä Jyväskylästä. 

Mutta huh! Ihme juttuja voi näköjään sattua ja kohta kun meillä on köörissä kaksi pientä, liikkuvaista ja ehtiväistä tyyppiä niin saa nähdä mihin me vielä joudutaan. Se ainakin Tampereen keikasta opittiin, että ne toteutuvat riskit voivatkin olla jotain ihan muita kuin niitä ilmeisimpiä!