Nyt sitä napolilaista pizzaa!

Pitkään siitä haaveilin ja vihdoin pääsin siitä nauttimaan jopa kahtena peräkkäisenä päivänä – onneksi kaupungista löytyy jo peräti kaksi napolilaista pizzeriaa! Nyt on siis testattu sekä Torikortteleiden Via Tribunali että Oulunkylän Capperi. 

Huhut ovat pyörineet kaupungilla Pizzeria Via Tribunalin jonojen ympärillä. Ravintola ei ota lainkaan pöytävarauksia, ja kuuleman mukaan pöytää saattaa joutua odottelemaan maanantai-iltaisinkin tuntikaupalla. Tosin jonottaessa voi onneksi kierrellä kaupungilla, ja ravintolasta soitetaan kun pöytä on valmiina. Hyvä systeemi, joskin odottelen yhä Helsinkiin samanlaista pöydänjonottelukulttuuria kuin Buenos Airesissa joskus; kadulla odotellessa aika kului rattoisasti, kun ravintolan tarjoilijat kiertelivät porukassa tarjoillen viiniä ja pikkusuolaisia.

IMG_1962.JPG

IMG_1961.JPG

Ilmeisesti arki-iltapäivä on hyvää aikaa kokeilla onneaan, sillä maanantaina neljän maissa saimme heti pöydän. Ravintola oli melkein täynnä, mutta pari-kolme pöytää näytti olevan kokoajan vapaana. 

Ravintolan listalla on kymmenen pizzaa, yksi salaatti ja yksi jälkiruoka; tiramisu. Tilasimme pizzoista Margheritan ja Tonnarellan jaettaviksi avomiehen ja taaperon kanssa. Taaperolla on tällä hetkellä melko haastava vaihe ruokailun suhteen ja ravintoloissa asiointi ei juuri nyt ole yhtä juhlaa hänen kanssaan. Tällä kertaa hän ei edes suostunut maistamaan pizzaa, vaikka aiemmin hän onkin pitänyt pizzasta. Saimme siis tuhota molemmat avomiehen kanssa kahdestaan.

IMG_1952.JPG

IMG_1954.JPG

IMG_1957.JPG

Pizzat tulivat muuten ravintolassa todella nopeasti, noin kymmenessä minuutissa! Odotukset ruuan suhteen olivat korkealla sillä Via Tribunalia on niin kovasti hehkutettu sekä mediassa että kavereiden taholta. Ehkä juuri isoista odotuksista johtuen kokemus jäi lopulta pliisuhkoksi. Olihan se pizza hyvää, mutta päällimmäinen ajatus oli, että tällaistako se napolilainen pizza nyt sitten on? En ole käynyt Napolissa (vielä) vaikka Italiassa onkin muuten lomailtu tiheään enkä muistaakseni maistanut napolilaista pizzaa aiemmin. Olin yllättynyt, että pizzan pohja oli pehmeä, mutta myöhemmin opin että niin sen kuuluu ollakin. Margheritan tomaattikastike oli todella maukasta, mutta sitä oli aika runsaasti ja se meni hieman mössöksi mozzarellan kanssa pehmeän pohjan päällä. Valkoinen tonnikalapizza oli todella maukas ja se olikin näistä kahdesta meidän molempien suosikki.

IMG_1960.JPG

Via Tribunalin hienoisen pettymyksen jälkeen oli ehkä hyvä, että heti seuraavana päivänä kaverit pyytelivät meitä syömään Oulunkylän Capperiin ja näin napolilainen pizza sai uuden mahdollisuuden. Tykkään ideasta, että näinkin persoonallisia hyvän ruuan ravintoloita avataan lähiöihin! Vaikkakin sijainti on niinkin syrjäinen, on Capperi jo löytänyt asiakkaansa ja tiistaina viiden aikaan iltapäivällä paikka taisi olla viimeistä pöytää myöten täynnä.

Capperi vakuutti jo muilla ruuan ulkopuolisilla avuillaan: sisustus oli lämminhenkinen mutta selkeälinjaisen tyylikäs ja seinillä oleville hyllyille oli kasattu sympaattisia pikku asetelmia säilykepurkeista ja kasveja kauniissa ruukuissa. Palvelu oli ihanan ystävällistä ja lapsiasiakkaat, joita meidän porukassa oli kolme, otettiin todella hyvin vastaan. Taaperoille tarjottiin väritystehtäviä ja liidut, mistä riitti viihdykettä ruokaa odotellessa.

IMG_2001.JPGCapperista saa Peronia hanassa ja italialaista luomulimsaa, jota he tuovat maahan. Limua myydään myös ulos, samoin kuin muutamia muitakin tuotteita kuten jauhoja ja säilöttyjä munakoisoja, jotka löytyvät ravintolan eteistilasta. Jotenkin tosi sympaattista, kuten koko paikka!

IMG_1992.JPG

Pizzat olivat erinomaisia! Itse söin Capricciosan joka sisälsi kinkkua, artisokkaa, tatteja ja oliiveja ja oli ihan super maukas. Myös muun seurueen tilaamat Diavola Calabrese ja Bufalina saivat kehuja. Listalla olevista 15 pizzasta kiinnostaisi kovasti kokeilla myös kylmäsavulohipizzaa, jonka taikinasta löytyy sitruunaa. Myös makeat pizzat ja artesaanijäätelö jäävät odottamaan uutta visiittiä.

IMG_1994.JPG

Vaikka Capperi veikin näiden kahden visiitin perusteella sydämeni kaikella sympaattisuudellaan (ja hyvällä pizzallaan!), ansaitsee myös Via Tribunali vielä usemmankin uuden mahdollisuuden. Oli se pizza sielläkin sen verran mahtavaa! Via Tribunalin kokemus kärsi varmasti uskomattoman korkealle kivunneista odotuksista ja napolilainen pizza -neitsyydestäni. Toisella kerralla voisin varmasti arvostaa pizzan jo ihan uudelle tasolle.

Sekä Via Tribunali että Capperi olivat ihania uusia tuttavuuksia ja ansainneet suosionsa, vaikkakin Helsingissä hyvää pizzaa löytyy jo useammastakin paikasta. Molemmissa ravintoloissa tulee varmasti vierailtua vielä useammankin kerran!

Koti Ruoka ja juoma

Airbnb-majoittuminen lapsen kanssa – uhka vai mahdollisuus?

Juliaihmisen postauksen innoittamana oli pakko vielä toistamiseen ottaa käsittelyyn aihe Airbnb-majoitus. Aiemmin kirjoittelin Airbnb-kämppien antamasta inspiraatiosta, mutta aika paljon asiaa löytyy myös teemalla lasten kanssa Airbnb-majoituksessa. Me ollaan nimittäin saatu kokea sen mahdollisuudet, mutta yhtä lailla ne uhkat.

Kuten Juliaihminenkin kirjoitti, Airbnb-kämpät on aivan mahtavia etenkin silloin, kun reissussa on useampi perhe. Isommalla porukalla voi vuokrata lukaalin, jossa jokaiselle perheelle on vähintään yksi makkari ja ehkä kylppärikin, ja lisäksi vielä hulppeat oleskelutilat ja keittiö. Italiassa parina vuonna ollaan ystäväperheen kanssa majoituttu villoissa maaseudulla, jolloin asuntoihin (tai oikeammin linnoihin) on kuulunut vielä oma piha uima-altaalla ja ruokailualueella. Ei siis olla pystytty iltaisin pelkästään hengailemaan eri huoneessa kuin nukkuvat lapset, vaan nauttimaan illallista viineineen ja pitkän kaavan jälkkärijuustopöytineen ulkona illan pimetessä kuunnellen sirkkojen siritystä. Luksusta! Onneksi itkuhälyttimet on keksitty.

IMG_3391.JPG

IMG_3393.JPG

IMG_3285.JPG

Viime vuonna Piemontessa otettiin myös suht hyvin nukkuvien taaperoiden kanssa tilaisuudesta vaari ja järkättiin molemmille pariskunnille omat treffi-illat, niin että toisen lapsen vanhemmat jäi vahtimaan molempien nukkuvia lapsia ja yksi pariskunta kerrallaan pääsi nauttimaan rauhassa illallista lähikylän ravintoloihin.

IMG_0061.JPG

On myös parasta, kun matkassa on samanikäisiä lapsia jotka viihtyy keskenään. Kaikki sujuu suht helposti kun yksi tai kaksi voi vahtia lapsia ja loput porukasta vaikkapa laittaa ruokaa sillä aikaa.

IMG_3371.JPG

Entäs sitten ne uhat? Pienten lasten liikkuessa on aina se pelko, että joku loukkaa itsensä tai tuhoaa omaa tai muiden omaisuutta. Erityisesti, jos on kyseessä läheskään yhtä vilkas lapsi kuin meidän esikoinen. 

Airbnb-asunnot ei aina ole ihan loppuun asti lapsiystävällisiä. Vaaran paikkoja ja tuhoriskejä on yleensä sitä enemmän, jos kyseessä on jonkun ei-lapsiperheen oma koti. Kiviportaat, lasiset tukaanit matalalle sijoiteltuna, design-matot, seinälle ripustetut kitarat ja yöpöydälle jätetyt korurasiat kuuluvat kaikki riskiryhmään.

IMG_1907.JPG

Meille ei ole onneksi käynyt majoittuessa mitään vakavampaa tai kalliimpaa vahinkoa, mutta joitain ihan huvittavia kyllä. Viime talvena majoituimme Tallinnassa Airbnb:ssä kolmen perheen voimin matkassamme kolme 1-2-vuotiasta. Yhden yön reissulla hajosi kukkaruukku ja käräytettiin hellalla puinen leikkuulauta. Olen 99% varma että meidän poika oli asialla kääntelemässä hellan nuppeja, onneksi ei sentään tuli päässyt irti! Sen verran hulabaloo oli asunnossa kokoajan käynnissä että olisi saattanut käydä vielä muutamat onnettomuudet lisää jos oltaisiin pidempään jääty.

Pari viikkoa sitten Tampereella majoittuessamme ajateltiin että selvittiin yllättävän kunnialla, vaikka kämpästä löytyikin se lasinen tukaani, kissan ruokia kupista lattialta ja muuta 2-vuotiasta kovasti kiinnostavaa (Haluun silittää tukaania!). 

Ajomatkalla Tampereelta Jyväskylään asunnon omistaja whatsappaili, että oliko kaikki mennyt hyvin. No sepäs mukavaa, ajattelin, ja vastailin että kyllä juu, ja kiitokset vielä. Oletteko nähnyt avainta? Toinen oli keittiön pöydällä kuten sovittiin, mutta toista ei näy. Toista? Mitä ihmettä, pähkäilimme avomiehen kanssa, olimme käyttäneet vain yhtä avainta emmekä tienneet edes toisen olemassaolosta. Ja sen yhden olin laittanut laukustani pöydälle lähtiessä.

Noh, katson varmuuden vuoksi vielä laukkuun.

Mikä tää on?!!

IMG_1643.JPGOnko se tämä? viestitän asunnon omistajalle.

Kyllä! 

Jahas. Poikamme rakastaa avaimia ja olin nähnyt hänen lähtöaamuna leikkivän laukullani ja ottavan sieltä tavaroita ja laittavan niitä sinne takaisin. Hän oli ilmeisesti löytänyt asunnon toisen avaimen jostain ja laittanut senkin leikkiessään laukkuuni. Olipa hitusen noloa ja asunnon omistajalle asiassa selittelemistä! Onneksi hän ei ollut ollenkaan vihainen ja kämpän avain saatiin postitettua omistajalle seuraavana päivänä Jyväskylästä. 

Mutta huh! Ihme juttuja voi näköjään sattua ja kohta kun meillä on köörissä kaksi pientä, liikkuvaista ja ehtiväistä tyyppiä niin saa nähdä mihin me vielä joudutaan. Se ainakin Tampereen keikasta opittiin, että ne toteutuvat riskit voivatkin olla jotain ihan muita kuin niitä ilmeisimpiä!

Kulttuuri Lapset Vanhemmuus Matkat