MIKÄ MUOTIBISNEKSESSÄ ON PAHASTI PIELESSÄ?

Kuva: Pexels

Muotibisnes on taloudellisesti yksi suurimmista “menestystarinoista”. Sen globaali arvo on yli 2.6 miljardia dollaria (USD), mikä tarkoittaa, että yksittäisten valtioiden BKT:seen rinnastettuna globaali muotiteollisuus olisi maailman 7. suurin talous (The State of Fashion 2017, McKinsey & Company). Väkiluvun kasvaessa myös vaatteiden, asusteiden ja jalkineiden (tästä edespäin pelkkä “muoti”) kulutus tulee kasvamaan entisestään. Copenhagen Fashion Summitin ja Boston Consulting Groupin yhdessä valmistelemassa raportissa Pulse of the Fashion Industry arvioidaan muodin kulutuksen nousevan jopa 63 % pelkästään vuoteen 2030 mennessä. Muotibisnes onkin ala, joka koskettaa meitä jokaista ja globaalisti lähes joka kuudes ihminen työskentelee jollakin tavalla muotiteollisuuteen liittyvällä alalla.

Muodista puhutaan usein, että se on maailman toiseksi “likaisin” teollisuudenala, mutta todellisuudessa emme edes tiedä tarkalleen, miten pahasta “ongelmasta” on kysymys. Fakta on, että muoti kuluttaa hirmuisesti luonnonvaroja ja saastuttaa elinkaarensa jokaisessa vaiheessa, mutta siihen liittyvät ongelmat eivät ole pelkästään ympäristöllisiä, vaan myös sosiaalisia ja taloudellisia – globaalin menestyksen hedelmät eivät jakaudu globaalisti. Mikä muotibisneksessä siis on pahasti pielessä?

Kemikaalien Käyttö

Luonnonkuitujen viljelyssä käytetyt erilaiset lannoitteet ja torjunta-aineet sekä kankaiden käsittelyssä ja värjäyksessä käytetyt kemikaalit ovat vaarallisia niin ympäristölle, eläimille kuin ihmisille. Joidenkin mukaan jopa 1/4 kaikista maan päällä valmistetuista kemikaaleista menee muotiteollisuuteen. Käsittelylaitoksilla myrkylliset kemikaalit vapautetaan suoraan luontoo ja vesistöihin, jolloin ne saavat aikaan paljon tuhoa paikallisessa ympäristössään. Veden saastuminen ja ilmassa olevat hiukkaset aiheuttavat monia akuutteja sairauksia, hormonaalisia häiriöitä ja jopa syöpää (Pulse of the Fashion Industry ). Etenkin pienet lapset ovat suurimmassa riskiryhmässä.

EU ja Yhdysvallat ovat kieltäneet monien haitallisten kemikaalien käytön, mutta maissa, joissa vaatteet yleensä valmistetaan, ei vastaavista kielloista ole tietoakaan. Vesistöjen kautta leviävät kemikaalit muodostavat kuitenkin globaalin ongelman, johon kiellot eivät enää tepsi. Runsaan kemikaalien käytön vuoksi vaatteemme, joita käytämme viikoittain voivat edelleen sisältää myrkyllisiä kemikaali- tai jopa lyijyjäämiä, jotka ovat suurina määrinä terveydelle erittäin haitallisia. Greenpeacen vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan, 20:stä mukana olleesta brändistä yksikään ei selvinnyt puhtain paperein, mitä tulee kemikaalijäämiin. Huonot tulokset saivat mm. Only, Calvin Klein, Levi’s, Zara, Tommy Hilfiger ja Mango. Viimeistään pyykinpesun kautta vaatteiden kemikaalijäämät päätyvät lopulta meidänkin vesistöihimme.

VeDenKulutus

Muoti kuluttaa myös paljon vettä, samaan aikaan kun se saastuttaa sitä. Vettä tarvitaan niin luonnonkuitujen viljelyyn kuin myös kankaan myöhempään käsittelyyn sekä tottakai pesuun. Yhden puuvilla T-paidan valmistukseen yksinään kuluu n. 2700 litraa vettä. Vuonna 2015 muotiteollisuus kulutti globaalisti n. 7 miljardia litraa vettä. Sama määrä riittäisi tyydyttämään 7 miljoonan yhdysvaltalaisen vuotuisen veden tarpeen. Jos nykyiset toimintatavat jatkuvat samalla tavalla vuoteen 2030 asti, tulee myös veden tarve kasvamaan 50 %. Veden valtavan kulutuksen vuoksi puuvillaa kasvattavia maita, kuten Kiinaa ja Intiaa, uhkaa nyt jo joillakin alueilla vesipula (Pulse of the Fashion Industry). Tilanne ei ainakaan ole helpottumassa tulevaisuudessa ottaen valtavan väestönkasvun huomioon.

ENERGIANKULUTUS & PÄÄSTÖT

Tekstiilien ja vaatteiden valmistus kuluttaa myös paljon energiaa. Pelkästään polyesterin vuosittaiseen valmistukseen kuluva energia vastaa yli 93 miljoonan yhdysvaltalaisen kotitalouden vuotuista energiantarvetta (Athenas). Tämän lisäksi polyesterin pääraaka-aine on maaöljy (petroleum) eli sen valmistukseen kuluu fossiilisia polttoaineita. Energiankulutus ei tosin lopu materiaalien valmistukseen, vaan myös kankaiden myöhempi käsittely, valkaisu, värjäys, painaminen, viimeistely kuin myös rumpukuivaus, silitys jne. vaativat energiaa. Arviolta noin 132 miljoona tonnia kivihiiltä kuluu vuosittain tekstiili-ja vaateteollisuuden ylläpitoon (Pulse of the Fashion Industry).

Tämän lisäksi päästöjä syntyy materiaalien, kankaiden ja valmiiden lopputuotteiden kuljetuksesta toimitusketjua pitkin ympäri maailmaa. Globalisaation avustamana esim. puuvilla voidaan kasvattaa Egyptissä, kankaat voidaan kutoa Kiinassa ja tuotteiden lopullinen valmistus voi tapahtua Indonesiassa, josta ne sitten lähetetään maailmalle myytäväksi. Vaatekauppojen ja ostoskeskuksien ylläpitö kuluttaa lisää energiaa samoin tuotteiden pakkaus ja muut erilaiset markkinointi materiaalit yms. Muoti siis todella kuluttaa energiaa ja saastuttaa koko elinkaarensa ajan, vaikkakin suurimmat vahingot tapahtuvat valmistusvaiheessa.  Muotiteollisuuden hiilidioksidipäästöjen arvioidaankin kasvavan yli 60 % – noin 2.8 miljardiin tonniin vuoteen 2030 mennessä.

JätEOngelma

Muotibisnes tuottaa 92 miljoonaa tonnia jätettä vuodessa globaalisti, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin esim. supermarkettien tuottama ruokajäte. Jos nykyiset kehityskaaret jatkuvat muuttumattomina vuoteen 2030, olisi muodista syntyvän jätteen vuotuinen määrä yli 148 miljoona tonnia. Suurin osa jätteestä syntyy jo valmistusvaiheessa, mutta myös yksilöiden kulutustottumuksilla on merkitystä. Globaalisti vain 20% muotijättestä päätyy kierrätykseen, loput kaatopaikoille tai polttoon (Pulse of the Fashion Industry).

Viime viikolla HS:ssä oli mielenkiintoinen uutinen suomalaisten vaatteiden oston sekä hylkäyksen kiihtyvästä tahdista. Uutisessa todettiin, että suomalaiset kuluttavat aiempaa enemmän rahaa vaatteisiin, samaan aikaan, kun vaatteiden hinnat ja laatu ovat laskeneet entuudestaan. Ostamme suuremman määrän vaatteita kuin aiemmin ja vastavuoroisesti myös hävitämme niitä enemmän kuin aiemmin. Arvioiden mukaan Suomessa heitetään pois 70 miljoonaa kg tekstiiliä vuodessa, joka tarkoittaa noin 13 kg jokaista suomalaista kohden. On hyvä muistaa, ettei vaatteiden ymäristölliset haitat rajoitu pelkästään niiden valmistusvaiheeseen ja hultoon, vaan myös sillä, miten vaatteet poistetaan käytöstä on paljon merkitystä.

IhmisoikeusRikkomukset

Yli puolet vaateteollisuuden työntekijöistä eivät saa edes elämiseen riittävää minimipalkkaa, siitä huolimatta, että he työskentelevät auringon noususta laskuun asti. Alhaisten palkkojen ja epäinhimillisten työaikojen lisäksi ongelmana ovat työntekijöiden huonontunut terveys, mitätön työturvallisuus ja oikeudet, sukupuolten välinen epätasa-arvo ja ja seksuaalinen ahdistelu sekä lapsityövoima. Lucy Siegle arvioi kirjassaan To Die For: Is Fashion Wearing Out the World?, että jopa 20-60 % vaatetuotannosta tapahtuu slummeista käsin epävirallisten työntekijöiden toimesta, joista suuri osa on lapsia.

PIKAMUOTI (Fast fashion)

Ennen markkinoilla oli vain kaksi sesonkia: kevät/kesä ja syys/talvi -sesongit. Tänä päivänä markkinoilla on 52 mikrosesonkia, eli uusia trendejä tulee ulos viikoittain. Esimerkiksi pikamuodin pioneeri Zara tuo mallistoonsa uusia tuotteita jopa kaksi kertaa viikossa. Pikamuotiteollisuuden tarkoitus on luoda sinulle ”out of trend” tunne vain yhden viikon jälkeen, jonka lopputuloksena trendeihin kyllästytään entistä nopeammin ja uusia tyylejä haalitaan viikoittain. Ja ei, pikamuodin tarkoitus ei ole pitää sinua trendin huipulla, vaan saada sinut kuluttamaan enemmän ja nopeammin.

Pikamuodin ansiosta vaatteet ovat myös entistä halvempia, mikä luo ihmisille mielikuvan varallisuudesta kiihdyttäen kulutusta entisestään. Samaan aikaan tuotteiden laatu on entistä karmeampi ja siksi osa vaatteista jää kertakäyttöisiksi tai ei päädy käyttöön koskaan. Olet ehkä itsekin saattanut huomata, miten tiettyjen ketjujen vaatteet menevät piloille jo heti ensimmäisessä pesussa? Pikamuodin ansiosta vaatteiden arvo on mitätön – ei hattaa, että vaate meni piloille, koska se ei maksanut niin paljon ja aina voi ostaa uuden tilalle. Pikamuotiteollisuuden toiminta perustuu kulutuksen jatkuvaan tarpeeseen, jota pidetään tehokkaasti yllä valmistamalla halpoja ja huonolaatuisia vaatteita, joita ei ole tarkoitettukaan kestämään käytössä.

Muotiteollisuus voi siis hyvinkin olla maailman toiseksi ellei jopa kaikista ”likaisin” ala, ottaen huomioon, miten laajalle sen vaikutteet ulottuvat. Muodin ongelmia on kuitenkin vaikea sisäistää, koska emme itse ole kokemassa niitä eikä meille myöskään tarjota tarpeeksi tietoa aiheesta. Lisäksi kulttuurimme tukee vahvasti muodin jatkuvaa kulutusta. Isoja muoti brändejä ei kuitenkaan kiinnosta ihmisten terveys ja hyvinvointi eikä ympäristömme puhtaus, vaan ainoa mikä ratkaisee on tehty tuotto. Vaikka päävastuu kohti muutosta on yritysten (ja hallitusten) harteilla, on myös kuluttajien ostokäyttäytymisellä merkitystä. Ostamalla parempia, vastuullisesti tuotettuja vaihtoehtoja, jotka ehkä maksavat enemmän, mutta myös kestävät käyttöä, voimme lähettää signaalia siitä, mitä me tulevaisuudelta haluamme ja näin vaatia muotiteollisuutta muuttamaan käytäntöjään kestävämmälle pohjalle.

 

Kuva: Netflix

P.S. Kannattaa katsoa Netflixistä dokkari nimeltä ”The True Cost”, jos tämä aihe kiinnostaa enemmän. Pätkä on erittäin silmiä avaava kokemus ja siinä käydään läpi pitkälti samoja aiheita, joista tässä kirjoittelin. 

-Jemilia ♡

Lue Lisää:

Fast Fashion Is A Disaster For Women And The Environment – Forbes

Did You Know Sweatshops Exist In The UK? – Vogue

The dirty secret about your clothes – The Washington Post

Making Climate Change Fashionable – The Garment Industry Takes On Global Warming -Forbes

We Have No Idea How Bad Fashion Actually Is for the Environment -Racked