Elämää viime aikoina
Tuntuu, että viime viikkoina olen ollut laiskin, mukavuudenhaluisin ja väsynein ikinä. Pahoinvointi nosti taas rumaa päätään viime viikolla, olisin jo ihan valmis luopumaan siitä. Tuhma vauva Pentti-Irmeli ei selvästi ole lukenut, että pahoinvoinnin pitäisi pikkuhiljaa hälvetä näillä viikoilla!
Nyt matkustan Onniexpressin kyydissä Turusta Helsinkiin aloittamaan uutta työviikkoa. Kolme toimistopäivää edessä, ja olen menossa kahdeksi yöksi Hannan luo Töölöön. Pidän kyllä ehdottomasti tätä ystävien näkemistä parhaana puolena tässä kahden kaupungin elämässäni. Onneksi majoittavia kavereita on sen verran monta, etten ehdi tuntea olevani kenellekään riesana. On tältä kantilta sääli, että järjestely loppuu kevään mittaan, kun jään ensin lomia pitämään ja sitten äitiyslomalle. Veikkaan, että sitten joskus töihin palatessa tällainen kiertolaiselämä äiti-ihmisenä ei varmastikaan ole vaihtoehto. Onneksi avomieheni valmistuu keväällä 2016, joten meidän perheessä on sitten lopulta toinen breadwinneri, ja voinen miettiä kotona olemista äitiysloman loppuessakin. Ja muuttoa pois Turusta, ah.
Viime viikolla ostin muutaman vauva-asian FB:n Kallio kierrättää-lastentarvikeryhmän kautta. Onneksi en tiedä vielä, kumpaa sukupuolta tulokas on, niin vähän hillitsee tätä mun sisäistä kirppishaukkaani. Sophie-kirahvi ostettu, check! Olen myös ostanut äitiysvaatteita, oi mikä mukavuus!
Maha on pompannut esiin, mutta kaipa se on järkeenkäypää tässä 15. viikolla kuitenkin. Oi niitä kaikkia hämmentyneitä ilmeitä työkavereiden kasvoilla, kun selvästi tsekkailevat tilannetta uskaltamista sanoa mitään… Olen kyllä ollut ihan avoin asiasta jo ekan ultran jälkeen, mutta en ole viitsinyt mitään tiedotettakaan asiasta laatia kaikille.
Viikonloppu meni tämän sohvakaverin kanssa rennosti:
Ja tältä näytti subin syönnin jälkeinen turvotustilanne, pömppis ei oikeasti lepotilassa taida ihan näihin mittoihin vielä yltää…
Uteliaana ihmisenä olen liittynyt pariin FB:n odottajaryhmään. Ollut jotenkin virkistävää havaita, että oma todellisuuteni taitaa olla erilainen kuin monella muulla, ja että odottavia äitejä (gosh, miten outo ilmaisu itsestä käytettynä!) on laidasta laitaan.