Entinen hottie, nykyinen fattie

On hassun helpottavaa olla raskaana ja tyytyväisenä seurata pötsin pömpistymistä. Katsotaan, mikä fiilis on, kun pitäisi tästä joskus sitten ajan kanssa palautuakin.

  Olen koko aikuisikäni ollut enemmän tai vähemmän aktiivitreenaaja. Vielä kolmisen vuotta sitten olin hyvinkin aktiivinen. Kaloreita laskien ja fanaattisesti ravintotaulukkoja kytäten en ole kuitenkaan elänyt koskaan. Olen tavannut syödä ja elää suht rennosti, vaikka seisomatyöstä konttorirotaksi siirtyminen kolmisen vuotta sitten muuttikin pinnanmuotojani ja laittoi opettelemaan uusiksi kroppaan suhtautumista. 

Olin monta vuotta töissä liikunta-alalla. Työyhteisö oli mahtava, mutta merkille ei voinut olla pistämättä joitakin borderline syömishäiriöisiä tai hyvinkin syömishäiriöisiä työkavereita. Samoista piireistä löytyneellä eksälläni oli myös hieman kimurantti suhde ruokaan ja treeniin. Kun lopetin tuon suhteen, olin hetkeksi niin kurkkuani myöten täynnä lisäravinteita, raejuustoa ja jauhelihaa, että alkuun söin hyvinkin kapinallisesti. Nautin siitä, ettei kotona enää asunut syömisistäni kuittailevaa miestä, vaan kaksi koiraa, joita ei kiinnostanut tippaakaan, kuinka paljon hiilareita ruisleipäviipaleessa on.

 

Tämä hurmaava saliselfie on peräisin ekalta treenikerraltani puolentoista vuoden takaisen nilkkaleikkaukseni jälkeen.

On ollut mielenkiintoista seurata tätä taustaa vasten tätä viime aikojen fitness-buumia. Ymmärrän toki terveyspuolen asiasta, ja hienoahan se vain on, että strong is the new skinny. Jotenkin vain käy mielessä, että tämä on luvallisempi ja sosiaalisesti hyväksytympi tapa harjoittaa toisinaan vähän syömishäiriöisen oloista elämäntapaa. Eihän näin toki kaikkien kohdalla missään nimessä ole. Mullakin on aina, timmimpinä aikoinakin, ollut suhteellisen terve suhde ruokaan luonnostaan.

 

Nyt raskausaikana olen treenannut historiallisen vähän. Raskauspahoinvointini oli vielä muutama viikko sitten sitä tasoa, ettei todellakaan juuri tullut edes mietittyä salin suuntaan siirtymistä. Nytkin olen mennyt aikalailla kehoani kuunnellen, ja se on sopinut mulle hyvin. Mulla ei ole ollut niitä läskifiiliksiä, jotka on normaalielämässä tulleet aina, jos on pitänyt muutaman päivän treenitaukoja. Nyt varsinainen pahoinvointi on vähentynyt, mutta tilalle ovat tulleet aika kenkut päänsäryt, jotka kyllä oksettaisivat taas.

 

Millaisia kokemuksia muilla on treenibuumista ja kehonkuvasta joko raskauteen liittyen tai suloisesti liittymättä?

 Ohessa hieman asennemusiikkia :)

 

http://youtu.be/w93IEgnFYRo