Keskivartaloturvotuksen sietämätön keveys
Tänä aamuna vedin päälleni valkoisen neuleen. Itseeni tyytyväisenä tuumiskelin, että tästä paidasta ei taida maha puskea vielä kovin selvästi silmään. Sitten kävelinkin yökyläpaikassani Hannan kimppakämpässä eteiseen, jonka peilin ääressä törmäsin totuuteen – kevyt keskivartaloturvotukseni ei taida enää näin 16. raskausviikolla sittenkään olla kovin kevyttä!
Tänään duunikaveri vinkkasi käytetyistä vaunuistaan, ja oli kyllä hassua tosissaan tajuta, että kaikenmaailman vauvanvaunu- ja pinnasänkyasiat tulevat olemaan todellisuuttani suhteellisen pian. In the meanwhile, nautin yhä hetkistä Hannan muusikkokommuunin ja muiden ystävieni vieraana ja raahaan jättireppua Helsingin ja Turun välillä…
Mulla on tunne, että myös mun naama olisi ottanut ja levinnyt tässä mahan kanssa samaan tahtiin, mutta liekö sitten kuviteltua. En kuitenkaan koe olevani kovin turvoksissa, esimerkiksi kihlasormus ei ahdista tippaakaan sormessa. Jos sormiin on uskominen, niin turvotusta ei juuri ole.
Olen tosiaan ajatellut naksituttavani hiuksistoani huomattavasti kevyemmäksi. Olen ryhtynyt toimenpiteisiin, eli toisin sanoen saanut varattua kampaaja-ajan ensi kuun puoleenväliin. Viime kesänä vaaleaksi polttama tukkani on kyllä tekemässä niin pahasti kuolemaa, ettei kyllä ikävä pääse tulemaan.
Tämä sen sijaan oli musta aika vekkuli:
Villi vinkki Bayernin markkinointiosastolle: ainakaan allekirjoittaneelle ei ehkäisykierukkaa ehkä tehokkaimmin mainostettaisi vauvan ja äidin potretilla! Tajuan toki, mitä tässä on mahdollisesti haettu takaa, mutta silti, kamoon! Olen ymmärtänyt, että useimmat ihmiset käyttävät ehkäisyä siksi, ettei näitä vauvoja putkahtelisi, joten ehkä niillä ei tarvitsisi infomatskussa keulia.
