Kahvila Jenna ja Minna
Lähdetään siitä, että minä en ole aamuihminen.
On kuitenkin muutama asia, joista minä aamuissa pidän. Aamupala on niistä tärkein. Joskus kotona, toisinaan töissä, aina kun on aikaa niin kahviloissa tai hotellien ravintoloissa. Sen ei tarvitse olla mikään jättimäinen brunssi, usein ihan vaan vaikka sämpylä ja tee on riittävä. On ihana mutustaa murusia massun täytteeksi ja katsella uuteen päivään heräävää kaupunkia. Heräävän kaupungin katselu on juuri se toinen asia, josta aamuissa pidän. Kolmas on aamulenkki, tosin ei pimeään aikaan vuodesta. Paitsi jos se tarkoittaa kävelyä aamupalan ääreen, sitten sekin kelpaa.
Palataan uudelleen siihen, että kaikesta tästä huolimatta minä en ole aamuihminen. Minulle tuottaa usein vaikeuksia herätä tarpeeksi aikaisin, että ehtisin syödä aamiaisen. Toisekseen muistan hyvin harvoin ostaa aamupalatarpeita, sillä töiden jälkeen iltaisin kaupassa käydessä muistan kyllä iltaruoan, mutta sen pidemmälle ajatukseni harvoin kantaa. Toisinaan unohdan myös ostaa eväät seuraavaksi päiväksi töihin, ja vielä useammin lähden töihin ja unohdan ne eväät kotiin jääkaappiin.
Kaiken tämän keskellä on yksi paikka kaksi ihanaa naista, jotka minut toistuvasti näiltä kriiseiltä pelastavat. Vaikka minkälaisessa unenpöpperössä, kiireessä tai kriisissä olisin, osaan aina taivaltaa Otavalankatua siihen suuntaan missä kauempana siintää Tornihotelli, ja kääntyä muutama askel Tuomiokirkonkadun risteyksen jälkeen kadun oikealla puolella olevasta ovesta sisään. Sieltä löytyy mitä herttaisin lounaskahvila, Kahvila Jenna ja Minna, josta saa todennäköisesti maailmankaikkeuden sydämellisintä palvelua, sekä suolaista että makeaa pääosin itsetehtyä leivonnaista niin nälkään kuin juhlahetkiinkin, ja kaupungin hinta-laatusuhteeltaan kirkkaasti parhaan lounaan.
Miljöö on hyvin simppeli, sellaisella ei tarvitse pisteitä kalastella, täällä tunnelma syntyy palvelusta ja tuotteista. Vaikka kuin väsyneenä paikalle menisi, tiskin takana (ja välillä edessäkin) hääräävät yrittäjät ovat sellaisia aurinkoja harmaimpanakin päivänä, että joka kerta täällä asioidessa tulee hyvä mieli. Enkä ole ainoa, joka hyvän mielen saa: Eräs pieni, mukanani hyvin usein kulkeva jackrussellinterrieri Metku Kaustinen on nimittäin rakastunut noihin leideihin niin paljon, että emme oikeastaan voi kulkea kyseistä kadunpätkää jos kahvila on kiinni. Metku kun tätänykyä järjestää aina yhden koiran kovaäänisen mielenosoituksen, jos ei saa mennä ovesta sisään kerjäämään henkilökunnalta rapsutuksia ja imuroimaan kielellään lattialta löytyviä pullanmurusia. Heille ovat siis koirakaveritkin tervetulleita asioimaan, mikä myös on ihana lisä helpottamaan arkeani. Jaksatteko lukea vielä yhden kehun? Kaiken muun hyvän lisäksi heillä on hienosti huomioitu myös meidät viljavammaiset asiakkaat. Gluteenitonta on tarjolla päivittäin, niin lounaassa kuin leivotuissakin. Omnomnomnomnom.
Jos jostain pitää antaa kritiikkiä, niin siitä, etteivät he ole kloonanneet itsejään niin, että voisivat pitää kahvilaansa auki kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä. Kävisin mieluusti heillä iltapalallakin (tai oikeastaan voisin kokonaan luopua kotimme jääkaapista siinä vaiheessa). <3
Menkää! Aukioloajat ja muuta lisätietoa löytyy heidän facebook-sivuiltaan täältä.
Ps. Laitoin heidät poseeraamaan kuvaan, mutta en kertonut mihin kuva tulee. Sitten vaan kasuaalisti julkaisen sen internetissä, oon oikein malliasiakas kyllä nyt taas. Älkää antako mulle porttikieltoa, pliis! Kuolisin nälkään ilman teitä!