KUMMA junk bar & lounge - Aleksanterinkatu se vaan paranee!

Yksikään hyvä blogipostaus, saati minkään sortin kritiikki, ei saisi alkaa sanoilla "silloin kun minä olin nuori".  Onneksi säännöt ovat luotu vain kiertämistä varten. Aloitan siis urani ravintolakriitikkona juuri niillä sanoilla, kas näin:

Silloin kun minä olin nuori, oli silloisessa kotikaupungissani nuorison suosima yökerho nimeltänsä Ruma. Ruman viehätys perustui pitkälti epäsovinnaiseen sisustukseen (mm. hiihtohissi ja vessanpönttöjä), eeppisiin tapoihin tarjoilla kuluttajille juotavia nesteitä (lasien lisäksi juomaa oli tarjolla mm. potista ja ämpäreistä, drinkkien nimistä jäänyt mieleeni esimerkiksi norsunkaataja) sekä (varsinkin aluksi) muutenkin hyvinkin huumorintajuiseen palvelukulttuuriin. Vaikka Rumassa ehti meidän aikojemme jälkeen bailata useampi täysi-ikäistynyt ikäluokka ja tätänykyä taitaa olla jo koko rakennuskin muotoutunut uusiksi purkukoneiden jyllättyä tontilla, on kyseisellä ravintolalla hallussaan yksi kunniapaikoista muistojeni arkistoissa. Hyvä paikka oli se, eikä vähiten siksi, että kaikki sopivasti antikonservatiivinen ja epäkorrekti on yleensä vahvasti mieleeni.​


Kun kuulin Tampereen kulinarismin valtaväylälle Aleksanterinkadulle avautuvasta KUMMA junk bar & loungesta ensimmäistä kertaa, puolet minusta hihkui iloa ja puolet pelkäsi pahaa pettymystä. Randomeista kierrätyslöydöistä kasattu sisustus, seinälle ripustetut sukset ja muutenkin viimeisen päälle hösseliksi vedetty yleismeininki toi jo kirjoitetussa muodossa tutun tuulahduksen vuosikymmenen takaisesta kantapaikasta, joten potentiaalia viihtymiseen olisi. Mutta entä jos palvelu olisikin nihkeää, ruoka jo listalta asti tylsää ja miljöö - noh, jo kerran nähty?

Onneksi pelkoni oli turhaa. Kävin tänään Kummassa ensimmäistä kertaa, ja tunsin heti tulleeni kotiin. Kummassa on jotain Rumaa, jotain uutta, paljon kaikkea hauskaa ja mikä parasta: just sitä mitä minä elämääni tällä hetkellä kaipaan. Siinä missä Anniina kakskytvee jaksoi vielä kreisibailata pari iltaa viikossa vaikka vesilasin voimalla aamuun saakka, Anniina kolkytvee jaksaa istua hyvän ruoan ja seuran ääressä tyytyväisenä vaikka joka ilta lähes nukkumaanmenoaikaan saakka. Kumma vastaa tähän tarpeeseeni: se on sekä ruokaravintola nälkätiloihin että afterwork/etkopaikka istuskeluun kaveriporukalla. Sinne pääsee jo hyvissä ajoin iltapäivällä, että ehtii jo nukkumaanmenoajaksi kotiin. Ja jos suunnitelmat muuttuu illan aikana, niin apu löytyy läheltä: Kumma sijaitsee Tampereen ehkä legendaarisimman yökerhon Doriksen yläkerrassa. Kummaan, Dorkaan, pilkkuun ja sen yli!

 

Kumman ruokalista ei ole järjettömän pitkä, mutta sitäkin kiinnostavampi. Liki kaikki menusta olisi kelvannut kokeiluun, ja tiedän jo ihan taatusti suuntaavani muidenkin annosten ääreen, kunnes koko lista on kahlattu uitu sulavasti läpi. Päätin aloittaa riskialtteimmasta vaihtoehdosta. Kotimaisen kalan ystävänä testasin, miten toimii Kumman siikaa - Paistettua siikaa, kukkakaalipyrettä, jokirapupinaattipaistosta sekä marinoitua tomaattia. Liharuoat ovat yleensä ravintoloiden parasta antia, mutta kaikenlaisten vedenelävien, varsinkin kalan, kanssa on helppo mennä ohisektorille. Onneksi siika oli handlattu oikeinkin hyvin, eikä turhan paljoa kalvennut lemppariruoalleni (klassinen mikä tahansa isäni grillaama kala). Kukkakaalipyree, jokiravut ja pinaatti olivat maukkaita, ja (väittääkseni laadukkaalla italialaisella valkoviinietikalla) marinoidut kirsikkatomaatit aivan päräyttävän täydellinen lisä annokseen. Jos lautaselle jotain kaipasi lisää, niin pienen lisäripauksen suolaa kalan pinnalle. 9/10 jo nytkin.

Ruokajuomaksi minä ja vähintään yhtä intellektuelli seuralaiseni valitsimme tietenkin sitä, mitä kuka tahansa itseään arvostava ravintoloiden suurkuluttaja valitsisi: Tsidukkalistan viimeisenä komeilleen K-Menun nimikko-omenalimonadin, jonka yhteydessä listallakin luki vain rohkeille. Valinta osoittautui täydellisen oikeaksi, kun tölkilliset kumottiin aivan eeppisen upeisiin jättikokoisiin martinilaseihin. Tartuin piripintaan täytettyyn astiaan varovasti kaksin käsin, ja jo ensimmäinen hörppy lasin reunalta toi ihanan esanssisen mielikuvan juoman henkisistä alkulähteistä. Puolen litran makuelämyksessä oli aistittavissa klassinen manselainen makuyhdistelmä kesää, koskipuistoa, pussikaljaa ja puskapissaa. Juomavalinta toimi yllättäen kokonsa ansiosta myös alkupalana ja jälkiruokanakin, herätti ruokahalun ennen ateriaa ja tyydytti makeanhimon sen jälkeen. Täydet viisi tähteä, yksi jokaisesta siihen sijoitetusta eurosta. 


Maailmassa on ihan liikaa ravintoloita, jotka koittavat olla jotain hienompaa kuin ovat. Kumma on virkistävä poikkeus niiden joukossa. Palvelu oli huomattavasti keskivertoravintolaa parempaa, nihkeän mielistelevä teeskentely puuttui ja tilalla oli aitoa iloa, huumoria ja hyvää fiilistä. Miljöö on tunnelmallinen ja värikäs, sisustuksen hassuttelu oli lisämauste, ei itseisarvo. Ruoka ja juoma täytti mahan, enkä olisi kyllä mokomaa komboa osannut kotona itse pöytään loihtia, eli sain juuri sitä mitä ravintoloista haenkin. Kiitos KUMMA junk bar & lounge, jatkakaa samaan malliin! Me tulemme tapaamaan vielä monesti. 

KUMMA junk bar & lounge,
Aleksanterinkatu 20, Tampere
Lisätietoja täältä.

Kommentit

Aliisa_ (Ei varmistettu)

Hei Tampereellakin oli Ruma - alkuperäinen! Siellä minäkin vietin nuoruuteni ( ja samalla paikalla aiemmin olleessa Suomirockbar Jee Jeessä). Ruma oli siinä, mihin Luminary nyt kohoaa, eli tuo kuvaus baarin kohtalosta, jonka kirjoitit Jykkylän Rumasta (olen minä sielläkin käynyt :D ), pitää paikkaansa Tampereellakin. Täällä ei tosin ollut hiihtohissiä, mutta mm. lentokoneen penkit ja miesten vessassa näytöt, joissa näytettiin pornoa (...) sekä Long Island Ice Teat, jotka tarjoiltiin lasten potasta!

Totta muuten! Mä vaan joskus yövyin siinä sen alapuolella, mutten koskaan vieraillut itse pääkallopaikalla. Jyväskylän Rumassa ehkä ihan kaikista eniten paras asia oli muuten se, että siellä (naisten)vessassa soi katkeamattomalla repeatilla klassikkokappale Onomatopoeettinen Alkoholiliike! <3  
 

Kommentoi