”Mihin kahviloihin Tampereella pääsikään koiran kanssa?”
”Oon Tampereella päivällä pari tuntia, mikä olis paras paikka käydä lounaalla?”
”Mitkä on Tampereen parhaat kirpparit, mihin suuntaan lähtisin?”
”Hei mikä se olikaan täällä se kauppa josta sai kotimaista designia, mistä sä ostit sen hameen?”
”Nyt kuule tärkeä kysymys, MISTÄ SAA TAMPEREEN PARHAAN AAMUPALAN?”
”Kiitos, aamupala oli ihan loistava, mitäs muuta Tampereella kannattais tehdä?”
Oon saavuttanut kaveripiirissäni jonkinlaisen kävelevän (ja whatsappaavan) Tampere-oppaan tittelin viime vuosien aikana, mikä oli vahvana syynä myös tämän blogin perustamiselle. Nämä kuusi kysymystä ovat sellaisia, joita multa kysellään jatkuvasti. Viimeisen viikon aikana on kysytty jälleen neljä kuudesta, ja vieläpä blogista tietämättömien kavereiden toimesta. Tänään pääsin kysymyksiin vastailemisen lisäksi ihan liveoppaaksi, kun ystäväni Kirsi Kirahvinkesyttäjä oli vierailemassa kaupungissa. Toiveena oli keliaakikollekin sopiva aamiainen, jolla tappaa kurniva nälkä vatsasta iltapäivään saakka, ja jonka ääressä viihtyisi muutaman tunnin kuulumisia vaihtamassa. Päätin ottaa varman päälle, joten suuntasimme Pella’siin.
Hämeenkadun ja Koskikadun risteyksessä sijaitseva Pella’s Cafe on saavuttanut muutamassa vuodessa suoranaisen klassikkoaseman Tampereen kahvila- ja aamupalakentällä. Sijainti on mitä mainioin ihmisten luontaisten kulkureittien ja bussilinjojen risteyskohdassa, ikkunoiden takana vilisee vilkas kaupunkielämä ja toisessa suunnassa aukeaa Koskipuisto ja Tammerkoski. Tilat ovat skandinaavisesti sisustetut, yleisilmeeltään vaaleat ja avarat, mutta tunnelma silti lämmin. Palvelu on ollut jokaisella asiointikerrallani kohdallaan, ja gluteenittomien herkkujen määrä ja laatu kaupungin parhaimpia.
Viikolla aamiaisbuffet on vähän suppeampi (ja myös puolta edullisempi) kuin viikonloppuina tarjoiltava brunssi, mutta kyllä arkiaamujenkin kattauksella nälkä lähtee. Valikoima on ainakin mun makuuni riittävä. On erilaisia leipiä, sämpylöitä ja karjalanpiirakoita, kasviksia salaatiksi asti, leikkeleitä, kananmunia, jogurttia ja rahkaa lisukkeineen sekä jopa gluteenitonta kaurapuuroa hilloineen, sekä tietenkin tuoremehuja, kahvia ja teetä. Kaikki tarjolla oleva on selkeästi tuoretta, mistä suuri plussa. Miinusta sen sijaan tulee siitä, että tällä kertaa ei ollut tarjolla talon omia gluteenittomia sämpylöitä, jotka ovat olleet parhaita koskaan maistamiani. Valmistuotteilta vaikuttaneet tänään tarjolla olleet olivat onneksi myös oikein hyviä, ja esimerkiksi keskimääräisten hotellien gluteenittoman tiskin muovipussitettuihin pahvinpalasiin verrattuna ihan oikean sämpylän makuisia, mutta silti jään toivomaan, että seuraavalla kerralla on taas talon omat tuotteet tiskissä.
Tiskistä puheen ollen sekin on kiva, että mikäli joku seurueesta ei tahdo vetää aamiaiseksi buffet-määrää, on sopivaa valikoimaa valmiina myös vitriinissä. Täytetyt sämpylät, smoothiet sun muut näyttivät nekin oikein houkuttelevilta, eikä pienemmän nälän kanssa paikalle saapuessa olisi yhtään harmittanut ”tyytyä” niihin. Pellasin repertuaari on kyllä kaikenkaikkiaan harvinaisen laaja, heillä hallitaan sekä suolainen että makea syötävä, salaatteja ja lounastakin saa ja kerran olen myös yhdeksän aikaan aamulla todistanut heidän a-oikeuksiaan, kun kassalle edessäni jonottanut nuorimies tilasi jotain ihan muuta kuin muiden asiakkaiden mielessä olleen aamukahvin.
Loistava aamiainen, parempi päivä, totesi seurueemme ykskantaan! Pella’s Cafe ei toistaiseksi ole vielä kertaakaan pettänyt ja hyvä niin. Aamiaista tarjolla siis joka päivä, viikonloppuisin laajempi brunssi. Lisätietoja Pellasin nettisivuilta osoitteesta www.pellas.fi, ja klikkaamalla tästä pääset sivustolle lukemaan Pellasin tarinan yrittäjän kertomana. Mahtava asenne huokuu kyllä kaikesta heidän tekemisestään, hienoa että se on kirjoitettu tarinaksi nettisivuille saakka!
