Vaatevallankumous: Forget-Me-Not
Aivan kulman takana hetki sitten esitellystä Mukavan lippulaivamyymälästä, Tampereen parhaassa design-korttelissa Aleksanterinkadun puolella on pieni puoti, johon muutaman portaan kivuttuaan pääsee aivan toiseen maailmaan, kuin missä kadulla seisoessaan on ollut. Se on kuin sukellus sateenkaareen tai matka menneisyyden parhaisiin paloihin, edellisen vuosisadan värikkäimpiin vuosikymmeniin. Käytän Forget-Me-Notista usein termiä karkkikauppa, mutta tässä puodissa karkki on silmäkarkkia, visuaalista herkkukimaraa. On värikkäitä vintage-vaatteita menneiltä vuosikymmeniltä, on vähintään yhtä värikästä suomalaista uusretroa vaatetta ja asustetta, ja sitten se itselleni tärkein: Tampereen ja itseasiassa tutkimusteni mukaan koko Suomenkin mielenkiintoisin valikoima erilaisia koruja.
Värikkyyden lisäksi Forget-Me-Notin valikoimaa yhdistää ekologisuus ja vastuullisuus. Myynnissä olevat merkit ovat kotimaisia, ja moni niistä käyttää tuotteissaan mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja, kuten esimerkiksi kovassa nosteessa oleva Unique Design by Maria pyörien sisäkumia koruissa sekä Second Chance teollisuuden ylijäämäneulosta vaatteissa. Myös vintage-valikoima jatkaa Forget-Me-Notin valitsemaa vastuullista linjaa: vaikka niiden alkuperä ja materiaali vaihteleekin, on edelleen käyttökuntoisen vanhan vaatteen ostaminen ehdoton ekoteko hitaasti ylikulutukseen hukkuvalle maapallollemme.
Forget-Me-Not saa hymyn huulille niin valikoimallaan, värikkyydellään kuin asiakaspalvelullaankin. Leikkisyys kuvaa hyvin koko konseptia: Kuvissakin vilahtava kauppias Jaana tiimeineen ovat supersuloisia ja aidosti iloisia tyyppejä, joilla on pilkettä silmäkulmissaan ja joiden nauru saa asiakkaankin hyvälle tuulelle. Kikatuksen lisäksi Forget-Me-Notissa kuulee usein myös taustamusiikkia, joka kertoo samaa tarinaa kuin myytävät tuotteetkin – levyt ovat valikoituja retroaarteita ja kappaleet allekirjoittaneelle tuttuja lapsuuden kesistä, jotka vietin mummoni kanssa hänen nuoruusvuosiensa iskelmiä kuunnellen. Nostalgisuus ei siis jää vain tuotteiden varaan, vaan koko liikkeen tunnelma henkii samaa fiilistä. Ihan parasta!
Aina kun mun visuaalista karkkihammasta kolottaa, teen pienen retken Forget-Me-Notin aarteiden äärelle. Laskin juuri omistavani ainakin paritkymmenet kyseisten retkien seurauksina mukaan tarttuneita korvikset, ja epävirallisella ”jos sattuu vahinko käymään” -ostoslistallani on vähintäänkin toinen mokoma heillä myynnissä olevia ihanuuksia. Täytyy myös mainita, että kaikkien aikojen parhaat lahjat olen aina ostanut täältä: ne osuvimmat, jotka ovat parhaimmillaan saaneet lahjansaajan herkistymään kyyneliin saakka. Myöskin kortteja hankkiessa luotan aina heidän valikoimaansa, ja onpa useampi kortti ja vähän suurempikin printti päätynyt myös kehyksiin kotimme seinille. Kuten jo alussa kerroin, karkkia kaikki tyynni. Olo on ihan täysin sama kuin irtokarkkihyllyllä. Jos mä vielä yhden tuollaisen ja sitten yhden tuollaisen ja ehkä yhden tuollaisen… Sama olo tuli myös kuvatessa, siispä näitä ruutuja riittää!
Jos olet hyvin hillityn minimalismin ystävä, et ehkä sen suuremmin innostu Forget-Me-Notista, mutta jos sydämesi lainkaan hypähtää nähdessäsi jotain söpöä, värikästä ja retroa ja/tai kuullessasi Laila Kinnusen klassikkokappaleita, niin riennä jo hyvä ihminen kohti Aleksanterinkatua! Välimatkan ollessa mahdoton, auttaa ensihätään myös verkkokauppa osoitteessa forgetmenot.fi.