Viikonloppubrunssi @ Cafe Siilinkari

Peritamperelaiseen Linkosuon kahvilaketjuun kuuluva Cafe Siilinkari on omanlaisensa ikoni Tampereen kahvilakulttuurissa. Liki kuudenkymmenen olemassaolovuotensa aikana Siilinkari lie nähnyt monenlaista kulkijaa, enkä osaa edes kuvitella siellä vuosien saatossa kaadettujen ja juotujen kahvikupillisten määrää. Oma ensimmäinen muistoni Siilinkarista on kaakaokupillinen joskus puoli elämääni sitten, kun ensimmäisiä kertoja Tampereella kävin. Sijainti Hämeenkadulla rautatieaseman ja Koskipuiston puolessavälissä on omiaan tavoittamaan satunnaisemmankin ohikulkijan, ja Hämeenkadulle avautuvat ikkunat tarjoavat kivan paikan tarkkailla kaupunkielämää, varsinkin jos ikkunapaikalle pääsee.

Jos Siilinkaria pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se sana olisi helppo. Sinne on helppo löytää, helppo mennä suoraan kadulta sisään, tuotevalikoima, sisustus ja jopa kahvilassa soiva musiikki ovat helposti lähestyttäviä. Asiakaskuntaa todellakin on vauvasta vaariin, Siilinkari ei ole millään tavoin profiloitunut yhden porukan paikaksi. Tietyllä tapaa monet asiat on tehty aika varman päälle, mutta sekään ei ainakaan allekirjoittanutta haittaa. Trendipaikat olkoot erikseen, Cafe Siilinkari on instituutio.

Ovet aukeavat arkiaamuisin jo seitsemältä ja viikonloppuisinkin kahdeksalta, joten itselleni Siilinkari on pääosin yksi niistä aamiaispaikoista, joissa voi syödä buffetista vähän isompaankin nälkään. Viikolla aamiaisen hinta jää alle kymppiin, samoin viikonloppujen aikaisempi kattaus lähtee samaan hintaan. Jos haluaa vähän spesiaalimpaa brunssisafkaa, kannattaa saapua paikalle lauantaina tai sunnuntaina klo 11:30-15, jolloin on päälle kuudentoista euron hintaan tarjolla pari pykälää monipuolisempaa ja valmistetumpaa brunssimurkinaa.
 

 

Lauantaiaamupäivällä jääkaappi ja vatsa ammottivat tyhjyyttään ja kanssaeläjääni koetteli pienoinen perjantain jälkeinen olotila, joten suuntasimme testaamaan, paraneeko vointi jos visiteeraa Hämeenkadulla brunssihommissa. Lauantain kattaukseen sisältyi kahvi, tee, appelsiinimehu (lämmintä, yhyy, eikä omppumehua, tuplayhyy!), perinteiset leivät, leikkeleet ja muut päälliset (gluteeniton sämpylä pyynnöstä), lihapullia, falafeleja, bratwurstia, kananmunia, kolmea erilaista ruokaisaa salaattia, muutamaa eri piirakkaa ja paistosta, jonkinlainen lasiin valmiiksi tehty marjasmoothie (todella hyvää!), hedelmiä, jogurttia, mysliä ja jälkkäriosasto. Käytännössä siis heidän perinteinen aamiaisbuffettinsa, jota oli pimpattu pari leveliä paremmaksi salaatein, smoothiella ja jälkkäreillä. Toimivaa! Erityiskiitos ihanalle tarjoilijattarelle, joka sattui puheisiin kanssani lukiessani ruokalistan allergiamerkintöjä - hän nimittäin tarttui heti kysymykseeni gluteenittomuudesta ja taikoi minulle tiskin takaa sämpylän lisäksi myös palan superhyvää suklaa-salmiakkikakkua, sillä buffetissa tarjolla olleet jälkkäriherkut olivat vehnään leivottuja. Huomaavaista ja sympaattista, että sellaista tarjottiin ihan oma-alotteisesti, kun ei valmiiseen valikoimaan kuulunut. Itse en olisi tohtinut mennä kyselemään tiskiltä sämpylää enempää.
 

Jos olet aamutuimaan tai brunssiaikaan Hämeenkadun itäpään huudeilla ja helppoa ja vaivatonta aamiaisvaihtoehtoa vailla, on Siilinkari ehdottomasti testaamisen arvoinen. Ei jonoiksi asti kertyviä ruuhkia, ei häiritsevää meteliä, suoraa simppeliyttä niihin aamuihin kun ei jaksa ajatella sen enempää. Ei ehkä ykköspaikka romanttisille treffeille, eikä välttämättä oikea mesta tuntikausien istuskeluun, mutta nälän se vie ja hyvän mielen tuo. :)

Cafe Siilinkari

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

"...jota oli pimpattu..."

No pimppa pimppa. Yhtään tyhmempää sanaa tullut mieleen??

Vierailija (Ei varmistettu)

Komppaan..

paranneltu, lisätty, ehostettu

Tai sitten vie all the way loppuun finglish translation ja esim:
"koristeltu pillumehuilla"
"squirttailtu somemmaksi"

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.