Juhlia, hiomista ja kipua.

Lauantai aamuna sain soiton sedältäni että oliskin tarjolla kyyti kummipoikani syntymäpäiville joten viikonloppuun kuului juhlimista sekä pitkään suunnittelemani yöpöytien hiominen.

Lauantaina vähän puolen päivän jälkeen hyppäsin mersun kyytiin ja lähdin juhlimaan kummipoikani 11-vuotis synttäreitä 🙂 Siskoni oli tehnyt oikean suklaapommi kakun, ei tarvinnut keisarinmorsian teen seuraksi enää mitään muuta hyvää kun oli makean nälkä tyydytetty. 😀 Kummipoika oli saanut lahjaksi JBL:n bluetooth kuulokkeet ja sain testata niitä, meni ostoslistalle kun on uudet hommattava, ehkäpä kirjottelen niistäkin sitten miten ne soveltuu minun äänikirjojen kuuntelluun ja suoratoisto palveluiden käyttöön ja eihän sitä tiedä vaikka innostustuisin kuuntelemaan ihan musiikkiakin puhelimella/tabletilla kun niissä tuntui oleva ihan kunnollinen bassokin. 🙂  Olinpa taas unohtanut ottaa tarvittavat lääkkeet mukaan joten onneksi sairaanhoitaja siskollani on hyvä lääkevarasto ja sain panadolini kun kipu meinasi nostaa päätään. Juteltiin siskon kanssa myös siitä että onko lähihoitajan työ sittenkään täysin kuopattu haave, jos pääsisin oppisopimuksella opiskelemaan loput tutkinnosta ja saisin sellaisen paikan joka ei olisi niin fyysinen kun esimerkiksi vanhusten hoito. Päihde ja vammaistyö tai asiakaspalvelu voisi toimia ja jos keikkaa joskus tekisi vähän fyysisemmässäkin paikassa ei se varmaan ”mailmanloppu” olisi. Mutta tätäkin täytyy miettiä sitten jokus kun sairasloma loppuu, nyt kun ei voi edes ajatella maitopurkkia raskaamman esineen kantamista saati että pää pystyisi kamalan järkevään ajatteluun.

Kotiin tultuani päätin lopultakin ottaa yli 5 vuotta sitten hankitut yöpöydät hiomakoneen alle kun on vielä piha jossa hioa, tuli se appiukkokin samaan aikaan pihalle mutta ei puhunut mitään vaikka ei meidän välillä pitäisi (?) olla mitään mutta sekin on hankala sanoa kun ei olla 3 viikkoon sanaakaan vaihdettu. 

Mennäänpä hetkeksi tähän perhekriisiin joka on johtanut siihen että muutamme.

3 viikkoa sitten perjantaina tulin kotiin 5 viikkoa kestäneeltä osasto jaksolta jossa tehtiin työkykyarviota, appiukko haki minut sieltä ja siinä hän jo mainitsi että minun mieheni on mennyt sekaisin ja hyvä että minä tulin kotiin rauhottamaan häntä. Olin hieman ihmeissäni koska juttelin mieheni kanssa kuitenkin useamman kerran päivässä osastolla olon aikana enkä ollut huomannut mitään semmoista joten vähän ihmettelin ja annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mies oli ilmaissut meidän aikomuksen muuttaa pois tästä koska hän ei enää jaksa katsella appiukon juomista. Saman päivän aikan appiukko kysyi minulta että miltä mieheni vaikuttaa ja sanoin että mitä nyt olen kerennyt tässä hetken katsella niin ihan normaalilta vaikuttaa, mitä nyt on hajamielinen ja hänellä on vaikea keskittyä välillä lääkityksestä johtuen. Illalla menemme miehen kanssa paistamaan ulos makkaraa ja appiukko tulee siihen ja käyttäytyy miestäni kohtaan jotenkin tiuskivasti yms. minulle hän oli vielä silloin normaali. Illan aikana tulee myös mieheni siskolta viestiä että onko kaikki hyvin ja kun hänkin on nyt niin huolissaan, laitan viestiä takasin että; ”joo kaikki hyvin, ollaan menossa grillaan makkaraa. Miksi niin?” Sovitaan että jutellaan lauantaina lisää kun olemme kahdestaan lähdössä ajelemaan ruotsiin. Kysyn nuotion äärellä mieheltäni että mitä täällä on tapahtunut ja onko kaikki ok kun tuntuu että sinusta ollaan nyt niin huolissaan, hän vastaa että hän on täysin kunnossa ja päässyt ylös masennuksesta. (Itsekkin olin jo aiemmin huomannut että mieheni oli taas se mies johon rakastuin silloin 11 vuotta sitten <3 )

 

Lauantaina lähden kälyni kanssa ajelemaan ruotsia kohti ja otan puheeksi hänen huolensa ja pyydän kertomaan enemmän, no hän on kuullut appiukolta (!!!) että mieheni on ollut vaan yöt ryyppäämässä ja että hänellä on epämääräisiä kavereita ja että mieheni on sanonut hänelle tappavansa itsensä, oli siis jonkin keskustelun aikana sanonut jotenkin näin; ”jos se lääkäri ei kirjoita minulle sitä lappua hommaan aseen ja menen hänen oven taakse ja tapan itseni.” Mieheni tuntevat tietävät että hänellä on välillä aika sairas huumorintaju mutta ilmeisesti sitä ei nyt oteta huomioon kun ollaan niin huolissaan. Ruotsissa ollessamme mieheni soittaa siskolleen ja se puhelu kuulosti olevan tiukka sanainen kun puhelu loppuu kälyni tulee minulle sanomaan etten olisi saanut kertoa auto matkalla juteltuja asioita miehelleni, olin siis ainoastaan tuolloin perjantaina kysynyt että onko ok ja sanonkin sen mutta eihän hän usko, sanon hänelle vain että en ole kun perjantaina puhunut miehelleni asiasta ja että selän takana puhuminen paskamaisinta ikinä. Jätän asian siihen. Auto matka kotiin illalla menee onneksi aika rauhallisesti kun on anoppikin kyydissä. Illalla mieheni yritti viedä isällensä jotain lappua mutta appiukko oli humalassa ja rupesi tulemaan päälle jolloin mieheni ohjasi liikkeen niin että hän kaatui, mieheni tuli tänne meidän puolella ja arvasi että isänsä tulee varmasti kielloista huolimatta tänne meidän puolelle. No niinhän siinä kävi ja mieheni yrittää sanoa isälleen että mene pois jne. sitten kuuluu kun appiukko huutaa että saatanan sekopää narkkari ja jotain ja seuraavaksi kuuluu rysähdys, käännyn keittiössä ja näen kun appiukko makaa lattialla. Uskon mieheni kertomuksen että siinä kävi samanlailla kun aikasemminkin että hän vaan pikkaisen tönäisi liikettä ja humalassa oleva appiukko kaatui. Seuraava tapahtuma on täysin kuulopuhetta mutta appiukko soitti ”apujoukkoja” joka käsitti kälyni ja hänen miehensä, mieheni oli täysin rauhallisesti pihalla kun taas appiukko huutaa humalassa laho laudan pätkä käsissään että; ”pysy kaukana saatanan sekopää narkkari”.

 

Sunnuntaina tulee kälyltä viesti että: ”no, onko kämppä jo löytynyt?” vastaan että ei ja käsken olla yhteydessä mieheeni tai appiukkooni jos haluaa jotain vielä tästä riidasta tietää minä kun en rupea olemaan välikätenä, siitähän se riemu sitten repesi ja alkoi tulla viestiä että minun syytä koko riita ja haluan että mieheni tappaa itsensä jne. Estän hänet täysin ja annan asian olla mutta kohta tuleekin auto pihaan ja hän tulee pää punasena huutamaan minulle (????) että en välitä läheisistäni (eli en ollut hänen kanssa samaa mieltä ja kyräillyt mieheni selän takana) ja hän menee hakkaamaan minun isäni kun en välitä (???) kysyin perusteluja mutta olen kuulemma tyhmä, en ole kuulemma koskaan halunnut asua tässä talossa ja olen nyt iloinen kun lopultakin sain miehenikin lähtemään, tähän varsinkin pyysin perusteluja koska olen rakastanut asua tässä ja muuttopäätös on täysin lähtöisin miehestäni, perustelu oli mailman paras ”koska se vaan on niin”. Uhkasi myös repiä pois minun istuttaman omenapuun jonka juurissa on minun äitini tuhkat, haki myös lapsensa hyvästelemään minut ja tämä kaikki huutamalla pää punasena kun minä yritän rauhallisesti keskustella ja saada perusteluja syytöksille. Lopulta he lähtevät ja huokaisen että hyvä vaan kun estin hänet ja pääsemme pois täältä.

Siinpäs viikonloppu jolloin kaikki ”räjähti” käsiin ja minutkin sotkettiin ulkopuolisen toimesta riitaan joka ei ole oma riitani.

 

Nyt takaisin hiontaan :)

Aloitin siis hiomisen ja ajatuksena oli että maalaan yöpöydät sitten joskus kun saan hommattua maalia mutta että ne nyt olis hiottuna, ensimmäisen sain hiottua niin täytyi pitää parin tunnin juoma ja ruoka tauko, kipukin nosteli jo päätään ihan kiitettävästi mutta sain sen pidettyä kurissa hengitysharjoituksilla ja pienellä levolla. Illemmalla täytyi käydä hiomassa vielä toinenkin kun muuten se olisi jäänyt kummittelemaan :) Tuli vaan heti pieni mutka matkaan kun naapurin pihalta rynnii kaksi isovillakoiraa pihaan, kilttejä olivat ja toisella niistä olikin panta kaulassa ja siinä numero. Ei vaan heti saatu omistajaa kiinni ja pannaton koirista päätti lähtä seikkailemaan muille pihoille, lopulta mieheni sai omistajan kiinni ja koirat pääsivät turvallisiesti kotiin :)

(Tässä ensimmäinen pöytä melkein hiottuna)

 

Kun sain hiomisen valmiiksi tulimme mieheni kanssa siihen tulokseen että laitan vain kirkkaan lakan päälle niin ne on hyvät, ehkä polttamalla jonkin verran kuviota joihinkin kohtaa.

(Hionta valmis)

 

Sunnuntai menikin sitten kipujen kanssa ja maksimi lääkityksellä mentiin, mutta sain jotain tehtyä ja se tuntuu hyvältä.

(Kipuun tarvittavat lääkkeet sekä kaurapussi kuvastaa tässä sunnuntain osalta kissaa kun en sitä samaan kuvaan saanut :D )

 

-Kaikkara-