Missä hellyys?

Suhteemme alkussa hellyyttä ja seksiä riitti. Oli aivan mahtavaa! Tottakai, siinähän oli alkuhuumaa ym. Suunnilleen 3kk sitten lääkäri määräsi minulle lääkkeitä, jotka veivät intoni seksiin, hyväilyyn… Olen puhunut mieheni kanssa asiasta ja kertonut tuntemuksistani. Tuntuu jotenkin ettei mieheni ymmärrä tätä asiaa. Mieheni ei ole enää tippaakaan romanttinen, hän ei halaa, tai tee mitään mikä osottaisi hellyyttä.

Olen sanonut että kaipaan hellyyttä todella paljon. Sanoin myös, että jos hän osoittaisi hellyyttä, olisi lähelläni, puhuisi kanssani asioista, näyttäisi minulle kuinka tärkeä olen, niin se voisi auttaa minua innostumaan seksistä uudelleen.

Jos hän koskettaa minua , niin hän vain ottaa ronskisti rinnoistani kiinni, laittaa käteni hänen kalunsa päälle, useita kertoja päivässä hän hokee, että minun pitää ottaa häneltä suihin. En tiedä olenko jotenkin huono avovaimo, mutta tarvitsen hellyyttä enkä voi sille mitään, että joudun syömään niitä lääkkeitä ken ties vuoden loppuun saakka. Tuntuu pahalta kun mieheni ei keskustele asiasta kanssani. Syytän itseäni tilanteesta jatkuvasti, mutta sehän taitaa olla minun syyni? Tarvitsen vain huomiota, läheisyyttä, romantiikkaa.

Mietin asiaa monta kertaa päivässä, tuntuu pahalta. Minun oli pakko kirjoittaa tänne tuntemuksiani, vaikka monet teistä varmaan ovat sitä mieltä, että mitäs tässä vingun ja että minunhan vain pitäisi antaa miehelleni. En osaa edes sanoa miltä minusta tuntuu..