Kohtaaminen vanhojen tuttujen kanssa

Oletko oletko joskus ollut tilanteessa jossa vanhat kaverit/tutut joiden kanssa et ole oikeastaan missään tekemisissä, tulevat sanomaan sinulle ”Moi, voi ku kiva nähdä! Mitä sulle kuuluu? Meidän pitäis mennä kahville joku päivä!” Ja samalla tiedät, ettet tule näkemään päivää jolloin menisitte kahville.

Minua ärsyttää tuollainen käytös. Tuskin tätä toista ihmistä oikeasti kiinnostaa mitä minulle kuuluu, kunhan nyt kysyy kun joutui kasvokkain kanssani. Vastaan yleensä lyhyesti, tyyliin ”No moi, eipä kummempaa. Mitäs sulle?”. Joskus tekisi mieli vain sanoa suoraan mitä ajattelen, mutta toisaalta en halua pahoittaa toisen mieltä. Ei hänkään pahoita minun mieltäni.

Olen huomannut tätä tapahtuvan muillekin kuin vain itselleni. Miksi ihmiset  tekevät niin? Eikö riittäisi pelkkä ”moi, mitä kuuluu?” Vaikkei minuakaan aina kiinnosta mitä jollekin tutun tutun tutulle kuuluu, kysyn sitä silti. Ystävällisenä eleenä. Mutta ei minulle tule kyllä mieleenkään sanoa, että pitäisi joskus mennä kahville ELLEN tarkoita sitä oikeasti.

Viime viikolla näin erään Saaran, kenen kanssa näemme vain satunnaisesti muutaman kerran vuodessa. Ja taas kerran Saara sanoi tuon saman asian ”Kiva nähdä, mitä kuuluu, mennään joskus kahville” … Tämä tapahtuu joka kerta kun näemme. Emme ole käyneet kahvilla kahteen vuoteen. Tavallaan tällaiset tilanteet naurattavat, tavallaan ärsyttävät. Tahtovatko ihmiset vain miellyttää toista olemalla edes sen pienen hetken ystävällisiä?