Ajatuksia miljoonia, mitään en saa ulos

Haluaisin kirjoittaa tänne vaikka mistä. Aamulla kun heräsin, tiesin, että tänne voin kirjoittaa ja selvitellä ajatuksiani. Toisin kävi…

Tuntuu, että mielessä on miljoona eri asiaa mistä haluaisin kirjoittaa, mutten tiedä mistä aloittaa. En saa ”ajatuksia kiinni” niinkuin jotkut sanovat. On tunne, että en saa mielenrauhaa ellen kirjoita. Mutta mistä kirjoittaisin? Mistä aloittaa?

Melkein jo aloitin kirjoittamisen, mutta tuli tunne, että vain valitan. Elämäni kuulostaa surkealta, mutta onko se oikeasti niin? Olen yrittänyt punnita asioita, laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta olen siinä erittäin huono. Joskus on tunne, että haluan vain valittaa, kertoa huonoista asioista. Joskus taas kaikki tuntuu hyvältä ja voisin kirjoittaa siitä, kuinka mahtavaa minulla on. Mutta onko oikeasti? Tuntuuko kenestäkään muusta tältä?

Tuskin kukaan jaksaisi lukea jos vain kirjoittelisin siitä, miten paska olo mulla on. Mutta onko silläkään väliä lukeeko kukaan? Ehkä tärkeintä on se, että saan purettua pahaa oloani johonkin. Jos joku muukin tuntee samalla tavalla eikä vain ”uskalla” kirjoittaa. Luonteeltani olen sellainen ihminen, etten pahemmin muille valita olostani. Tahdon aina olla kova, tahdon aina näyttää kuinka hyvin menee. Pyörätuoli ei tee oloani huonommaksi. Mutta ehkä haluan vain todistaa sillä itselleni jotain? Haluanko vain näyttää ettei pyörätuoli vaikuta elämääni, kaikki on hienoa? Tätä olen miettinyt pitkään.

Ehkä en uskalla antaa itselleni mahdollisuutta purkaa kaikkea sisälläni olevaa. Jos olenkin heikompi mitä myönnän edes itselleni? Olen ollut tämän kesän jotenkin hukassa. Tiedänkö edes itse missä menen? Päivät kiitävät ohi ja minä jään paikoilleni.

En vain tiedä. Ehkä sekin selviää jossain vaiheessa.