Raivostuttava syystakkien metsästyskin alkaa kohta, sekä selitystä sille…

Syksy saapuu vähitellen, vaikka kesäkään ei ole mielestäni vielä oikein alkanut. Syksyssä ärsyttävintä on takin metsästys! Niin ja sitten kun pitää etsiä vielä talvitakkikin.. Raivostuttavaa. Ihmettelette varmaan minkä takia ärsyynnyn ja raivostun tuollaisista asioista. No, syyhän on se, että istun pyörätuolissa. Se hankaloittaa takkien valintaa hyvinkin paljon. Ensinnäkin, olen lihonnut tässä reilu vuoden aikana aivan liian paljon, siis oikeasti. Olen jo hieman ylipainoinen. Toinen ongelma takkien kanssa on se, että olen treenannun ylävartaloani sen verran, ettei naisten takit meinaa millään mahtua. Hartiat ovat ns. liian isot. Jos löydän takin, mikä ei ole hartioista liian tiukka, hihat ovat puoli metriä liian pitkät! 😀 Eihän niillä voi silloin rullata, jäävät pinnojen väliin.

Äsryttävää on myös se, että rakastan ”nahka”takkeja yli kaiken! Eli siis sellaisia ei-aitoja nahkatakkeja mitä kaupoissa tälläkin hetkellä on paljon. En mahtuisi sellaiseen vaikka koko olisi mikä. Vetoketju ei mene kiinni, eikä kyllä hartiatkaan mahtuisi millään keinolla. Kun kiertelen kaupoissa, joudun kulkemaan melkein silmät kiinni.

Viime vuonna kun etsin itselleni talvitakkia, kävin kauppoja läpi monessa kaupungissa, missään ei tullut vastaan sopivaa takkia. Varsinkin kun muodissa oli takit, jotka ovat hieman pidempiä. Pyörätuolissa kun istuu, niin ei voi pitää pitkää takkia, eihän sitä saa edes persauksen alle. Kaikki olivat hankalan mallisia, ja kokosia. Loppujen lopuksi löysin takin jostain Seppälän nurkasta. Ihmettelin oikein kun hihat olivat suht sopivan pituiset vaikka jouduin ottamaan suuren koon.

Olen niin kateellinen teille kaikille jotka eivät kärsi tästä ongelmasta. Joo, joku voi ajatella ettei ongelmani ole suuri, mutta itselleni se on. Ennen vammautumista olin erittäin tarkka ulkonäöstä, painostani, vaatteistani.. Se oli silloin paljon helpompaa…