Lapsista ja niiden tekemisestä
Olen aina tiennyt haluavani lapsia, ihan aina. Joskus päätin itselleni takarajaksi että 25-vuotiaana minulla on perhe.
Sopivan isäehdokkaan löytyminen vaan vei 23 vuotta elämastäni.
Kuitenkin päätin siinä vaiheessa että lapsia ei meille tule ennen naimisiinmenoa ja mies oli samaa mieltä. En tuomitse tai kritisoi kenenkään valintoja, meille vain tämä oli oikea päätös.
25-vuotiaana minulla oli aviomies, omakotitalo ja koira.
Nyt häistä tulee kohta 2-vuotta eikä meillä edelleenkään ole lapsia.
Ensin vastaan tuli taloudellinen puoli, olin itse naimisiin mennessä virallisesti vielä opiskelija ja vailla vakituista työtä. Isäntä oli vakaasti sitä mieltä että meiltä loppuu rahat ja menee talo alta jos nyt aletaan lisääntymään.
Puoli vuotta häidemme jälkeen lähisukuun syntyi vauva, minä itkin hysteerisesti koko illan. Ja podin asiasta huonoa omaatuntoa kun ajattelin toisten onnen keskellä itsekkäästi vain omia toiveitani ja haaveitani. Päädyin KELAn nettisivuille opiskelemaan aiheesta äitiyspäiväraha ja totesin että saisin edellisvuoden tulojen perusteella tukia yhtä paljon kuin Isäntä saa kuukausipalkkaa. Minulla oli heittää vauvakeskusteluun konkreettinen summa.
Helmikuussa 2013 meillä loppui ehkäisyn käyttö.
Siitä alkoi piinaava vuosi. Kuukauden välein toistuva pettymys kuukautisten alkaessa, kaikkien mahdollisten poppakonstien ja vinkkien käyminen läpi, nettipalstojen lukeminen, loputtomat pohdinnat siitä mikä on vialla…
Marraskuussa meille tuli koiranpentu. Ensinäkin jo lähes seniori-ikään ehtinyt vanhempi koiramme alkoi osoittaa merkkejä tylsistymisestä, koira vain makasi päivät pitkät, joko sisällä tai ulkotarhassa. Ajattelimme pennun piristävän sen arkea. Ja samalla ajatus oli että ehkä tuo koiranpentu antaisi isäntäväelleen jotain muuta ajateltavaa. Koira toikin toivottua eloa arkeemme, mutta jotain siitä silti puuttui.
Helmikuussa 2014 menin lääkäriin, koska halusin varmuuden siitä ettei minussa ole fyysistä vikaa joka estäisi lastensaannin. Sain lähetteen leikkaukseen ja käskyn pannna lapsiasia hetkeksi hyllylle. Odotimme leikkausaikaa toukokuun lopulle saakka, viime metreillä kuitenkin todettiin, että vaivani ei vaadikaan kirurgia vaan seurantaa ja että tiettyjen ruumiinosien turha leikkely todellisuudessa ei vaikuta hedelmällisyyteen ainakaan parantavasti. Saimme paikalliselta keskussairaalta kuitenkin ohjeet, miten meidän tulee toimia mikäli toivomme apua lastensaannissa.
Päätimme kuitenkin odottaa tutkimusten kanssa vielä hetken ja antaa kuluvan kesän yli itsellemme aikaa saada aikaan tulosta luomumenetelmin.
Toisaalta pieni tauko tuntui tehneen hyvää parisuhteelle. Ja hyvää teki myös se että tiedämme avun olevan saatavilla, jos haluamme siihen turvautua. Ja se vakituinen työpaikkakin häämöttää jo näköpiirissä :)