Arki tuli rytinällä

Vuodenvaihteen jälkeen on ollut hieman vaikeaa rutinoitua arkeen. Ensin sitä vaikeutti pätkäviikot vapaapäivineen ja senkin jälkeen on vilinää riittänyt elämässä sen verran että en ole saanut arjesta vieläkään oikein kiinni.

Pidän aktiivisesta elämästäni ja en ikinä voisi kieltäytyä tapaamasta ystäviäni jos aikatauluni vain sen sallii, mutta tämän viikon jälkeen kaipaan jälleen yksinoloa enemmän kuin pitkään aikaan. Siitä tietää et viikko on ollut kiireinen kun ruuanlaittoa on ollut vaikea mahduttaa kalenteriin, saatikka sitten kaupassa käyntiä. No, onneksi tällä viikolla päivät ennen tilipäivää rahat olivat niin lopussa että tuskin sieltä kaupasta olisin mitään ostanutkaan, haha.

Ihannearkipäiväni aikataulu olisi seuraava:

5.50 Herätys
6.05 Aamupala
6.25 Töihin lähtö
6.45-14.24 Töitä
14.30 Kaupassa
14.45 Kotona
15.00 Salille/lenkille
16.00 Ruoka
16.30 Suihku
17.00-18.00 Harrastusasioiden hoito
18.00-20.00 Rentoilua
20.00 Peiton alle lukemaan
20.30 Uutiset ja telkkari ajastimelle 
21.00 Uni saa tulla

En edes muista milloin viimeeksi päiväni olisi näyttänyt tältä. Viimeiset kaksi viikkoa työpäivä on venynyt milloin kolmeen milloin neljään, sen jälkeen on aina ollut kiire johonkin sovittuun tapaamiseen, sieltä sitten kauppaan, kotiin ja äkkiä jotain ruokaa. Sitten huomaankin että kello on jo kahdeksan, jolloin rupean hoitamaan sähköpostia ja muita juoksevia asioita. Yhdeksän jälkeen huomaan että on aika mennä nukkumaan, sitten nopsasti suihkun kautta peiton alle ja unta palloon joskus kymmenen jälkeen. Viikonloput ovat menneet harrastuksen parissa ja unta ei sieltäkään ole juuri kertynyt.

Olen siis univelkaantunut, jättänyt treenejä väliin, tuhlannut rahaa kun en kerkeä suunnittelemaan ruokia ja jättänyt osan tärkeistä ihmissuhteista hoitamatta. Nyt kuitenkin näkyy valoa tunnelin päässä. Nukuin viime yönä yli 12 tuntia, tänään ohjelma on hyvin löysä ja kerkeän niin lenkille, kauppaan kuin ystäviä näkemään.

Ah, rutiinit <3

Suhteet Oma elämä

Hengenpelastaja-Livräddäre

Eilen minä luovutin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Nimittäin verta, hahaa oon ihan hulvaton näiden läppieni kanssa. Kävin siis eilen Helsingin Kivihaassa Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa luovuttamassa verta ystäväni kanssa. Ensin oltiin laitettu veri kunnolla kiertämään käymällä Jättärin portaissa kipittelemässä. 

Aluksi kun tietoni oltiin otettu ylös, alkoi tenttaaminen. Olin täyttänyt esitietolomakkeen ja vakuuttanut siinä antamani tiedot oikeiksi, vaikka välillä tuli mieleeni että olisi ollut helpompaa vähän huijata. En nimittäin ollut tajunnut ottaa niskojen jäykkyyteen ottamani lääkkeen vahvuutta ylös ja meinasi jäädä luovuttamatta sen vuoksi. Onnekseni pääsin kuitenkin läpi kuulusteluista. Tenttaajanainen taisi luulla että minua jännitti, mutta tiedoksesi minua ei jännittänyt, alkoi vaan pistää kylkiluun alle ja pakko oli hengittää välillä syvään! Tenttauksen yhteydessä otettiin hemoglobiini, joka minulla oli 147 luovutuksen alarajan ollessa 125. Myös veriryhmäni määritystä varten otettiin näyte ja saan tietää veriryhmäni seuraavalla luovutuskerralla. 

Tämän jälkeen oli aika juoda lasillinen mehua ja sen jälkeen siirryinkin makoilemaan luovutuspedille. Siellä hoitaja selosti juurta jaksaen mitä tuleman piti ja jossain vaiheessa neula tökkäistiin kiinni ja veren valutus alkoi. Kun 460 ml oli saatu täyteen alkoi tylsä vaihe, eli makoilu. Olisi pitänyt kuulemma ensikertalaisena makoilla 10 min, mutta luovutin 5 min jälkeen ja lähdin mutustamaan leipää ystäväni seuraksi. 

Yhteenvetona siis hyvä mieli, ei heikotusta ja tänään aamupäivällä kipeä kyynärtaive ja sormenpää.

Suosittelen lämpimästi kaikille!

Hyvinvointi Terveys