Kun uni ei tuu, kai vika täyskuun Kun en pääse millään en unen makuun Ja vaikka pääsisin nään painajaista takuul Enkä pysty liikkumaan vaikka haluun

Raappanan Kun Uni Ei Tuu. Kappale, joka soi tuhannet kerrat levysoittimessani aikoinaan, kun Raappanan Päivä On Nuori levy ilmestyi. Olin fani. Yhä pidän kyseisen levyn monestakin biisistä. Viime aikoina päässäni on soinut kuitenkin vain tämä yksi niistä.

En ole nukkunut hyvin viime aikoina. Olen nähnyt painajaisia entisestä puolisostani. Painajaisia, joissa hän nöyryyttää minua. Painajaisia, joissa kertoo valheitaan kaikkialla ja kaikille. Painajaisia rakkaan tyttäreni menettämisestä. Joka aamu ahdistaa ja rintaan koskee. Miksi taas? Miksen voi vain unohtaa? Haluaisin jo unohtaa. Jatkaa eteenpäin. Tappeleminen kuluttaa. Sitä en jaksa. Haluaisin nauttia elämästä murehtimatta asioita, joihin minun on vaikea vaikuttaa. Nauttia elämästä miettimättä, että mistä seuraavaksi täytyy stressata. Mikä soppa seuraavaksi täytyy selvittää.

Minua vaivaa se, etten voi tehdä asioille enempää. Tälläkin hetkellä minun olisi parasta vain antaa ajan kulua. Koittaa keskittyä muihin asioihin, niin kauan kun kaikki menee taas hyvin. Olen liian tottunut siihen, että heti kun luulen myrskyn laantuneen, kun luulen entisen puolisoni avanneen myös ne omat silmänsä, kun uskallan taas elää nauttien – jotain tapahtuu. Jatkuva pelko pitää minut varpaillani, estää minua nauttimasta niistä hyvistä jutuista samalla tavalla kuin voisin. Takaraivossa koko ajan se, että kohta saan taas kuulla olevani huono äiti. Nelisen vuotta olen sitä nyt kuunnellut säännöllisen epäsäännöllisesti. Kasvotusten, puhelimitse, lapsen läsnäollessa. Paikalla tai ajalla ei ole tuntunut olevan väliä. Aina loppujen lopuksi minä olen se huono äiti.

Onneksi enää en itse usko siihen. Eikä kukaan muu ole niin ikinä sanonut, kuin vain ja ainoastaan entinen puolisoni. Olen antanut tasan yhden ihmisen saada itseni voimaan hyvin pahoin. Miettimään aikoinaan jopa itsemurhaa. Koska minulla ei ollut väliä. Tai niin hän sai minut uskomaan.