Tunteet sanoiksi.

En tiedä, mistä aloittaisin. Olen väsynyt taistelemaan ja pelkäämään, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Olen väsynyt perättömiin syytöksiin, mustamaalaamisiin ja jatkuvaan kieroiluun. Olen väsynyt miettimään, että uskotaanko minua. Minua on syytetty asioista, joiden kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Minusta on maalattu lapsilleni vaarallista ihmistä perussairauteeni vedoten. Olen joutunut toimittamaan lääkärinlausuntoja siitä, että sairauteni ei millään lailla rajoita kykyäni olla lapseni huoltaja. Olen alistunut ja antanut toisen ihmisen saada minut voimaan niin pahoin, että olen ollut valmis päättämään päiväni. Olen antanut toisen ihmisen rajoittaa elämääni ja käyttää hyväksi rakkauttani lapsiani kohtaan. Tänään sain taas kuulla, miten paljon vikoja minusta löytyy. Tapasin entisen puolisoni kera sosiaalityöntekijöiden. Saimme kaikki kuulla toisen osapuolen tarinoita huonosta äidistä ja siitä, miten hän on sentään Aina asunut lapsemme kanssa. Kyllä minäkin olisin asunut – jollei hän olisi minua uhkaillut ja manipuloinut tarpeeksi pitkään ennen lastenvalvojalle pääsyä. Minä luovutin. Lähdin. En vapaaehtoisesti omasta päätöksestäni, vaan henkisen (-sekä eron aikaan fyysisenkin) väkivallan seurauksena, lopen uupuneena asioista riitelemisestä. Luovutin. Lastani en saanut mukaani, enkä tätä aiemmin ole julkisesti asiasta näin avoimesti puhunutkaan. Muutostani yhteisestä kodistamme tuli noin kuukausi sitten 4 vuotta täyteen. Vähän päälle neljä vuotta olen nyt kuunnellut kuinka huono äiti olen. Esikoiseni pikkusisko syntyi viime vuonna. Senkin vuoksi olin huono äiti. Olinhan mennyt rakastumaan uuteen mieheen ja perustamassa perhettä. Minun ja tämän Virukseksi tässä tekstissä kutsumani ex-puolisoni yhteinen lapsi sai myös osan tästä katkeruudesta. Hänelle Virus muisti sanoa, että kohta äidillä ei ole enää aikaa sinulle. Sellaista potaskaa. Molemmille riittää aikaa Ja rakkautta. Rakkautta suklaakekseihin asti, kuten esikoiseni sanoo. Tuolla alakerrassa he nyt nukkuvat. Molemmat prinsessani. Isompi prinsessa menee taas maanantaina isälleen. 

Päivän avautuminen. Siinä tämän hetken fiilikset. Huomenna taas uusi vuodatus.

Suhteet Oma elämä Mieli Vanhemmuus