12. Riika ja kolmet kadonneet kengät 👟
Pakupäiväkirja 12.
Niin kuin matkakaveri tokaisi, kyllähän se jonkun ”viikon suolla nukkumisen jälkeen” tuntui hullulta olla yhtäkkiä isossa kaupungissa. Riiassa nimittäin, joka on, balttiarallaan (😄😄) Baltian suurin kaupunki. Ei haluttu lähteä Riian keskustaan auton kanssa joten jätettiin auto paikallisen Maximan pihalle laitakaupungille. Hypättiin bussiin numero 22 koska netissä sanottiin että nimenomaan vain ja ainoastaan tästä bussista saa ostettua kuskilta lippuja.
Hypättiin bussiin sisälle, kysyin saadaanko ostettua liput, kuskilta tyhjentävä vastaus: Ei. 😄 Kuski kuitenkin laittoi ovet kiinni, painoi kaasun pohjaan joten ei siinä sitten kuin pummilla mentiin ja säästettiin rahaa tässäkin tapauksessa.
Israelilaisessa hummusravintolassa. Itse tilasin shakshukan (ei mitään tietoa mitä sieltä oli tulossa), mutta kyseessä oli munakasta pitalla ja muilla höysteillä. Viku söi shawarmaa eli tuttavallisemmin kanakebabia.
Tältä meikämandoliino näyttää auton kyydissä. 🤓 Nautitaan datan käytöstä vielä kun se on mahdollista. 🤙
Oltiin kumpikin Latvian pääkaupungissa ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa että Riika kaupunkina ei tehnyt kumpaankaan meihin mitään erityisen lähtemätöntä vaikutusta. Hieman ehkä persoonaton suurkaupunki, voi tietysti olla että emme nähneet parhaimpia paloja jos sellaisia on.🙂
Taas ajeltiin pirunmoista hiekkatietä pitkin mahdolliselle yöpaikalle lammen rannalle. Keskellä tietä oli kuitenkin yhtäkkiä valtava mutavellikuoppa ja oltaisiin todennäköisesti jääty tähän jumiin tai vähintäänkin hajotettu autosta jotakin. Alkoi siis ensimmäinen sos-tilanne pakun kanssa. Tie oli kapea, ulkona pimeää, ei auttanut kuin peruuttaa pitkä matka kuoppaisella hiekkatiellä takaisin tulosuuntaan. Menin ulos tamppaamaan maata, etsimään hyvää kääntöpaikkaa ja huutelemaan ohjeita kuskille. Kömpelön pakun kanssa kääntyileminen kapeilla teillä ei ole minkäänlaista herkkua. Kuski selviytyi tilanteesta, päätettiin unhoittaa syrjäisemmät nukkupaikat ja otettiin vain suosiolla suunnaksi kuuluisa Jūrmala beach. Jäätiin Jurmalan laidoille jonkun lätäkön varteen parkkipaikalle nukkumaan, taas oli bajamajaa tarjolla ja pari perhettä perjantai-iltana grillailemassa.
Aamuyöllä alkoi hirmuinen vesisade. Onneksi on edes jonkinlainen äänieriste laitettu kattoon, muuten tuo sateen pauke olisi ollut melkoinen. Sade ASMR:n keskellä nukkui kuitenkin todella hyvin. Aamulla oli melko festarinen tunnelma bajamajan edustalla ja autossa läjä mutaisia kenkiä. Aamupalan tekeminen keskeytyi kun sade päätti jatkua eikä kummallakaan ollut motivaatiota säätää sateen keskellä, joten lähdettiin vain rautakauppaan etsimään autoon kiinniketarvikkeita kaikenlaista pikkusälää varten.
Niin kuin Kake Randelin sanoisi: ”meininki on melkoinen”, ei haittaa pikku sade!
Latvian rivieralle, Jurmalan rannoille olisi joutunut maksamaan kahden euron tietullin per pää, joten skipattiin tämä, sillä keli oli sateinen joten tuskin oltaisiin viihdytty rannalla kauan. Rautakaupoilta ajeltiin eteenpäin, keli alkoi selkeentyä ja pysähdyttiin jonkun rauhallisen metsän laidalle tekemään aamupuurot ja kuivattelemaan kenkiä.
Tämä kuva jää historiankirjoihin, sillä tuonne nuo kolmet kengät jäivät. 😂😂 Kumpikaan ei tajua että miten tämä taas oli mahdollista. Ei voi muuta kuin nauraa. (Ja vähän itkeä). Virheistä oppii ja kokemus karttuu, enää ei lähdetä mistään taukopaikalta ilman että auton ympäristö on tarkistettu kolmeen otteeseen. Tuossa meni siis vanhat lenkkareiksi otetut sisäpelikengät ja kahdet vanhat lipsut, joten menetys ei ollut melkoinen vaikka meininki oli. Itsellä on ollut nuo samat Niken lipsut niiltä ajoilta kun olin verotoimistolla töissä. Nyt sain ehkä hyvän syyn hankkia kauan haluamani Adidaksen tohvelit. Lipsukaupoille on siis mentävä jossakin vaiheessa. Kenkiä meillä on mukana onneksi enemmän kuin tarpeeksi. Seuraavaksi lähdettiin ajamaan kohti Irbeneä, Ventspilsin hylättyä armeijakylää. Todella siisti paikka, siitä kuvia ensi kerralla!
