101. ”What I ate and did today”
Pakupäiväkirja 101.
Päivityksen otsikko on inside-läppä joka juontaa juurensa ihanan 🫶 Maddie Lymburnerin videoista joita tapasin joskus katsella enemmänkin. 😀 Mutta tehdään siis vitsistä totta ja katsotaan: mitä söin ja tein tänään. Aamu alkaa aina tietysti runsaalla vedenjuonnilla ja hammaspesulla. Tällä kertaa itselläni oli pullon sisällä erikoisuus, eli edellispäivänä leikattu kokonainen limetti.
En tiedä onko täällä ollut koskaan kunnon kuvaa kun sänky on auki, mutta suunnilleen tältä se näyttää. Sängyn avaaminen ja sulkeminen on todella nopea prosessi jota ei enää edes mieti erillisenä askareena.
Aamupesujen jälkeen aivotoimintani lähti laukalle ja inspiroiduin kirjoittamaan puhelimen muistioon pitkän luonnoksen tulevasta postauksesta jonka teemana oli elämämme autossa ilman mikroa ja jääkaappia ja juttua kasvissyönnistä. 😀 Yleensä kirjoitan asioita juuri puhelimen muistioon sitä mukaan kun niitä päähän pälkähtää. Puhelimesta kopioin tekstit sähköpostiini luonnoksiin. Kun avaan läppärin, haen tekstit sähköpostista ja liitän ne blogiin. Eli siis harvemmin olen oikeasti itse läppärillä kauhean kauan aikaa näpyttelemässä. Skaalaan kuvat aina photarilla blogiin sopivaksi ja käsittelen niitä jos tarve on. Tämän jälkeen lataan kuvat ja asettelen kaiken nätiksi. Nopea prosessi jonka tekeminen on hauskaa. 👌
Kirjoittelun jälkeen (joita toimistohommiksi kutsun), aurinko oli sen verran ylhäällä että pystyin ottamaan kuvia laavakiviriipuksista. Sänky laitettiin säppiin ja laitoin päälle päivän outfitin eli Madridin ghettoshopista (😹) ostettu NY t-paita, ja hyväksi todetut Baran jumppahousut. Jos etsitte laadukkaita, hyviä, päällä pysyviä jumppahousuja niin minä ja siskoni voimme molemmat suositella Baran pöksyjä. 😀 En suostuisi enää käyttämään mitään muuta merkkiä.
Avasin kyseisen tuotteen jonka toivoin olevan kurkku mutta matkakaveri sai minut epäilemään sen olevankin kesäkurpitsa. Vihannes osoittautui kurkuksi. 👌 Aamupalaksi puuroa, ja edellisenä iltana kaupasta ostettuja pitsataskuja joissa oli soijaa proteiinina. Tämän lisäksi samalta kauppareissulta smoothie.
Omassa puurossani on joukossa Foodinin chlorellaa, nokkosjauhetta, maapähkinävoita ja kuivattuja pähkinöitä ja hedelmiä ja pieni määrä sokeritonta mansikkahilloa. Ihmiselle riittää 50 grammaa sokeria päivässä ja moni syö sen 300 grammaa. Esimerkiksi sokerilla maustettu mehulasillinen, suklaapatukka ja sokerilla makeutettu jugurtti riittävät jo ylittämään tuon määrän. Tuohon kun lisää vielä vaikka sokerilla kyllästetyn kahvin, mahdolliset limpparit ja energiajuomat, einesruuat ja muut snäksit, sokerimäärä ylittyy rajusti. Ja nyt puhun lisätystä sokerista, en esimerkiksi hedelmistä. 🍌🍊🍎
Päivän nippelitieto: 2-3 taatelia päivässä riittää tyydyttämään ihmisen päivittäisen sokerin tarpeen. 🙂 Kuivatut, kivettömät taatelit koostuvat lähes 70-prosenttisesti sokerista. Puurossani on juurikin tuo pari taatelia. ;D Ja jos joku haluaa ravitsemusinformaationsa vain virallisista lähteistä niin voin ainakin ylpeänä ilmoittaa olevani laillistettu terveydenalan ammattilainen. Urheiluhierojakoulutukseen kuuluu vahvasti myös ravitsemus ja patistaminen terveille elämäntavoille. Kaikkitietävä sensei en sentään ole, mutta ruohonjuuritason tietoja yritän jakaa eteenpäin. 👍 Hierontapisteellä kävi monesti eri kansansairauksista potevia henkilöitä, diabeetikkoja ja muista verisuoni- ja sydänsairauksista kärsiviä ihmisiä. Näiden asiakkaiden kanssa tulee hieronnan lisäksi myös keskustella heidän elämäntavoistaan ja tottumuksistaan. Hierontakin itsessään on lähes poikkeuksetta aina oireen hoitamista, ja hyvä hieroja pyrkii selvittämään oireiden juurisyyn. Oman kokemukseni mukaan suurin osa kiputiloista joita hieronnalla yritetään korjata ovat ihmisen henkisestä ja psyykkisestä tilasta johtuvia vaivoja. Itsekin kärsin ”stressiselästä”. Mieli/keho -yhteys on äärimmäisen todellinen asia ja omien vahingollisten ajatusmallien muokkaaminen ei ole helppo saatika nopea prosessi jonka vuoksi monet tyytyvät kärsimään oireissaan tai käyttämään lääkkeitä. Jos asia kiinnostaa kannattaa tutustua aivojen neuroplastisuuteen, josta kerron alla tarkemmin.
Aivojen plastisuus, tai hermoplastisuus, viittaa kykyyn organisoida aivoja uudelleen muokkaamalla olemassa olevia hermoyhteyksiä, ja näin muodostamalla uusia. Prosessiin liittyy aivojen rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Tämä prosessi kuitenkin vaatii aivoilta pitkäjänteistä suunniteltua treeniä. Aivot ovat myös täysin treenattavissa oleva lihas, siinä missä mikä tahansa muukin lihas. 🧠 Se on kaikkein tärkein lihas jota ihmisen tulisi treenata, ja hierojan näkökulmasta tuo on äärimmäisen turhauttavaa sillä en voi heittää asiakkaan aivoja tiskiin ja alkaa painelemaan hänelle uusia hermoyhteyksiä. Kaikki tulee siis suorittaa ruohonjuuritason keskustelun kautta. Aivot luovat jatkuvasti uusia yhteyksiä hermosolujen välillä, esimerkiksi silloin kun opettelet jonkun uuden kielen tai muun taidon. Aivoissa myös tuhoutuu vanhoja käyttämättömiä hermoyhteyksiä. Yhteyksiä siis syntyy, ja kuolee jatkuvasti. Tämä on kaikki myös täysin tieteellisesti tutkittua faktaa. Aivot toimivat sähköisin hermoimpulssein.
Aivojen neuronit kommunikoivat keskenään hermoliitoksessa, eli synapsissa. Hermoimpulssi joko siirtyy, tai jää siirtymättä tuon liitospinnan kautta. Kun synnymme meillä on vain rajallinen määrä synapseja. Synapsien määrä kasvaa siksi, koska koemme ja opimme uusia asioita ja käyttäytymismalleja. Tällöin ihmisen aivot myös luovat monien hermoyhteyksien välille erinäisiä ongelmia, haasteita ja vaivoja, jotka saattavat vaikka liittyä johonkin lapsuuden kokemukseen. Mielenkiintoinen ajatusleikki: lapsi kokee kovaa tiedostamatonta stressiä jostakin asiasta, kuten vanhempien riitelystä. Ulkona sattuu olemaan siitepölyä, tai lapsi sattuu syömään leipää. Näin kehittyvät aivot luovat uuden hermoyhteyden, jossa aivot kokevat tilanteen: siitepölyn, vehnän, tai minkä tahansa muun asian vaarallisena = on syntynyt allergia. Samaa teoriaa voi soveltaa melkein mihin tahansa tapahtumaan, tilanteeseen ja oireeseen. Joidenkin asioiden kohdalla tuo vaatii enemmän miettimistyötä ja sukeltamista mahdollisten ikävien traumojen sisälle. Entä oletko koskaan todennut että sinulla olisi ”positiivinen mielleyhtymä” johonkin asiaan? Mitä tuo tarkoittaa, miltä tuo tuntuu kehossasi (tuskin stressinä ainakaan), ja miksi aivosi ovat luoneet positiivisen hermoyhteyden kyseiseen juttuun? 🙂 Siinä miettimistä. Toistan jo sanottua, uusia aivoyhteyksiä muodostuu, olemassa olevat vahvistuvat, ja ne joita emme käytä, kuolevat. Uskon että perinnöllisistä ja ylisukupolvisista traumoista on myös mahdollista parantua neurotieteen avulla.
Helppo esimerkki: avohalvauspotilaalla intensiivinen kuntoutus edistää uusien hermoyhteyksien muodostumista. Muistan myös äidinkielenopettajani (Tarja Strandenin) vuosia vuosia sitten kertoman omakohtaisen tarinan, kuinka hän oli menettämässä näkönsä, mutta pitkäjänteisillä neuroplastisuus -harjoitteilla asiantuntijan avulla paransi itsensä. Olen kuullut näitä tarinoita paljon. Toinen asia jota hieronnalla yritetään korjata johtuu yksinkertaisesti liikkumattomuudesta. Hyvät ihmiset, liikkukaa ja urheilkaa. 😀 Se tekee kropalle hyvää ja estää epämääräiset kiputilat.
Jos joku ihmettelee mikä aivomyrskypsykoosi tänne blogiin iski, yksinkertaisesti: ”people write because no one listens”. Ainakin omalla kohdallani voin allekirjoittaa tuon täysin. Toivottavasti joku lukija sai tästä itselleen jotakin uutta pohdittavaa. Yhden jutun haluan vielä kertoa aiemmin mainitusta äidinkielenopettajastamme Tarjasta. 😸 Tarja oli vanha ja viisas nainen, äärimmäisen kovan kuorensa alla herkkä ihminen. Yläasteella hän ei lähettänyt oppilaita päänsäryn vuoksi samantien terkkarille, vaan Tarjan kanssa mentiin käytävälle istumaan ja tekemään mielikuvaharjoitteita. Harjoitteissa muun muassa kivun tuntemus, ja väri yritettiin mielen tasolla muuttaa. Moni teinihirviö piti tuota silloin ihan sekopäisenä huuhaana, mutta tekniikat tekivät itseeni suuren vaikutuksen. Mielestäni todella edistyksellistä ja rohkeaa toimintaa opettajalta. Tarjalla oli tietysti myös itsellään positiivinen henkilökohtainen kokemus ja tieto neuroplastisuuden voimasta jota hän yritti levittää eteenpäin. Itselläni on nuo samat mielikuvaharjoitteet käytössä yhä edelleen kun päänsärky iskee. Ennen särkylääkkeen ottamista, ne ovat aina ensisijainen keino jolla pyrin poistamaan kivun.
Aamun yhteydessä pakollista päivän pokemointia. Yöpaikan ympäriltäkin löytyi pokemonkortteja, likaset kalsarit, haarukka ja muuta epämääräistä rompetta. Tilanne ei siis kauheasti eronnut siitä että olisi lojunut jossakin kotioloissa. 😀 Noin muuten yövyttiin taas Teldessä jossa ollaan suurin osa Kanarialla olemisesta yövytty. Tällä kertaa oltiin vain siirrytty perinteisestä hiekkaparkistamme vielä lähemmäs kauppoja ja esimerkiksi Ikea oli ihan nurkilla. Matkakaveri lähti viereiseen kauppaan ostamaan itselleen kahvia ja laitoin sillä aikaa aurinkopaneelin kiinni Ecoon lataamaan virtaa.
Avasin läppärin ja klikkasin ulos päivän blogipostauksen joka oli luonnoksissa valmiina. Normaalisti olisimme saattaneet lojua paikallamme emmekä liikkua autolla mihinkään, mutta tuona lauantaina olimme sopineet treffit matkakaverin serkun ja hänen miehensä kanssa Teroriin. Puoli kahdentoista aikoihin olimme siis liikenteessä matkalla kohti Teroria.
Teror sijaitsee vuoristossa ja tuolta löytyy hyvin säilynyt vanhan kaupungin keskusta. Teror on ollut esimerkiksi tärkeä pyhiinvaelluskohde. Kaupungille tyypillisiä ovat valkoiset puuparvekkeelliset talot. Kanarian helteet olivat tosiaan tehneet tepposiaan pari päivää ja kolmas päivä alkoi taas tuntua ytimissäni. 😀 Kävimme siis Terorin Sparissa hakemassa hätäapua helteeseen = kylmää vettä ja suolaa.
Serkku nimeltä Moneyba löydettiin kirkon juurelta ja pian porukkaan liittyi myös hänen miehensä Sergio ja poika Alvaro. Moneyba on joskus puhunut englantia mutta vuosien saatossa kielitaito on päässyt rapistumaan. Hablamos español 🤌. Pyörähdettiin kirkossa ja kirkon yhteyteen rakennetussa museossa.
Hajosin kun Moneyba kertoi että hänen isänsä Alfonso, eli matkakaverini setä sanoo usein suomeksi: ”anna mulle leipää!”. 😀 Seuraavaksi otimme autot alle ja ajettiin vähän syrjemmälle ravintolaan nimeltä Javier. Söimme viisi eri tapas-lautasta, ja tuota leipää. Tapaksina oli jo aiemmin esitellyt kanarialaiset ryppyperunat ja mojoa. Tämän lisäksi mustekalarenkaita, ranskalaisia, jonkinlaisia lihakuutioita, juustolautanen, sekä kulhollinen öljyssä ja valkosipulissa uitettuja katkarapuja. Erittäin rasvaista ja hyvää (ja epävegaanista👎😀) meriteema valikoitui juuri sen vuoksi kun en itse syö lihaa.
Ravintolasta ajettiin luontomaisemiin, paikkaan jossa oli maatila, valtava puistoalue, puutarhaa ja metsää. Maatilalla oli lehmiä, lampaita, aaseja, kanoja, kukkoja, koira ja Red Bull -traktori. 😀😀
Alvaro 4v, horoskooppimerkiltään kaksonen, on todellinen tieteilijä, mullan kaivelija ja juuri niin koominen hahmo kuin kuka tahansa nelivuotias voi olla. 🤌 Hän toi minullekin yhtäkkiä kimpun maasta kerättyjä kuivia vihreitä lehtiä. Alvaro tykkää erityisesti tulivuorista ja planeetoista. Kuvissakin on rakenteilla hiekkatulivuori.
”Vamos chicos!”, huusi Alvaro ja taas mentiin. 😺 Puisto oli todella vehreä ja iso. Ihmiset olivat tuolla viettämässä piknikkejä ja itsekin jumituttiin pöydän äärelle paistattelemaan päivää.
Sovimme että näemme porukalla joku muu päivä uudestaan ja lähdimme ajelemaan puistosta pois. Matkan varrella käytiin tankkaamassa ja pesemässä autoa. 💦🫧 Kuski pesutteli auton ja itse väänsin tuossa välissä seuraavan päivän blogipostauksen valmiiksi.
Kello oli kuusi kun saavuttiin päivän yöpaikalle. Yöpaikka valikoitui sattuman kautta kun huomattiin yhtäkkiä olevamme Arucasin kaupungissa. Kaupungissa oli hiekkaparkki jossa olimme kerran ennenkin olleet yötä ja se osoittautui hyväksi ja rauhalliseksi paikaksi. 🌙
Matkakaveri katseli tepsin matsia puhelimelta ja itse luin viimeisiä paloja tuosta Tarja Halosesta kertovasta kirjasta. Kirjaan jäi enää muutama sivu jäljelle jotka luin seuraavana päivänä loppuun. Illalla söin vielä banaanin, kurkkua, aamuisen pitsataskun ja smoothieta. 😀😀 Lisäksi kourallisen aiemmin ostettuja sipsejä. Hahaa. Kuulostipa melkoisen randomilta. ”Tän takii mä en tee what I eat today -videoita” …. Tietäjät tietää.
Kymmenen aikoihin illalla sänky oli jo laitettu auki ja makoilin piikkimatolla, seikkailin Pinterestissä ja kuuntelin Eeva Sivulan juttuja. Eeva on niin inspiroiva ihminen että innostuin yhtäkkiä katsomaan hänen ikivanhoja videoitaan ja nyt olen noihin taas täysin koukussa. Opin esimerkiksi että voin kokeilla tuoretta sitruunaa deodorantin korvikkeena. 😀 Ensimmäisissä postauksissa esittelin luonnonmukaista tahnamaista dödöä jonka otin reissulle mukaan (ja joka muuten osoittautui täydeksi kympiksi). Tuo on kuitenkin sen verran harvinaislaatuinen tuote että samanlaista tuskin tulen Kanarialta löytämään ja nyt se on loppu. Täytyy ehdottomasti testata sitruunaa. 🍋 Vielä kun käy merivedessä hakemassa suolat päälle niin tequilainen olotila on taattu. 🧐🧐
Olipa kerrassaan monipuolinen päivä kun tarjolla oli myös ihan oikeaa sosialisointia. Somessa en käynyt koko päivänä, joista lasken tuohon Instagramin ja Whatsappin. Muita someja en oikeastaan käytäkään. Ei nyt ainakaan tule mieleeni. Pokemon GO? 😄 Facebookia pidän yllä koska se helpottaa erinäisiin paikkoihin kirjautumista, mutta facessa en noin muuten käy ikinä. Siksi en huomaa sinne tulevia viestejäkään. Ensi kerralla lähdetään matkalle eksoottiseen puutarhaan. Miltä näyttää kasvitieteellinen puutarha jo valmiiksi trooppisessa paikassa? Ensi kertaan. 🌴
–