104. ”I don’t know where I’m going, but I sure know where I’ve been”
Pakupäiväkirja 104.
Näiden postausten yhtenä pääpointtina on ollut kenttätyönä selvittää byrokraattisia asioita mitä tulee ulkomailla ”lojumiseen” joista itselläni ei ole ainakaan ollut minkäänlaista käytännön tietoa ja kokemusta ennen reissua. Irtisanoimme asunnon, muutimme autoon ja lähdimme ulkomaille ilman tietoa siitä tulisimmeko esimerkiksi löytämään töitä tienpäältä. Mitään suunnitelmaa ei ole, eikä ollut, vaan hypättiin täysin tyhjän päälle. Mitään miljoonien eurojen säästöjäkään ei loju tilillä, vaan rahat saattavat loppua koska vain kesken. Olemme kokoajan olleet velvollisia vastaanottamaan töitä Suomesta, tai palaamaan Suomeen, jos viralliset tahot näin vaativat. Toistan jo sanottua, mutta jokaisella on oikeus olla koditon. Se missä ja miten kodittomuutesi vietät ei kuulu virastoille, sillä ihmiset lähtevät lomareissuille noin muutenkin. Et kuitenkaan saa tietystikään oleskella ulkomailla ikuisesti ja samalla imuttaa tukia Suomesta. 💸🙂 Jotkut ihmiset ovat näinkin yrittäneet tehdä, ja yleensä tuo käy jossakin kohtaa virastoille ilmi.
Alkureissu oli helppo sillä TE-toimisto oli kummankin osalta tyytyväinen niin kauan kuin suoritimme joka kuukausi pakolliset neljä työnhakuvelvoitetta. Laitoimme random työhakemuksia menemään ja itse hyväksikäytin myös hieronta- sekä mediatuottajan koulutustani. Yksi rasti velvoitteeseen saattoi olla vaikkapa: ”suunnittelin hierontayritykseni logoa”. Muistutuksena että tästä työnhakuvelvoitteesta ollaan Suomessa luopumassa, sillä systeemi ei yksinkertaisesti toimi. 🙂
Olin jopa pettynyt kun TE-toimisto ei ottanut koko kolmen kuukauden aikana minkäänlaista yhteyttä koskien kyseisiä pakollisia hakuvelvoitteita. Itse nimittäin käytin suurta luovuutta työpaikkoja mietiskellessäni ja paikkoja hakiessani ja olisin mieluusti kertonut niistä lisää myös työkkärille. Tuntui että TE-toimistoa ei siis todellisuudessa kiinnostanut tippaakaan mitä noihin neljään hakuvelvoitteeseen syötti. 🧐 Olisin voinut varmaan hakea vaikka presidentinvirkaa tai töihin Ankkalinnaan.
Kun hakuvelvoitteet täytti, TE-toimisto oli tyytyväinen ja työttömyyskorvaukset tulivat normaalisti. Työnhaussa ilmoitin myös aina etsiväni etätöitä, tai töitä ulkomailta. Tässä kohtaa en esimerkiksi tiennyt, että minulla olisi ehkä mahdollisuus lähteä kolmen kuukauden viralliselle työnhakureissulle. Tammikuu alkoi olla aktiivisempaa toimintaa osaltamme, mitä työvelvoitteisiin tuli. TE-toimisto alkoi kiinnostumaan vasta, kun kolme kuukautta oli mennyt umpeen, töitä ei ollut löytynyt ja minulle sovittiin tapaaminen Suomeen. Työasioitani hoitava henkilö tiesi että olen Espanjassa. 🙂
Ilmoitin etten pääse sovittuun tapaamisen paikalle sattuneesta syystä, ja tässä kohtaa tuotiin esille kolmen kuukauden työnhakumatka TE-toimiston osalta. Jonkun TE-toimistolta piti ottaa minuun yhteyttä EURES -asioissa, mutta kukaan ei soittanut. Laitoin itse paperit menemään koskien työnhakumatkaa. Minulle oli myös laitettu tammikuun lopulle uusi tapaaminen Työpisteelle. Kuulun kuntakokeiluun jonka vuoksi minun on pakollista saapua kasvotusten paikan päälle. Asiat eivät edenneet, ja tämä TE-asioitani hoitava henkilö oli itsekin lähtenyt Espanjaan… 😀 Öö. Yhtäkkiä siis kaikki lojuivat Espanjan auringon alla, ja kukaan ei tiennyt mistään mitään. (Ylä- ja alapuolella kuvaa Santa Brigidan paikasta jossa ollaan oltu useasti yötä, ja postilokeron avaimet).
Sain selvityspyynnön koskien sitä, miksi en saapunut TE-toimiston tapaamiseen 9.1. Asian olisi pitänyt jo olla hoidossa, ja kolmen kuukauden työnhakumatka osaltani hyväksytty, mutta kukaan ei tosiaankaan ollut ottanut mitään yhteyttä. Minulle oli siis laitettu uusi tapaaminen tammikuun loppuun. Jos en saapuisi tapaamiseen 30.1 työttömyystukeni katkeaisivat. Tuon tapaamisen voi skipata yhden kerran niin, ettei se vaikuta tukiin. Silloin tulee vain vastata selvityspyyntöön. Vaihtoehdot olivat seuraavat: joko työnhakumatkani vielä hyväksyttäisiin siitä huolimatta että olin jo Espanjassa, tai sitten luovuttaisin Suomen TE-toimiston suhteen ja siirtyisin kirjoille Espanjan TE-toimistoon. Tässä menisi kuitenkin liian kauan aikaa. Kolmas vaihtoehto olisi lentää Suomeen.
Töihin varsinkaan ulkomailla ei mennä ihan tuosta noin vain. Et voi kävellä paikallisen maajussin luokse, kysyä häneltä töitä, saada töitä, ja tämän jälkeen alkaa työskentelemään ja palkka alkaa juoksemaan. Ei. Tässä maailmassa sinun tulee kahlata läpi monien virastojen, laittaa nimet moneet lappuun, kopioida ja skannata asioita, soittaa kymmeniä puheluita, ennen kuin voit edes kuvitella alkavasi painamaan hommia. 👩🏼💻☎️💻📲 Virallisia työasioita Espanjassa on ollut tuhat kertaa helpompaa hoitaa, kun ”luopui” Espanjan kansalaisuudesta. Eli matkakaveri on loppujen lopuksi hoitanut virastohommat suomalaisen passinsa kanssa.
Lähdettiin eräs aamu Las Palmasiin hoitamaan näitä virallisia juttuja. Matkatoveri marssi siis rakennukseen joka oli jonkinlainen ulkomaalaisten virasto. Ulkona oli pitkähkö jono ja sisälle päästäkseen tarvitsi passin. Itselläni ei ollut passia mukana joten lähdin leikkimään kaupunkilaista ja kuljin kohti satamaa. Löysin uimarannan, heitin vaatteet menemään ja hyppäsin mereen alusvaatteisillani uimaan.
🧜♀️”Minä lautallani kellun, ulapalla turhuuden…”🧜♀️ .. Meressä lilluessani tajusin yhtäkkiä että matkakaveri ei saa minuun mitään yhteyttä jos hän vaikka yrittää soittaa. Tuli kiire kroolata rannalle. Pian sain puhelun että ensimmäisestä virastosta hänet oltiinkin ohjattu poliisilaitokselle komisaarion puheille. 👩✈️
Komisaario Pamppu oli antanut käteen lapun jossa ohjattiin varaamaan aika netistä. ”Meininki on rajuu vaik ei yhtään mitään tajuu”, totesi matkakaveri. Poliisilaitokselta hankittaisiin siis NIE-tunnus (espanjalainen ”sossutunnus”). Ajoimme hyväksi todetulle Burreron rannalle ja yritimme varata aikaa laitokselle. Nettisivu kuitenkin vain ilmoitti että aikoja ei ole… Hmm. Ilmeisesti aika olisi sittenkin pitänyt varata paikan päältä. Perus säätöä. Olimme kuitenkin seuraavana päivänä menossa taas Las Palmasiin sillä keskiviikkona olisi Suomen presidentinvaalien ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä. Palmasissa oli Gran Canarian toinen suomalaisten äänestyspaikka Maspalomasin lisäksi. 😁 Virastoasiat jatkuisivat siis seuraavana päivänä.
Autolla ollessamme katselin työpaikkoja. Työhistoriani on todella värikäs ja monipuolinen aina verotoimistolta nuoriso-ohjaajaksi saakka. Elämäntarinani on kuitenkin se, että luovana ihmisenä minulle sopivia työpaikkoja ei tahdo löytyä. Urani kodittomana pummina, ”starving artist”, 🧌 on sitä aikaa kun pääsen parhaiten toteuttamaan itseäni. Työpaikkoja katsellessa sitä aina masentuu. Olin jo valmis palaamaan tammikuiseen Suomeen ja rakentamaan itselleni iglun. 🗻😒 Menin uiskentelemaan Burreron mereen ja tuntui kuin olisin yhtäkkiä saanut universumilta merkin.. Seuraavaksi nauroin ääneen sillä juuri näin tiesin tekeväni, lähtisin vähintäänkin käymään Suomessa.
Minulla oli tosiaan roikkunut puhelu TE-toimistolle koskien sitä, oliko kolmen kuukauden työnhakumatkani hyväksytty vai edelleen käsittelyssä. TE-toimiston mies soitti minulle huvittavan puhelun. Slaavikyykkäsin pitkään ostoskeskuksen portaiden alla rupattelemassa työntekijän kanssa. Nimenomaan rupattelemassa, sillä hänellä ei ollut antaa minkäänlaisia vastauksia mihinkään kysymyksiini. Mies vielä tuurasi henkilöä joka oli aiemmin hoitanut työttömyysasioitani. Pohdimme asiaa TE-miehen kanssa yhdessä, kuuntelin intuitiotani ja sydäntäni ja alkoi todellakin tuntua oikealta ratkaisulta lentää Suomeen. Lennot Kanarialta Suomeen olivat myös todella halvat, päälle satasen luokkaa joten se oli viimeinen silaus päätökselleni. Vaikka miehellä ei ollut antaa vastauksia kysymyksiini, hän oli todella mukava ukkeli, kertoi omasta kokemuksestaan Espanjassa työskentelystä ja antoi kaikenlaisia vinkkejä. 👌
Hard Rock Cafe. 🤟 Matkakaverin työasiat ovat suuresta kipuilusta huolimatta edenneet hyvin. Hän sai varattua itselleen ajan poliisilaitokselle, josta kuitenkin annettiin taas jatkoneuvoja. Piti käydä pankissa ja tulostella lappuja, varata taas uusia aikoja… Suomen päässä ei olla lainkaan tietoisia siitä, miten etananvauhtia asiat etenevät Espanjan päässä. Virallisia paperihommia ei nimittäin ole mitenkään mahdollista hoitaa niissä aikarajoissa, jotka Suomesta annettaan. Espanjan virastoissa saattaa olla nyt normaalia enemmän ruuhkaa, mutta tämän takia pitää myös olla omaan työttymyyskassaan yhteydessä ja ilmoittaa jos ja kun ei voi luovuttaa vaadittuja lippulappusiaan sovitussa ajassa. Matkakaveri on nyt todellinen maisteri mitä tähän NIE-tunnuksen hoitamiseen tulee, joten jos jollakin tulee joskus asiaan liittyviä kysymyksiä, ei muuta kuin kommenttiboksi huutamaan. 😀😀
Byrokraattisista syistä johtuen en anna tässä täyttä julkista lausuntoa siitä, miksi päätin tulla käymään Suomessa. 😸 Mutta sen voin sanoa että tämä oli taloudellisesti kaikkein paras ratkaisu ja suoranainen sijoitus tulevaisuuteen. Odotan innolla Suomenvisiittiä. 🫶 Vihdoinkin luvassa joulutorttua ja cittarin salaattia (?)😹 Myös paljon on tapahtunut poissa ollessani. Kanarialle pitää toki varmaan palata helmikuussa, karnevaaleille viimeistään. (Ja olisi kiva saada joku kaverikin mukaan..?Anyone interested?) Tuntuu toki myös haikealta päästää kaverini kanarianlintu vapauteen, elämään villiä poikamies -elämää yksin pakussa. Sen kyllä tiedän että matkakaverini pärjäilee, paremmin kuin hyvin. 🤪 Enemmänkin huolettaa oma hyvinvointini, kun saavun suoraan helteistä Suomen pakkasiin ilman talvivaatteita, yölliseen Helsinkiin… Olen totaalisen innoissani ja kauhuissani saman aikaisesti. En ota mukaani kuin käsimatkatavarat, eli yhden repun. Niin kuin työkkärinsetä totesi: ”Tervetuloa kylmään Pohjolaan”…😂 Kuinka pahan kulttuurishokin tulen kokemaan? Se selviää mahdollisesti ensi tuotantokaudella. Nimittäin sattuneesta syystä pakupäiväkirja jää taas määrittelemättömän pitkälle tauolle. 😏 Jos kaikki menee hyvin, hyppään tänään 27 päivä Norwegianin koneeseen. 💙✈️ Palaillaan ehkä helmikuun puolella.. (läppäriä en sentään mahduta Suomeen mukaan). 😎 Se on Chau!!💗
–