105. ”Pää on tyhjä ku kirkonkello” -Niilo22
Pakupäiväkirja 105.
Pakuhullunpäiväkirja tuotantokausi numero kolme pärähtää käyntiin… Juurikin nyt! 🤸♀️🤹🪇🎊 Toki laiskemmin kuin aiemmin, en nyt Kanarialla ollessa tule sentään joka päivä julkaisemaan postausta, pikemminkin odotan että olemme auton kanssa taas tien päällä jolloin raportoin rajojen ylityksistä ja muista mielenkiintoisista automatkaajan kulttuuritraumoista.. 🙂 🚗 Blogissa kannattaa siis käydä kurkkimassa aina.. silloin tällöin. 😸 Nyt on ollut käynnissä Kanarian karnevaalit ja saavuin itse suurin piirtein suoraan keskelle bileitä. Kanarian karnevaalit ovat Rion jälkeen yhdet maailman suurimmista ja ne kestävät monta viikkoa. Kanariansaarista Teneriffalla on yhdet maailman parhaimmista karnevaaleista, myös Gran Canarian juhlat lukeutuvat Espanjan upeimpiin. La Palman saaren bileet taas ovat ainutlaatuiset ja erilaiset kuin muilla saarilla. Kadut värjäytyvät tällöin talkista jota tuhannet valkoisiin pukeutuneet ihmiset heittelevät ilmoihin. Tämä on Kuubaan muuttaneiden saarelaisten paluun innoittama juhla nimeltä Fiesta de los Indianos. Matkatoimistot eivät erityisemmin yritä mainostaa turisteille Kanarian karnevaaleja, eivätkä monet ihmiset näistä tiedäkään. Iso suositus matkaamiselle, jos haluaa nähdä jotakin todella ainutlaatuista eikä ihmispaljous kammoksuta. 👍 Laitan tähän väliin vähän reissukuvia Turusta ja kuvia Gran Canarian lastenkarnevaaleilta. Mikä olisikaan sopivampi taustabändi postaukselle kuin Lasten Hautausmaa. 🖤 Samalla kirjoittelen briiffausta Suomenreissustani.
Lento Suomeen oli sulava ja laskeutuminen Helsinki-Vantaan lentokentälle pehmeää kuin vanukaspurkkiin putoaminen. Oikeasti, en ole varmaan koskaan ollut lennolla joka olisi ollut vastaavanlaista pehmeää menoa. Koko lentomatka (kuusi tuntia) tuntui tuhat miljoonaa kertaa pidemmältä ajalta kuin monien kuukausien ajomme läpi Euroopan.. Hitaasti alla lipuvia maita katsellessani en voinut mitenkään, en siis yksinkertaisesti mitenkään käsittää että olimme oikeasti ajaneet saman matkan, ja vieläpä pidemmän kautta. Epätodellinen fiilis kasvoi entisestään, kun lensin taas takaisin Kanarialle. Itsessään Atlantin ylittämisessä menee todella pitkä aika lentokoneella, ja me olimme tulleet saman matkan… lautalla?!? 😂
Olin siis lievästi sanottuna päästäni pyörällä ja olotila myös lentokentällä oli vähän sekava. Vessassa seisoessani mietin todella pitkään voinko oikeasti ottaa hanavettä pullooni, mutta kyllä näin oli uskottava. Suunnistin junalla yölliseen Helsingin keskustaan. Bussini Turkuun lähti Kampista ja autoa odotellessa pyörin ulkona ihmettelemässä ja otin ensikosketukseni lumeen. ❄️ Vanhat viikinkivaistoni heräsivät eikä kylmyys ollut mikään shokki missään vaiheessa. Pärjäsin hupparilla, villa-, ja ruutupaidalla koko Suomenreissuni ajan. Helsingistä otin yöbussin ja olin perillä Turussa kello neljältä aamuyöllä.
Takana oli melko radikaalia matkaamista ilman stoppeja. Olin sairastuttanut itseni Kanarian Kalima -tuulen alla joten olin tässä kohtaa myös kipeä. Onneksi lentokoneessa kukaan ei istunut vieressäni sillä en ollut yskimisen ja niiskutuksen vuoksi mikään unelmien vierustoveri. Bussi lähestyi Turkua, absurdi olotila ja ahdistus suurenivat. Olimme matkanneet monta kuukautta hitaasti eteenpäin joten tuntui ahdistavalta olla ”sormia napsauttamalla” yhtäkkiä takaisin Turussa. Ahdistusta lisäsi myös tieto siitä että pian olisi todennäköisesti nähtävä paljon ihmisiä ja kertoa kaikille kuulumisia. Olimme matkakaverin kanssa katselleet monta kuukautta lähinnä yhtä ja samaa naamaa, joten ihmisten keskelle palautuminen on tuossa vaiheessa myös hieman jännittävää.
Olin todella väsynyt joten olotila varmasti paranisi aamulla ja näin kävi. On myös hienoa huomata että reissumme on riittänyt täyttämään ”aukon elämässäni”, eli elämäni suurimman unelman pyöriä ”nomadina” pitkin maailmaa. Olen suorastaan valmis asettumaan taas aloilleni. Tämä havainto on myös aiheuttanut tyhjyyden tunnetta siitä, että minulla ei ole tällä hetkellä mitään tavoiteltavaa tai uusia unelmia. Muuta kuin voida entistä paremmin, liikkua ja syödä hyvin. Ja varmasti vielä matkata.. ainakin muutamaan paikkaan. 😁 Yleisesti ottaen matkamme jäljiltä onnellisuustila on kasvanut ja olotila on seesteisempi. Kaiken tämän tuloksena fiilis Turussa kävellessä oli outo ja leijaileva. 🙏 Ensitöikseni menin vanhalle työpaikalleni Kupittaan cittariin hakemaan salaattia ja muita kauan kaipaamiani herkkuja. 😄
Kiitokset vanhemmilleni majoittamisesta ja hyvästä ruuasta. Saavuin Turkuun parhaimpaan bliniaikaan ja satuin todistamaan myös penkkarit. Näin parin viikon aikana enemmän kavereita kuin normaalisti näen kahden vuoden aikana.. 🤔 Terveiset kaikille turkulaisille poikakavereilleni, Jussi, Joni, Kim, (Makke, Onni, Alec). Tuli pelattua ja katsottua aivan laittoman paljon elokuvia. Kävin kasvohoidossa, taivuttamassa ja kestovärjäämässä ripseni, joten nyt voi taas huoletta olla monta kuukautta meikittä. 🫳🫳😄 (En ole koko reissumme aikana kertaakaan käyttänyt ripaustakaan minkäänlaista meikkiä). Se on oma ennätykseni varmasti sitten yläaste -aikojen.
Turussa ollessa kävimme myös musikaalissa äitini, siskoni ja Marikan kanssa. Pääsin myös osallistumaan siskon Colose-kutsuille. Suomenvisiitti oli siis todella tehokkaasti käytetty ja melkein kauhukseni koko kalenteri täyttyi niin runsaasti että tuntui kuin ei olisi ikinä poissa ollutkaan. 😀🫠 Sain myös täytettyä varastoja muutamalla tuotteella joita olen autossa kaivannut. Näitä ovat nuo luonnonmukaiset deodorantit ja MeineBase -mineraalisuola. 👌 Lisäksi esimerkiksi Monoi -öljy.
Kirsikkana kakun päällä, lukijat ovat varmasti kiinnostuneita tietämään miten TE-tapaamiseni sujui. 😁 Ja sehän sujui erittäin mallikkaasti. Kävimme perinpohjaisesti läpi työllistymissuunnitelmani ja laadimme sen kokonaan uudestaan. Läpikävimme perusteellisesti Espanjan pään tapahtumat, mahdollisuudet Espanjassa työllistymiseen ja selvitimme mitä oli käynyt osaltani koskien kolmen kuukauden työnhakua. Asioitani hoitava työntekijä korjasi tietojani todella paljon. Paljastin hänelle että olemme irtisanoneet asunnon ja ajoimme autolla Espanjaan. Tätä asiaa hän ei ihmetellyt laisinkaan, eikä hän kysellyt asiasta sen enempää. Poste Restante -osoite oli tuon jo hieman paljastanutkin. Työntekijä myös tietää että poikakaverini jäi Espanjaan ja tämän vuoksi olen itsekin kiinnostunut toisella silmällä katsomaan Kanarialta töitä. Tietoihini on siis kirjattu että etsin ensisijaisesti Suomesta töitä, mutta katselen niitä myös Gran Canarialta. 👐 TE-työntekijä tuli asioissa todella paljon vastaan ja TE-toimistolle ei ole missään vaiheessa tarvinnut ”valehdella” mistään. Niin kauan kuin matkaamisesta huolimatta on valmis vastaanottamaan töitä Suomesta, kaikki on hyvin. Oma työllistymissuunnitelmani on myös erittäin vahvasti itselleni räätälöity, jonka vuoksi oli tärkeää nähdä kasvotusten sillä tämän hetkinen tilanteeni ei ole mitenkään selkeä.
Ja tähän väliin outo kevennys.. 🫠 Tiesin että asioitani hoitava TE-työntekijä oli itsekin Espanjassa lomalla sillä en saanut häntä tammikuussa kiinni. No, Espanja tuli tietysti puheissamme useasti esille ja selvisi että työntekijä oli ollut myös Kanarialla….. Nimittäin Gran Canarialla. 😂😂 Hän sanoi että olisi voinut ottaa loman keskelle yhden työpäivän ja olisimme voineet hoitaa tapaamisen siellä. Tämä kävi itselläni jo Kanarialla mielessä, mutta en olisi ikimaailmassa uskonut että lojuimme vieläpä samalla saarella. TE-naisen heitto tapaamisesta saattoi olla vitsi, en tiedä olisiko tuo oikeasti onnistunut.. 🤔 Mutta vähän outo sattuma joka tapauksessa. 😅
Turussa ollessani kävin myös kaverini kanssa TE-messuilla, osallistuin kahteen TE-liveen, ja liityin Play Finland -ryhmään jossa tiedotetaan muun muassa pelialan avoimista työpaikoista. Näillä toimilla saan kuitattua kuukauden neljä pakollista työnhakua. 😀 Tällä hetkellä saan siis työttömyyskorvausta normaalisti työttömyyskassaltani, kunhan hoidan joka kuukausi kyseiset pakolliset neljä työnhakua.
Matkustin takaisin Helsinkiin 11. päivä sunnuntaina ja olin yhden yön hostellissa. Aamulla taistelin tieni lentokentälle läpi lakkojen runteleman maanantaisen Helsingin. Junat eivät kulkeneet lainkaan mutta onneksi pääsin bussilla lentokentälle. Kanarialle takaisinmenopäivä valikoitui yksinkertaisesti sillä, että maanantaina oli halvin lento jonka löysin, eli vähän päälle satasen niin kuin aiempi Suomenlento. Pääsisin perille juuri ennen ystävänpäivää lohduttamaan yksinäistä matkakaveriani, ja suuret karnevaalitkin olivat juuri alkamassa. 😀
Yksin matkaaminen varsinkin lentokoneella on jännittävää joten olen hyvin ylpeä itsenäisestä suorituksestani kulkea Afrikan reunalta pohjoiseen ja takaisin ilman minkäänlaista draamaa ja eksymistä lentokentillä. Nyt kun on muutenkin matkannut koko ajan niin tiiviisti jonkun toisen ihmisen kyljessä kiinni, kaikenlainen yksin liikkuminen tuntui todella oudolta. Jo se että pääsi itsenäisesti hostelliin sisälle tuntui suurelta saavutukselta. Toisaalta, takaraivossani jyskytti kokoajan tieto siitä että olen selvinnyt pois hajonneella autolla Bosnian pikkukylästä ilman paikallista kielitaitoa, joten tulen selviämään mistä vain. 😀 Luulen että tuo tarina tulee olemaan itselleni se muisto jonka turvin tulen muutenkin jatkossa selviämään elämässä ihan mistä vain vastoinkäymisistä.
Suomessa oli superkivaa käydä ja nähdä tuttuja, mutta kyllä odotin taas Kanarialle pääsyä ja kaipasin erityisesti autossa nukkumista. Pimennysverhojen ansiosta autossa nukahtaa todella hyvin, ilma on raikasta, kokoajan tulee oltua vähän ulkona joten uni tulee muutenkin paremmin. Auto on myös mukavan majamainen ja piikkimattoa oli ikävä. 🫶 Lentomatka takaisin Kanarialle tuntui taas järkyttävän pitkältä. Katsoin koko ensimmäisen tuotantokauden Netflixin sarjasta Emily in Paris. 👍👍😀( Kiitos Kimille vinkkaamisesta, osui ja upposi). Sarjan myötä on tullut sellainen fiilis että kyllä siellä Pariisissakin piru vie täytyy vielä käydä pyörähtämässä..
Lentomatka tuntui siis pitkältä, ja pieni itku meinasi päästä kun näin ensimmäistä kertaa Atlantin jälkeen saaren reunan.. 😮💨🫶😀 Kone kierteli ja kaarteli ympäri saarta ja vihdoinkin laskeuduttiin. Fiilis oli mahtava ja perillä tukalan kuuma. Ilma tuntui siltä kuin kostea rätti oltaisiin läväytetty päin naamaa. Puhelimeni joutui täydelliseen kriisiin eikä löytänyt minkäänlaista nettiyhteyttä mihinkään suuntaan. Jostakin syystä myös kelloni menee kokoajan manner-Espanjan aikavyöhykkeeseen. (Gran Canarialla kello on kaksi tuntia Suomesta jäljessä). Harhailin etsimässä matkakaveriani, ja pian bongasin ulkoa liikenneympyrää pitkin liitävän punaisen paholaisen. Täällä taas oltiin, juhlakansan keskellä.
Nyt sitä on taas pikkuhiljaa päässyt takaisin kiinni pakuelämään. Yksin ollessa matkakaverin ei tietenkään tarvinnut avata esimerkiksi sänkyä leveäksi, joten olemme totutelleet taas pikkuhiljaa perus autorutiineihin. Kaikki ennusteet ja merkit viittaavat siihen, että paku lähtisi kulkeutumaan hitaasti mutta varmasti takaisin kohti Suomea siinä maalis-huhtikuun paikkeilla. Meillä ei ole talvirenkaita, joka määrittelee paljolti takaisinpaluuta. Matkakaverilla on Kanarian päässä käytännössä työkkäriasiat kunnossa. Hänellä oli TE-tapaaminen ja NIE-tunnus hallussa. Matkakaveri voi nyt siis kolmisen kuukautta etsiskellä Kanarialta töitä. Palvelua ei tosiaankaan Espanjassa saa helposti englanniksi, vaan työkkärissäkin luki seinällä, että jos ei osaa espanjaa, on palattava takaisin tulkin kera. 😀 Työllistyminen ilman espanjankielentaitoa on siis todella hankalaa. Kielitaidottomalle suomalaiselle paras työllistymispaikka on suomibaarit, suomalaiset lehtitoimistot (yms), ja mahdollisesti hotellit. 🙂 Pidemmittä puheitta, näihin kuviin ja tunnelmiin. ✌️🤹 Gran Canarian suurimpiin karnevaalitempauksiin lukeutuu varmasti tämä lasten karnevaaliparaati. Seuraavana päivänä on suuri Drag Queen -Gaala jossa valitaan joka vuotinen kuningatar. Sen jälkeen on luvassa itse suuri karnevaalipäivä, eli massiivinen paraati ja juhlat. Viimeisenä päivänä on erikoinen perinne, eli suuren sardiinin mereen hautaaminen (🤔🤔😄) jonka jälkeen julkistetaan myös seuraavan vuoden karnevaaliteema. 🙂 Tuota kaikkea on täällä siis tullut ihmeteltyä. Ensi kerralla taidan kirjoitella siitä kun tehtiin matkakaverin kanssa pieni murtokeikka ”hylikseen”… 😀 Adiós!
–