116. ”Ne haluaa vallata kaikki pinnat”
Pakupäiväkirja 116.
Oodi rakastamalleni taiteenlajille, ei sen kummempaa. 😀 Ei ole olemassa rehellisempää ja raaempaa taiteellista ilmaisumuotoa kuin graffiti. Teet seinän kokoisen taideteoksen kyselemättä lupaa keneltäkään, etkä odota saavasi tuosta minkäänlaista arvostusta tai rahallista korvausta keneltäkään. Päinvastoin joku on valmis maksamaan siitä että teoksesi poistetaan. Yhteiskunta taistelee itse luomiaan ”hirviöitä” vastaan. Jollakin tapaa myös kaunista. Maalarit edustavat minulle ikuisia kapinallisia sankareita. Olen aina sanonut kaikille että rumakin graffiti on kaunis. Kaunista siitä tekee sen ideologia. Graffitikulttuuri ja sen jäsenet ovat henkireikä joka ei koskaan jätä. Et ole ulkona kulkiessasi koskaan yksin. Ihmiset, mahdollisesti jopa tutut ihmiset, ovat jättäneet sinulle nähtäväksi osan itsestään kaupungin likaiselle betoniseinälle tai keskelle metsää sähköboksiin. Sitä tarkoitan myös rehellisyydellä, graffitimaalari ei hienostele tai kaunistele tekemisiään, useasti tekeleetkin ovat rajuja. 👐 En tiedä mistä tämä teksti kumpusi, tunsin yhtäkkistä tarvetta seistä kaikkien maalareiden takana iso soihtu kädessäni. Huonoja uutisia kaikille seuraajille joita eivät graffitit kiinnosta, tai niitä ei ymmärretä. Graffitit eivät tule täältä blogista poistumaan. Ikinä. 🪲
”Se paasasi siitä, että viranomaisten mukaan graffiti pilaa urbaanin tilan, vaikka me joudutaan sietämään mainoksia: valokylttejä, mainospilareita, tienvarsitauluja, mainoksia bussien kyljissä ja niiden typeriä viestejä. Ne haluaa vallata kaikki mahdolliset pinnat, sitä mieltä se oli. Jopa rakennustyömailla näkee mainoksilla peitettyjä pressuja, mutta meiltä kielletään pinnat, joille me voidaan kirjoittaa vastauksemme. Se toisti usein, että just tämän takia oikeaa taidetta oli panna hanttiin sille kaikelle, tehdä filistealaisista loppu”. – Ote Arturo Pérez-Reverten kirjasta: Kärsivällinen tarkka-ampuja. 🙂 Kävin sitten Puerto Ricossa ottamassa nuo letit päähäni niin kuin aiemmin suunnittelin. Letittäjänä toimi senegalilainen nainen nimeltä ”Mama”. Mama on asunut Gran Canarialla parikymmentä vuotta. En osannut yhtään päättää millaiset letit ottaisin joten mentiin perinteisellä cornrowsilla. Jos lettejä Gran Canarialla kaipailee niin Puerto Ricosta löytää taatusti letittäjän. ✌️✌️ Nämä pysyvät hyvänä noin kuukauden jos ei liika suihkuttele ja piehtaroi mullassa. 😀 Lettikampaukset ovat matkaajan paras kaveri. Hiuksia ei tarvitse pestä eikä niiden kanssa tarvitse enää taistella ollenkaan. (Syitä jonka vuoksi käytän kotioloissakin useasti lippistä). Huomenna luvassa viimeistä Kanarianfiilistelyä ennen ISOON Espanjaan siirtymistä. 🦅
–