118. Minä lautallani kellun ulapalla turhuuden
Pakupäiväkirja 118.
Viimeiseksi kanarianyöksi päädyttiin samaiselle paikalle jossa nukuimme myös ensimmäisen yömme Gran Canarialla, ympyrä sulkeutui. 💫 Kyseessä oli hiekkainen kieleke jonka alla myrskysi meri ja alapuolella pyöri paljon kalastajia. Paikan päällä asuu myös yksinäinen kukko joka piirrettymäisesti herätti meidät seitsemältä aamulla. 🐓 Viime lauttareissun jäljiltä oli melko hyvin tiedossa, mitä lautalle kannattaa ottaa mukaan joten suurta pakkausepisodia ei tällä kertaa tarvinut järjestää.
Auto tankattiin todellakin täyteen ennen saarelta poistumista, sillä Grancalla on tosiaankin ollut koko Euroopan halvinta bensaa. 🔥 Huoltoaseman työntekijä oli vieläpä niin etevä, että hän sai todellakin laitettua tankin täyteen. Emme ole kertaakaan onnistuneet tankkaamaan niin, että tankkimittarin viisari olisi räjähtänyt rajojensa ylitse. 😀
Matkakaveri ja huoltoaseman mies puhuivat nopeasti siitä, mistä olemme kotoisin ja muuta kieleen liittyvää asiaa. Mies sanoi hauskasti, että hänkään ei ole espanjalainen. Vaan kanarialainen. 😀 Olemme molemmat itsekin sitä mieltä, että Kanarialla ollessa ei ole todellakaan ollut sellaista fiilistä, että olisi Espanjassa. Varmasti ihan kiva että Kanariansaaret ovat osa Espanjaa, kai tuosta jotain hyötyäkin on, mutta noin muuten.. 👐 Kanariansaaret ovat täysin oma maailmansa, niin kuin todettu, esimerkiksi kielelliset erot. Espanjaa ymmärtävä ei välttämättä saa kanarialaisesta aksentista minkäänlaista selkoa. Lisäksi on monia muitakin kultturelleja eroja, nopeasti mainittuna ruoka. Tämän lisäksi historiikki liittyen alkuperäisasukkaisiin.
Aamulla suuntasimme kohti Las Palmasin satamaa. Porteilla sataman työntekijä ohjeisti mihin päin kuuluu ajaa, ja paalupaikalle oli muutenkin melko selkeät suuntaviitat: Fred Olsenin lautta kohti Huelvaa. Loppujen lopuksi emme matkanneet Fred Olsenilla, vaan lautalla nimeltä Balearia. Tulomatkallakin matkalipuissamme luki täysin eri lautta, kuin millä lopulta liikuimme saarelle. Noita lauttoja ei liiku niin usein, joten mitä todennäköisemmin oikea lautta on aina se, joka on yksinkertaisesti menossa sinne kohteeseen, johon olet matkalla. (Meidän kohdalla Huelva). 😀 Satamassa oli lautta, joka oli menossa Huelvaan, se oli siis meidän lauttamme. 👐 Tämä tiedoksi jos joku muukin meinaa lautalla matkata Kanariansaarille. 😄
Menimme autojonoon seisomaan, ja seisoimme tuolla helposti ainakin kolme tuntia. Lautan oli tarkoitus lähteä kello 11 mutta odotustenmukaisesti tuo tulisi myöhästymään. 🧐 Sataman työntekijä tuli taas autoille kysymään passit, jotka hän skannasi jollakin laitteella jonka kautta näkyi matkalippumme. Saimme taas tuulilasiin pienen kupongin merkiksi siitä, että tarkastus oli läpäisty. Työntekijä neuvoi että vähän matkan päässä satamassa on kahvila johon voisi mennä odottelemaan, ja hän tulisi ilmoittamaan koska lauttaan lastaaminen aloitetaan. Oli kuitenkin sunnuntai, joten kahvila oli kiinni. Kaikki matkustajat hengailivat siis autoilla.
Vasta kello 12 alkoi tapahtua lievästi sen suuntaista liikehdintää, että olisimme siirtymässä paattiin. Ennen Huelvaa tekisimme yhden välipysähdyksen Teneriffalla! Olisi ollut hauskaa ottaa Gran Canarialta lauttareissut muihin saariin itse Kanarialla lojumisen aikana, mutta tuo olisi tullut auton kanssa kahdelta ihmiseltä niin kalliiksi, ettemme ryhtyneet saarihyppelyyn. Siksi ehdotinkin matkakaverille, että hän olisi voinut tehdä tämän kun olin itse käymässä Suomessa. 😁 (Olisi päässyt halvemmalla). Toveri ei kuitenkaan tarttunut tarjoukseen. Nyt pääsimme silti näkemään Teneriffan ainakin lautta -etäisyydeltä.
Itse lauttamatka takaisin Manner-Espanjaan maksoi saman verran kuin tullesammekin eli kahdelta ihmiseltä ja yhdeltä autolta kaksi yötä merellä: noin 430€. Nämä lauttamatkat edes ja takas ovat olleet tietysti matkan suurimmat sijoitukset, mutta eipä tuokaan ole erityisen paha summa kahden ihmisen maksettavaksi kahdesta yöstä (+ auto). Itsellä tipahti myös tilille juuri ennen lauttamatkaa mystinen lomarahakertymä edellisestä työpaikastani, jota en todellakaan osannut odottaa. ✨ Tuollainen tipautus on tietysti aina iloinen yllätys.
Taas päästiin kellumaan. 🚣🏻♀️ Lautalle pakattiin mukaan vain muutamat vaihtovaatteet, perus hygieniakamppeet, muutama viltti ja pari pienempää tyynyä. Viimeksi itselläni tuli lautan lattialla melko kylmä, joten tällä kertaa oli vähän enemmän lämpimiä vaatteita mukana. Viime kerralla olimme varautuneet liian suurella eväsmäärällä, joten tällä kertaa emme pakanneet hirveää määrää ruokaa mukaan. Lautalla oli viimeksi todella hyvät ruuat edulliseen hintaan.
Ja siinä komeilee Teneriffa. 😁 Pari vuorokautta lautan lattialla pyörimisen jälkeen olimme taas valmista kauraa siirtymään takaisin autoon. Kaksi vuorokautta taisi melkeinpä venyä jo kolmeksi. Ainakin tuntui siltä. Olin täysin päivistä ja kellonajoista sekaisin. Lautta ajelehti Gran Canarialta käymään tosiaankin Teneriffalla, ja jäimme seisomaan tuonne monen moneksi tunniksi. Koko ensimmäinen päivä meni käytännössä siihen, että kuljimme Grancalta Teneriffalle ja seisoimme paikoillamme niin kauan että ilta alkoi jo hämärtymään.
Tämä kyseinen lautta oli hieman erilainen kuin viimeksi. Penkit olivat jopa pehmeämmät ja mukavammat ja ne sai melko hyvin makuuasentoon. Siitä huolimatta itse nukuin ainakin parhaiten kivikovalla lattialla sillä koko kropan sai aivan suoraksi. Ihmiset röhnöttivät taas missä sattuu makuupusseineen päivineen ja koirineen ja meininki oli melkoista matkaamista. 👐
Ruoka oli jostakin syystä tuplat kalliimpaa kuin viime reissulla, mutta siitä huolimatta oli kannattavaa ostaa taas ranneke jolla sai päivän aikana aamupalan, lounaan ja päivällisen. Ruoka oli taas tarpeiseemme nähden erittäin hyvää.
Kahdeksalta aamulla saavuimme Huelvaan. Vastassa oli harmaa ja sumuinen Espanja. Pääsimme lautalta pois ja vastassa oli liuta viranomaisia. Meiltä kyseltiin nopeasti perus jutut, onko mukana alkoholia, poltettavaa tai mitään kasveja. Mukana ei ollut kuin yksi hunajarommippullo ja iso käpy. Tullimies huomasikin tuon kävyn tuulilasin alla olevassa keskilokerossa. Otin kävyn käteeni ja mies viittoili laskemaan kävyn alas. Öööö. Pienen wtf -momentin jälkeen tajusin että hän tosiaankin halusi meidän kirjaimellisesti laittavan kävyn lattialle. Ilmeisesti sen takia ettei käpy näkyisi kameroissa, kun ajamme satamasta ulos. 😂 Noita samoja isoja käpyjä löytää toki myös Manner-Espanjasta, mutta yleisesti ottaen maiden välillä ei yleensä saisi kuljettaa kiviä, kasveja sun muuta biomateriaalia. Kukaan ei toki voi tietää onko tuo käpy alunperin Gran Canarialta. Käpy oli nyt hetken lattialla ja pian se pääsi taas paalupaikalleen keskipaneeliin. 😅
Kaasu pohjaan ja baanalle! Ajoimme läpi aurinkoisen Extremaduran ja matkalla teimme ehkä yhden siisteimmistä ”luontobongauksista”. Lauma mustia pikkupossuja juoksi ryhmässä pitkin peltoa juuri auton viereltä. Vaihdoimme nopeat katseet kuskin kanssa ja selvää oli että U-käännös oli tehtävä. 🐷 Lampaita on näkynyt, vuohia, lehmiä, kaikkia mahdollisia maatilaneläimiä, jopa villisikoja, mutta ei autenttisia possuja! Ja näin kuuluisi jokaisen possun elää, (myös teuraaksi joutuvan niin kuin mitä ilmeisemmin nämä yksilöt). Vapaana, hyväkuntoisena, laumassa, onnellisena ja ulkona syömässä luonnollista ravintoa. Ei ahtaassa kopissa lihotuskuurissa! 🤬🤬
Nuo pikkupossut olivat todellisia vipeltäjiä luppakorvineen ja niiden menoa oli hauska seurata. 🐽 Extremaduran alue on muutenkin kunnon landepöndeä ja tuo alue on Portugalin eteläosien lisäksi tunnettu näistä mustista Iberian possuistaan.
Fiilistelimme nopeasti paikallisen kaupungin katutaidetta ja tämä muraali pääsee taas tämän reissun yhdeksi ykkössuosikikseni. 🙏 Noin muuten, kahden huonosti nukutun yön jälkeen lautalla olin ainakin itse totaalisen kanttuvei ja tuntui kuin päässäni olisi surissut vioittunut kovalevy. En jaksanut ottaa yhtäkään ylimääräistä askelta, hyvä kun pystyi pitämään silmät auki. Yöksi päädyimme paikkaan nimeltä Baños de Montemayor. Kyseessä oli jonkinmoinen syrjäinen kylpyläkylä. 😀 Sieltä matkattiin kohti Salamancaa, siitä ensi kerralla. 👋💓 Näkemisiin.
–