124. C’est la vie, Romanttinen Pariisi
Pakupäiväkirja 124.
Pariisi alkoi yhtäkkiä omituisesti pompahtelemaan omassa elämässäni esiin erinäisiä reittejä pitkin. Katsoin kaikki jaksot Netflixin sarjasta Emily in Paris. Jäin hyväntuuliseen sarjaan pahanpäiväisesti koukkuun. Seuraavaksi luin Nora Robertsin kirjan Tulesta syntynyt, jossa lasitaiteilijana toimiva päähenkilö matkasi yhtäkkiä Pariisiin. Yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvani on Amélie, jonka olen nähnyt lukemattomia kertoja. Leffa sijoittuu Ranskaan. Pääosaa pariisilaisena tarjoilijattarena näyttelee Audrey Tautou🫴. Elokuva on täyttä aistien hellimisen ilotulitusta, ja sen kuvaustyyli on totaalisen ainutlaatuisen magnifique. 😸🍭Olen myös aina kiehtoutunut japanilaisten turistien kärsimästä Pariisin syndroomasta. Olen siis itse ollut täysin valmis kakku Pariisiin matkattavaksi jo pidemmähkön aikaa. 🍰
On aika elokuvamaisen Pariisin.. Louvre, Notre Dame, Eiffel-torni.. Muotia, patonkeja, baskereita, raitapaitaisia taiteilijoita ja ruusupuskia! Ahhh koko elämä on vaaleanpunaisen macaron-leivoksen täyteistä sokerihuurteista Mona Lisa -trippailua Seinejoen varrella. Vitsit sikseen, tämä on Pariisin -valokuvahaasteeni postaus numero yksi: romanttinen Pariisi. 🌹 Halusin päästä VELLOMAAN Pariisin syndrooman partaalla, kokea tuon psykoosin miltä tuntuu kun kuvitelmat eivät vastaakaan todellisuutta, ja näyttää sen mahdollisesti ruman ja kauniin puolen Pariisista. Tässä olen siis pyrkinyt valokuvaamaan Pariisin niin romanttisen geneerisesti kuin suinkin kykenin, ja seuraavassa postauksessa hypätään mahdollisesti sinne toiseen ääripäähän? 🙂 Se selviää ensi jaksossa. Nyt on kuitenkin aika panna ne sydänlasit silmille, laittaa villasukat jalkaan, ottaa lasillinen punaviiniä ja lennähtää utopian vietäväksi.. 👠👒🍷🎭 Bienvenue à Paris.. 🫴
Kuinka liikuimme Pariisissa? Jätimme auton noin parinkymmenen kilometrin päähän ytimestä, paikkaan nimeltä Massy. Tuolta otimme lähijunan keskustaan. Matka kesti noin puolisen tuntia. Räpläsimme aikamme lippuautomaatilla. Parin vyöhykkeen välillä kulkeminen maksoi päälle neljä euroa. Arvelimme olevamme oikealla laiturilla ja ehkä hyppäämässä oikeaan junaan. 😸 Suunta oli juurikin oikea eli taas päästiin puolituurilla perille! Niin kuin olen aiemminkin todennut, pääasia että toimii eikä jää limppuna tuleen makaamaan. 🍞 Kyllä sitä aina johonkin päätyy. 😺
Hyppäsimme junasta ulos ihan Notre Damen nurkilla ja noin muuten liikuimme jalkaisin ja metrolla. Kilometrejä kertyi todella paljon. Loppuillasta tuntui kuin jalkapohjani olisivat olleet … haavoilla. 🫠 Metrolla kulkeminen on Pariisissa helppoa ja kankeista lippuautomaateista on suhteellisen helppo ostaa yhden matkan lippuja jos jaksaa olla kärsivällinen. 😸 (Matkakaverinihan on tunnettu kärsivällisyydestään………) Pariisin metrolinjasto ei ole sekava jos osaa yhtään metrokarttaa tulkita. 👍🙂 Ja ylhäällä tosiaan Notre Dame.. 🫴 Painakaa nämä kuvat mieleenne. 🫴 Huomenna kaikki on toisin. 🫴🫴🫴
Tämä Gustave Eiffelin mukaan nimetty radiotorni ei sen enempää esittelyitä tarvitse. 😁
Louvre 🫴, ja alhaalla pala Louvren lasipyramidia. 💎
En ole varma onko hän oikea mies, vaiko yksi pala Louvren parhaimpia veistoksia… 🫴
Ylhäällä Egyptistä tuotu Luxorin obeliski joka on Pariisin vanhin muistomerkki. Kavereiden kesken: pariisilainen puikko. Vaikuttaisi siltä että tuolla mahdollisesti yritetään ottaa kontaktia ulkoavaruuteen.. Tiedättehän, Egypti, pyramidit, jne. 🤔🤔
Sillalla kuvattiin jotakin elokuvaa tai sarjaa…. Emily in Paris?!? 🙀💖😁
Ote Nora Robertsin kirjasta, Tulesta syntynyt: ”Kaupunki on mahdottoman ruuhkainen. Pahempi kuin Dublin. Se on ihana. Se on kuin vanha, pahantuulinen nainen, joka pitää hovia. Tuolla kadulla on kukkakauppias, jolla on valtameren verran kukkia kaupan. Ja joka kerran, kun joku pysähtyy katsomaan tai tulee ostoaikeissa, mies ei ole näkevinään asiakkaita niin kuin se olisi hänen arvolleen sopimatonta”.. 💐 Huomenna luvassa Pariisin kuvahaasteeni toinen versio: rujo Pariisi. Mitä luulette, kumpi ääripää oli helpompi ”löytää” kameralle? 😁
–