15. Latvia-Liettua rajanylitys
Pakupäiväkirja 15.
Liettuan rajan ylitys.
”Onks tuol Liettuan lippu”
”Eiku toi on Latvian lippu”
”Tuol on Liettuan lippu kyl”
”Tos on toi kyltti”
”Täh”
Raipe: ”v***u se tapahtu niin yhtäkkii!”
…
Huh.. Näin nopeasti tapahtuu rajanylitys ilman että ehtii kissakaan sanoa. Minä itsehän luulin että rajoilla kuuluisi suorittaa suurempikin saapumisseremonia, vähintäänkin soittaa paikallisia marakasseja yhdellä jalalla seisten ja maksaa poliisille 50€ sisäänpääsymaksu. Ainoa ero oli taas että liikennemerkit vaihtuivat. Liettuan puolella alkoi myös tulla kolmionmallisia liikennemerkkejä mustalla täplällä. Nämä varoittavat joko siitä että päävaltatiellä on mahdollista tehdä U-käännös (vaarallinen kohta), tai ainakin joissakin maissa sitä, että yksinkertaisesti kyseisellä tiellä on sattunut historiallisen paljon onnettomuuksia.
Näin rentsukkaista röhnöttämistä oli havaittavissa välittömästi Liettuan viherpunakeltaisen reggae -lipun alla, heti rajan ylityksen jälkeen. 😻😻 Pikkukoira piehtaroi pitkin asvalttia ja nautti elämästään täysin rinnoin. Radiosta myös alkoi soimaan ”Relax FM”..
Tuo kyltti tarkoittaa että kuljetusajoneuvot joilla on kuormaa, tai bussit joutuvat maksamaan tiemaksua.
Nippelitieto, Liettuan lipun kolme väriä kuvastavat aurinkoa, luontoa ja verta. ☀️🌱🫀
Alla karttakuvaa minkälaista reittiä ollaan tähän asti suunnilleen kuljettu. Liettuan raja ylitettiin siis sunnuntaina Rucavan ja Butingen välistä aivan länsireunalta. Kaliningradiin ei voitu lähteä koska siihen olisi tarvinnut Venäjän viisumin ja muutenkin ”sisälle pääsy” olisi täysin arpapeliä tällä hetkellä. Mutta olisihan se ollut hauskaa ajella tuo Liettuan ja Kaliningradin välinen hullun näköinen Kuurinkynnäs läpi! (Kuvassa punaisen nuolen kohdalla).
Oli siis ajettava syvemälle Liettuaan. Alunperin meillä ei ollut edes ajatuksissa ajella keskemmäs Liettuaa, mutta Kaliningrad oli joka tapauksessa kierrettävä joten eipä tuo sitten enää paha koukkaus olisi ajella Narvaan päin.
Eka tankkaus Liettuassa. ”Miten tää toimii”. Maksu suoritettiin sisällä ja huoltsikassa oli kuulemma ”pirtsakka ja bilemäinen meininki”! Kuski mietiskelee että osaakohan hän enää ikinä ajaa henkilöautoa, ja pyysi myös antamaan terveiset että jos ”perseessä roikkujat ärsyttää”, älä tule Liettuaan auton kanssa. Täällä on kuulemma joku kokoajan liimautuneen takaboksissa kiinni.
Taas tankattiin vähän vajaa tankki, sillä pistoolissa ei ollut automaattilukitussysteemiä eikä kuski ottanut riskiä että bensat olisivat lennähtäneet päälle.💦 Alla kuvia vielä Latvian puolelta Liepajan kaupungista. Niin kuin viime postauksessa mainitsin, Liepaja on toiminut Baltian laivaston päätukikohtana ja tästä syystä se on täynnä neuvostoaikaisia raunioita joita voi nähdä joka puolella kaupungin katukuvaa, kuten alla.
Tässä taiteilijan näkemys kaupungista. Liepaja on näköjään myös vuoden 2027 kulttuuripääkaupunki. 👌
Ja takaisin elämään Liettuassa. Ei ajettu päätää pahkaa pääkaupunkiin Vilnaan päin, vaan saavuimme Šiauliain kaupunkiin. Täytimme vesitonkan paikallisella Circle K huoltoasemalla, vettä sai ilmaiseksi huoltoaseman seinästä. Ruuaksi kasvissosekeittoa, raejuustoblokki (😄😄) ja leipää. Liettuan yö nukuttiin hautausmaan parkkipaikalla, jälleen kerran bajamajojen äärellä.
Aamusella harhailin hautausmaalla ja soitin MOI:lle kun itsellä oli lakannut netti toimimasta. Asiakaspalvelija ohjeisti manuaalisesti korjaamaan luurin APN-asetukset ja vaihtamaan tilalle paikallisen operaattorin 4G:n, jostain syystä nämä asetukset olivat lennosta vaihtuneet kesken Latvian läpi ajelun. Eli automatiikka pois ja parempi itse säädellä noita asetuksia sitä mukaan kun liikkuu. Taas pelittää. 👍 Vaihdoin itse joku aika sitten liittymän MOI:lle koska se on DNA:ta edullisempi ja noin muuten olen ollut erittäin tyytyväinen. Heillä on erinomainen sovellus, ja hyvä asiakaspalvelu. Suosittelen!
Seuraavaksi otettiinkin suunnaksi lähellä oleva ristikukkula: Kryžių kalnas. Ja siitä luvassa seuraavassa postauksessa. Läheltä muuten myös liippasi ettei päästy heti Liettuan puolella suihkuun. Itsellä ei erityistä suihkuttelun tarvetta ollut kun olin aiemmin käynyt järvessä pluttaamassa, mutta matkakaveri kaipaili suihkua. Šiauliain rannalla oli kahden euron kolikolla toimivat siistit kaupunkisuihkutilat, mutta suihkusta tuli kuulemma vain jääkylmää vettä. Niin kova pesuttelun tarve ei toverilla ollut että häntä olisi saanut jääveteen peseytymään. (Onneksi suihkukoppi oli auki joten tähänkään ei tätä 2€ turhaan tuhlaantunut). Takaisin autolle saapui siis likainen, pettynyt ja kylmettynyt mies! 😄😄 Eiköhän tuo suihkukin tule löytymään, hostellista sitten viimeistään. Näihin törkyisiin tunnelmiin täältä tähän.
🪲