18. Muu maa mansikka 🍓
Pakupäiväkirja 18.
Myrskyisän ensimmäisen yön jälkeen Puolassa ajeltiin pitkin syksyistä ja tuulista tietä Lomzan kaupunkiin puiston varrelle tekemään aamupalaa ja kävelemään. Tästä taas suuntana etelä. Itsellä on ollut useasti sellainen fiilis kuin oltaisiin jotain myrskynmetsästäjiä kun istun tuossa pelkääjänpaikalla läppäri sylissä ja joka paikassa on jotakin piuhaa ja härveliä ja ihme tavaraa. Tällä kertaa ei oltu myrskynmetsästäjiä, vaan mansikanmetsästäjiä. Ajettiin suorinta tietä vähän rajummalle hylikselle, mansikalle nimittäin! Puolan pääkaupungin Varsovan siluetti näkyikin jo harmaana horisontissa pilvenpiirtäjineen.
Positiivista pakuelämässä on tietysti se, että tiskit eivät jää lojumaan vaan kaikki tulee tiskattua samantien. 😄 Tällä hetkellä tosin meillä on vielä mökin jäämistöstä niin paljon kertakäyttöastioita mukana, että tiskaamiseltakin ollaan jonkin verran säästytty.
Tiskiaineena toimii kyseinen putelo 👆. Tietysti tiskaamisen suhteen kannattaa käyttää maalaisjärkeä, ihan mihin vaan museon nurkalle ei kannata mennä astioitansa tiskaamaan. 😁
Mansikka on entisen mansikkafirman jäljiltä pellolle jäänyt maamerkki, eikä siitä sen enempää. 😄😄🍓Mansikan jälkeen suunnattiin siis Varsovaan päin. Matkakaverini on ollut aiemminkin Varsovassa ja muutenkin reppureissannut ympäri ämpäri Eurooppaa, itsellä tuli vasta nyt ensikosketukset Puolan maahan. Jätettiin paku Varsovan laitakaupungille ryöstettäväksi, otettiin Boltit alle ja kurvattiin keskustaan. Etukäteissuunnitelma ei ollut edes lähteä Varsovan keskustaan mutta sinne mentiin, pörrättiin hetken kaupungilla ja isossa ostoskeskuksessa. Pikkukylien jälkeen tuntui taas puuduttavalta olla tuhansien ihmisten keskellä ahtaissa tiloissa. Mutta Varsova oli vaikuttava valtavine rakennuksineen, New Yorkin meininkiä. 🏢🏢
Varsovasta lisää kuvia ensi kerralla, nyt se on moro! 🤙 Tällä hetkellä Puola on jäämässä taaksepäin ja hyvällä tuurilla ylitämme pian Slovakian rajan.
–