24. Puukko, taskulamppu ja Pyhä Henki
Pakupäiväkirja 24.
Sunnuntaina tosiaankin herättiin viileästä ja sateisesta Slovakiasta. Pyörittiin paikallisessa ostoskeskuksessa ja tämän jälkeen lähdettiin ajelemaan eteenpäin. Tuntui että Slovakia on täynnä Unescon perintökohteita ja yhteen tällaiseen paikkaan päädyttiinkin seuraavaksi. Kyseessä oli Vlkolínecin kylä, Ružomberokin kaupungissa. Kylä on perustettu 1300-luvulla ja nykyisinkin siellä asuu 35 ihmistä. Kylä on Unescon maailmanperintöluettelossa koska se edustaa hyvin säilyneenä vanhaa Pohjois-Karpaattien alueen arkkitehtuuria. Paikka oli melkoisen taianomainen, omassa kuplassaan oleva fantasiakylä. Talot olivat värityksiltään ja muodoiltaan kuin suoraan jostakin Smurffipiirretyistä.
Jos tarkkaan katsotte niin huomaatte että valokuvaaja on vaihteeksi pakotettu kuvan sisälle röhnöttämään.
Laskeuduttiin hetkellisesti vuorilta ja mentiin tekemään ruokaa. Vieressä oli sopivasti virtaava vesi josta sai haettua tiskivedet. Kurmeessa keittiössä oli tällä kertaa mitä autosta sattui löytymään. 😀 Eli kikherneitä, sipulia ja ananasta mausteineen riisin kera. Kunnon patasörsseli ja oli muuten erittäin maukasta. 😄👌Suosittelen.
Slovakian maasto oli jatkuvaa ylös alas menevää reittiä, korvat lukkoon ja sitten taas auki. Toinen Slovakian yö otettiin jostakin aika korkealta sankan vanhan metsän keskeltä jossa oli bajamajoja ja lampi jossa olisi päässyt uimaan. Pimeys laskeutuu Slovakiassa todella sormia napsauttamalla, (varmaan ympäröivistä vuorista johtuvaa) joten saavuimme mestoille täydessä säkkipimeydessä. Ehdin juuri sattumalta lähettää Whatsappiin sen hetkisen sijaintimme kunnes molemmilta katkesi netti.
Saimme juuri avattua sängyn ja laitettua peitot sun muut paikoilleen kun jostakin ihan meidän läheltä alkoi kuulua ääntelyä, kuulosti täysin siltä kuin kissaa oltaisiin tapettu. Kyse ei ollut esimerkiksi ketusta jonka ääntely on todella kummallista ”naisen kiljuntaa”, vaan tämä oli selvästi jokin kissaeläin. Meidän ei tarvinnut matkakaverin kanssa paljon sanoja siinä kohtaa vaihdella, vilkaistiin toisiamme taskulampun valossa, vauhdilla autoon sisälle, ovet kiinni, lukkoon ja puukko lähettyville. Slovakiassa on ainakin ilveksiä, mutta tuskinpa kyse oli ilveksestä . Saattoi oikeasti olla esimerkiksi kotikissa jota jokin muu isompi petoeläin oli napsimassa iltapalaksi. Ääntely oli tuskaista rääkymismäistä maukumista.
Mielummin valitsen villieläimen kuin paikallisen paholaisbabushkan, ja tuossa kohtaahan et voi tietää kummasta on kyse. 🤔 Parempi siis ottaa esille puuko ja pyhävesi ja muistella miten tehdään saksipotku. En todellakaan lähtenyt autolta enää vessoille vaan kävin pari kertaa puskapissalla kirjaimellisesti puukko kädessä. Pitkin yötä kuului muutenkin kummia ääniä joita ei osannut liittää oikein mihinkään. Ikään kuin kaukana olevan auton bassoa, mutta ei sitten kuitenkaan. Kuulosti suurin piirtein lentävältä lautaselta. Myös satunnaista koirien haukuntaa. Ei malttanut odottaa että aamu valkenee jotta pääsee tutkimaan tuota ympäristöä.
Tällaisen sieniviljelmän ääreltä herättiin. Oliko kaikki ollut sittenkin vain hurjaa hallusinaatiota. 🤔🤔🤔
No, aamulla kun tämän melkein ojaan kaatuneen huussirivistön näin, niin kyllä se pusikko olikin houkuttelevampi! 😄😂 Slovakian vuoriyö oli oletettavastikin kylmin yö ja aamu tähän mennessä. Seuraavaksi ei lähdetty länteen päin pääkaupunkiin Bratislavaan, sillä Romaniassa olisi kohde/kohteita jossa halutaan käydä. Ja sopivasti vielä halloweenin alla… Mahtaakohan joku arvata mistä on kyse? 🙂 Näin ollen otettiin siis suunnaksi 👉 Unkari. Katsotaan jos myöhemmin tulee vielä tuolla Bratislavassa käännyttyä. Näihin mysteerisiin tunnelmiin. Huomiseen.
–