27. Eger + Unkari – Romanian rajanylitys
Pakupäiväkirja 27.
Budapestista koilliseen pikkuhiljaa kohti Romaniaa pysähdyttiin Egerin kaupungissa. Eger on viininviljelyalueen keskus. Paljon kapeita katuja, kujia, ravintoloita, kahviloita, historiaa ja autenttisen pikkukaupungin meininkiä. Jumituttiin tuonne taas toviksi niin että saatiin ravata vauhdilla takaisin autolle kun parkkiaikakin oli jo mennyt umpeen. Kaupungissa oli retromuseo, Beatles -museo (?) 😀, pelikauppa ja kaikenlaista mielenkiintoista ihmeteltävää. Kissakahvilakin. Kahvilan ovessa vaan oli niin paljon lippulappua että meininki oli varmaan sama kuin Suomessa, pöytäpaikka tulisi varata etukäteen. 😿
Bongasin kaupungista pienen valokuvaliikkeen josta menin kysymään olisiko myyjällä mahdollisesti polaroidkameraan isoja filmejä. Mikä ihmetys, tomuisesta liikkeestä löytyi kuin löytyikin Fujin wide-filmiä. Hinta taisi olla vähän kalliimpi kuin mitä Suomesta olen halvimmillaan löytänyt, mutta tulipahan sponsoroitua pientä paikallista kivijalkaliikettä. Nuo isot filmit ovat muutenkin vähän harvinaisempia kuin minifilmit polaroidille. Hamsteroin samantien 40 kpl värikuvia.
Haistellaan ja maistellaan! Unkarin vesi todettu juomakelpoiseksi. 😄😄 Ja yleisesti ottaen näinhän se on, kunhan ei taas vanhojen talojen vanhoista putkista lähde juopottelemaan. Tuo kyseinen vesipiste oli motarinvarrella taukopaikan vessarakennuksen kyljessä. Saatiin täytettyä vesitonkka ja kaikki pullot. 👌Alla taas kuvaa mitä reittiä ollaan suunnilleen kuljettu, tosin mutkat täysin suoriksi vedettyinä. 😄
Jatkettiin Egeristä ajelua kohti luonnonpuistoja ja jäätiin rauhalliselle alueelle pikkukylään, sumuisen vuoren juurelle paikkaan nimeltä Bélapátfalva. Tuolla oli iso parkkipaikka jossa satunnaisten pyörähtäjien lisäksi ei ollut parkissa ketään. Vessat olivat kiinni koska patikointikausi on ohi, mutta välittömästi vieressämme oli hautausmaa jossa oli avonaisessa rakennuksessa hämyisen oven takana vesivessat. Erittäin surulliset ja hylätyn oloiset kylläkin, mutta täysin toimivat. Jäätiin tuon vuoren juurelle pariksi yöksi.
Aamulla vedettiin vaelluskengät jalkaan ja lähdettiin tutkimaan patikointireittejä sumuisille kukkuloille. Huipulle ei tällä kertaa kiivetty, paikalla ei näyttänyt olevan mitään kunnollisia suuntamerkkejä emmekä muutenkaan olleet varustaneet mitään evästä mukaan. Tulipahan kuitenkin käveltyä. Metsä tuoksui ihan:
🌲 ”keväiseltä mullanvaihdolta joka siirrettiin syksyyn silkasta laiskuudestaan” 🌲
– Víctor Rodriguez Navarro 2023
Halloweenin alla hengailua kuolleiden kanssa. Perustin kasvohoitolan hautausmaan puolihylättyyn vessaan. Ihme kyllä valot toimivat ja hanastakin tuli vettä. 🙏🎃 Ja sitten, viimeinen aamu Unkarissa, käytiin paikallisessa pikkukaupassa josta löytyi *rumpujen pärinää*… Lämpimässä säilyviä kasvipohjaisia ruokakermoja. What. Näitä ei ole sitten Suomen jälkeen tullut vastaan. Jotain tällaisia ollaan etsitty koska nämä ovat sopivan kokoisissa pienissä purkeissa. Kaikki kookoskermat ja tomaattisoosit kun tuppaavat olemaan niin isoissa säilykepurkeissa että sillä ruokamäärällä ruokkisi koko metsänväen ja kylän lapset.
Onneksi päästiin vielä Unkarin puolella täyttämään vesitonkka, sillä Romaniassa juomaveden löytäminen tulisi olemaan hankalaa. Vastaan osui nimittäin huoltoasema ”Angel Station”. Hauskaa oli että vieressä oli valtava Hell -merkkisen energiajuoman tehdasrakennus. Angel-huoltsikalla myytiinkin mielin määrin tuota kyseistä energiajuomaa. Ruokaa jäätiin tekemään todelliseen sanahirviökylään: hajdúböszörmény !! 😄🤐 Ja Shellillä tankattiin.
Sitten olikin luvassa Romanian rajanylitys. Tämä saattaa olla mahdollisesti ainoa rajanylitys Euroopassa jossa tullaan tarkistamaan minkäänlaisia virallisia dokumentteja. Nyt tuli kaivaa esille vähintäänkin auton rekisteröintitodistus ja passit. Varmuuden vuoksi myös green card. Jonotettiin (jännitimme) noin puoli tuntia kunnes pääsimme luukulle poliisin kuumoteltavaksi. Unkarin rajamies halusi myös nähdä autoon sisälle. Avasin hänelle takaboksin luukun ja melko nopealla vilkaisulla tuo oli hoidettu. Äijällä kesti passien kanssa kopissa kuumottavan kauan, ja kuumotuksen aiheena tuossa on kohdallamme se että meillä ei ole virallista matkailuautoa mutta autosta löytyy silti sänky, hylly ja muuta rojua. Kaikki on toki todistettavasti irrotettavissa, joten ongelmaa ei pitäisi olla. Oikeasti vain hylly on ruuvattu seinään kiinni, pahimmassa tapauksessa se siis pitäisi ruuvata hetkellisesti irti. Äijä tuli ulos kopista ja seuraavaksi ojensi passit Romanian puolen rajamiehelle. Tätä ukkoa ei paljon kiinnostanut, taisi vain todeta että thanks ja bye! 🤗🫡 Huh ja kaasu pohjaan. Oltiin päästy Romaniaan. 😄
Kanoja tiellä, koiria tiellä, ensimmäiset hevoskärryt bongattu.. Lampaita, lehmiä ja hevosia pelloilla. Johan on ainakin maalaistunnelmaa. Ennakko-oletus ja tarinat kertoivat että Romanian tiet ovat todellista perunapeltoa, ja kuinkas kävikään. Koko reissun tähän mennessä PARAS ajotie ilmestyi autuaasti eteemme lähestulkoon heti Romanian puolella. Viime vuoden puolella on kyllä sanottu että Romaniassa aiotaan laittaa miljardeja tieverkoston kunnostamiseen, pääsimme mahdollisesti maistamaan ensikosketusta tästä. Romaniassa on nyt tähän mennessä kohdallamme ollut muutenkin lähestulkoon kaikki tiet hyvässä kunnossa. 👍👍 Romanian ajatuksista lisää myöhemmin! Alkuperäinen suunnitelma oli että Romanian visiitti tulisi olemaan nopea ja pääkaupunkiin Bukarestiin emme suinkaan olisi menossa jättämään autoa tällä kertaa kaupunginlaidalle. Mutta mitä enemmän luin Romaniasta, sitä varmempi olin että tästä maasta emme selviä ihan parin päivän taktiikalla ulos. 😸 Huomiseen.
–