32. Katukoirien hyökkäys ja lehmämayhem
Pakupäiväkirja 32.
Sighisoarasta saavuimme taas seuraavaan Transilvaniaan kuuluvaan kaupunkiin Viscriin. Hauskaa on se, että muutamat lähteet mainitsevat Viscrin ”The menomestana” johon turistit nykyään menevät. Yllätys yllätys, itse Prinssi Charlesilla on tähän jotenkin näppinsä pelissä. Jostakin kumman syystä Charles on ihastunut juuri kyseiseen maalaiskylään ja ilmeisesti rahoittanutkin paikan kunnostusta. Ilmeisesti Tsaarssilla on muutenkin erityinen suhde ja tykästyminen Romaniaan. Viscrissä on ainakin kirkko ja linna jotka ovat Unescon perintökohteita. Todellisuudessa kyseessä on siis todella todella pieni kylä, hillitön Babe-possu -kylä. Itse possua ei näkynyt mutta koko muu keräilykokoelma oli paikalla: ankat, hanhet, lampaat, kissat, koirat ja lehmät. Tämän jälkeen menimme jonkun pikkukylän kauppaan ja oli kyllä erikoisin kauppakokemus ikinä. En lähde edes selittämään koska ei tuota meininkiä voi sanoin kuvailla.
Ylhäällä lehmä ja kissanpoika, alhaalla lehmä ja… vilukissanpoika. Fiilisteltiin yksinäistä katulehmää mutta emme tienneet että pian kokonainen Mansikkien armeija melkein jyräisi automme päältä.
Tuosta piti juuri ajaa mutta…. 🤔🤔🤔 Ajettiin Viscristä vähän matkaa tien varrelle yöksi hyvälle tasaiselle pellon pientareelle. Alueelle luvattiin yöpakkasia ja nyt saikin nukkua todella nenä jäässä monen viltin alla. Aamulla ulkona odotti kunnon Frozen -maisema, autokin oli lievän huurrekerroksen peitossa. Laitettiin auto päälle ja paikat lämpiämään, moottori vähän kiukutteli kylmää mutta reipas poika keräsi itsensä kasaan ja alkoi pörisemään nätisti. Seuraavaksi olikin taas luvassa aamun äxönkohtaus.
Lähdin autolta kuvaamaan ympäristöä ja olin jo ehtinyt jonkun matkan päähän autolta mäen päälle kun kaukaisuudesta kuului haukuntaa. Katsoin horisonttiin ja näin kukkulan laella muutaman koiran juoksevan kohti. Koirien päänupit vaan lisääntyivät ja lisääntyivät ja haukunta senkun yltyi. Random haukkuva koiralauma keskellä ei mitään juoksemassa suoraan luokseni ei vaikuttanut siinä kohtaa erityisen hyvältä skenaariolta. Katsoin koiria, katsoin autoa ja suoritin päässäni mahdotonta laskutoimitusta. Ehdinkö juosta autolle ennen kuin koirat saavuttavat minut. Etäisyys molempiin oli noin 50/50. Seisoako paikallaan ja tyynnytellä koirat jotka eivät todennäköisesti edes repisi päätäni auki.. Kylmässä nukkuneet nälkäiset koirat? Ei helkkarissa. Raivokas haukkuminen oli liikaa. Tämä gaselli päätti ottaa jalat alle. Onnistuin juoksukilpailussa, hyppäsin autoon sisälle ja paiskasin oven kiinni. Matkakaveri pelasi auton sisällä Switchiä autuaan tietämättömänä mitä ulkona tapahtui. Hengästyneenä selitin tilannetta ja tässä kohtaa kapiset koirat piirittivätkin jo autoa. Koirat olivat huonokuntoisen näköisiä ja niiden turkit olivat aivan jääpuikoilla.
Romania ei ole ihanteellisin paikka autossa asumiselle. Moni yöpaikka on karhujen takia erittäin arveluttava ja skippaantuu samantien. Jos karhuja menee vähänkään kylien suunnille karkuun tulee ongelmaksi katukoirat. Jos haukunnan läpi pystyy vielä nukkumaan, koirat vähintäänkin norkoilevat kokoajan auton kulmilla. Ruokaa ei pysty tekemään rauhassa missään kylässä sillä koirat tulevat ympärille pyörimään, jotkut suorastaan nilkkoihin saakka. Jos ei koirat niin sitten kissat. Paras yöpaikka onkin laakealla alueella, pellon pientareella tai jossakin korkealla. Sen takia ensimmäinen yöpaikkamme monumentin juurella oli hyvä, koska niin korkealle suojaamattomalle alueelle todennäköisesti karhut ja koirat eivät tule. Jos tulee, niin elukat on havaittavissa jo kaukaa. Ja karhuja täällä ihan oikeasti käppäilee autoteidenkin varsilla kuin hirvet konsanaan. Itse emme ole vielä nallukoihin törmänneet (ovatkohan jo muutenkin nukkumassa?), mutta karhuvaroituskylttejä on paljon joka paikassa.
Toinen miinuspuoli Romaniassa ajellessa on huoltoasemien ja kauppojen vähyys. Mutta näitäkin löytyy isommista kaupungeista. On varmasti sanomattakin selvää että lähes kukaan ei puhu englantia, mutta kommunikointi ei ole silti koitunut erityiseksi ongelmaksi. Pikkukylän kaupoissa saattaa noin muuten olla hasardi meininki. Roskille ei meinaa löytyä minkäänlaista järkevää paikkaa mistään. Kuljetimme autossa mukanamme kauan isoa roskapussia sillä sille ei löytynyt mitään dumppauspaikkaa. Juomavettä emme ole edes erityisesti etsineet koska jos vesitonkka tyhjenee pääsee varmasti helpommalla ostaa kaupasta vettä. Kun majoituimme Booking -kämpässä join kyllä asunnon hanavettä. Vesi oli raikasta ja maistui hyvältä. Noin muuten, virallista tietoa Romanian hanaveden juomakelpoisuudesta ei löydy oikein mistään. Parhaimman tiedon saa paikallisilta. Mihinkään Rantapallo -sivustojen listauksiin Euroopan juomavesistä ei kannata luottaa. Näihin on suunnilleen Suomen lisäksi merkattu Norja mitä tulee veden kelpoisuuteen. Olen huomannut että Ulkoministeriön sivuilla on ollut melko pätevät ja paikkansa pitävät tiedot juomavesiin liittyen.
Tässä kohtaa lampaitakin alkoi vyöryä paikalle. Todennäköisesti koirat olivat kulkeutuneet juurikin lampaiden vanavedessä yöpaikkaamme kohti. Roskapussia ei missään tilanteessa jätetä vartioimatta eikä varsinkaan yöksi ulos. Tuo houkuttelee paikalle karhut ja muut eläimet. Mutta nyt aamulla kun auto oli menty laittamaan päälle, pussi oli hetkellisesti nostettu ulos ja sinne se vahingossa jäi. Koirat kävivät tietysti roskapussin kimppuun. Pakko tuo pussi oli kuitenkin saada pois pihalta joten pienen kikkailun ja kovistelun jälkeen koirat loittonivat, saatiin kerättyä pussin rämmäleet takaisin autoon ja poistuttiin paikalta. Lentävä aamun aloitus antaa buustia päivään! 😮💨
Hökkelikylien asukeillakaan ei varmasti ollut lämpimät oltavat yöllä.
Osittain spontaanisti ajauduttiin tuolta pellolta tänne Rupea Citadelille. Linnareissu oli äärimmäisen hyvä veto tuohon väliin, pääsimme vihdoinkin eroon valtavan kokoisesta revitystä roskapussistamme. Pihalla oli suhteellisen iso kunnon roskis. Lisäksi pystyimme täyttämään vesitonkan linnan sisäpihan vesipisteellä. Tai, linnanrauniohan tuo suurimmaksi osaksi on. Taattua Romanian rajua ritarimeininkiä, ja kyllä noissa maisemissa linnanneitoja kelpaa lirkutella! 😗
Rupean linna on basalttikivestä rakennettu Romanian arkeologisesti vanhimpia rakennelmia ja se on yksi Transilvanian kestävimmistä suojakomplekseista. Tuossa ylhäällä näkyy komeat karpaatit.
Jostain syystä nauratti tuo piparkakkukuvioinen linnanmuuri. Juuri samanlainen kuin olisin lapsena piirtänyt paperille. 🤔🤔
Pinaattipastaa tehtiin Brașovin kaupunginlaidalla. Mietittiin kaupungissa käppäilyä mutta päätimme että NYT oli aika laittaa vähän raskaampaa kaasujalkaa päälle ja suunnata kohti todellista määränpäätä: Branin kaupunkia. Yöpakkanen oli jo vähän too much ja niin monessa Transilvanian kaupungissa on jo tullut pyöriskeltyä. Ylempänä luettelin Romanian ajelun miinuspuolia, mutta noin muuten Romania on ehdottomasti maa jossa kannattaa roadtripata! Transilvanian kaupunkeja on niin paljon siellä täällä että ei noita ilman autoa pystyisi tutkimaan. Autotietkin ovat tällä hetkellä lähes priimakunnossa, ihmiset ovat olleet kivoja ja Romaniassa on ollut niin paljon nähtävää. ”Nopea visiitti” täällä onkin ollut tähän mennessä pisin jonka olemme missään maassa vielä tämän autoreissun aikana viettäneet. Romania on todellinen linnaseikkailijan unelmamaa ja halvallakin pääsee. 🙂🙂 Tiistain aikana saavutettiin Bran ja seuraavassa postauksessa onkin luvassa hemmottelua kaikille verennälkäisille halloweenpäille. 🎃🖤🧡✌️
–