36. Romania – Serbia rajanylitys
Pakupäiväkirja 36.
Aamun leiriä. Herättiin Eftimie Murgun pienestä vesimyllykylästä metsän keskeltä jonkinlaiselta vanhalta taukopaikalta. Pöydät ja tuolit oli tuolta otettu pois. Yöllä oli todella rauhallista, yksikään koira ei haukkunut ja tuskin tuolla kävi ketään ajelemassakaan. Olin varma että tuonne ei yksinään katukoira taatusti tällä kertaa eksyisi. Kuinkas ollakaan, kesken aamupalan vierelle teleporttasi kuin tyhjyydestä seuraava musti.
Terve mieheen! Kaikki kolme katseltiin toisiamme että miten tässä kuuluu nyt menetellä. Koira vaikutti olevan enemmän leikkifiiliksellä kuin nälkäinen. Koira ei selvästikään ollut varma olemmeko ystävällisiä ja uskaltaako lähemmäs tulla. Aluksi tietty hätyytimme häntä pois. Tuosta jäi vähän paha fiilis, lähdimme kenties väärällä tassulla liikenteeseen. Koira vaikutti hyväkuntoiselta ja sillä oli pantakin kaulassa. Näytimme rauhanmerkkiä ja päästimme Sakariksi nimetyn koiran aamuleiriimme leikkimään.
Ajeltiin vielä leiriltä eteenpäin tutkimaan lähellä olevia vesimyllyjä. Vähän harmitti jättää Sakari jälkeen. Alla kartta muutamasta myllystä.
Mutta mitä ihmettä, kukas se sieltä ilmestyikään. Sakari! Koiraparka oli juossut pitkän matkan auton perässä ja oli taas seuranamme. 😄🐶
Koirakaverin tuomitseva katse.. 😬😔 Olimme tylysti jättäneet toverin jälkeen.
Sakke olisi varmasti mielellään hypännyt automme kyytiin eikä olisi enää koskaan katsonut kuonollaan Eftimie Murgun murjujen suuntaan. Sydämestä riipi jatkaa matkaa. Onneksi kylän keskuskohdilla tuli paljon kaikenlaista kissaa ja koiraa vastaan, Sakarilla riittäisi tuolla kavereita.
Seuraavaksi karttakuvaa tuosta kokonaisreitistä mitä ollaan ajettu. Muutamia mutkia lukuun ottamatta niin kyllähän tuossa melko suoraan on etelään päin suunnattu!
Ylhäällä lähikuvaa Romanian reitistä ”noin suunnilleen”, ja alapuolella tämän hetkinen sijainti (kun tätä kirjoitan) Sarajevossa. Bosniaan saakka ollaan päästy ennen kuin autossa on ilmaantunut muutama vika jonka takia täytyy käydä korjaamolla. Aika hyvä suoritus omasta mielestä, vanhalta käytetyltä pakulta! Sarajevosta suunnataan Mostariin.
Tähän väliin pehmoinen koira, joka oli löytänyt hyvän nukkupaikan täsmälleen ruokakaupan oven edestä. Siinä oli hyvä loikoilla täysin sikeässä unessa. 🐶
Oltiin ajeltu kyllästymiseen saakka Romanian mutkittelevia metsäteitä. Kun lähti pois Transilvaniasta eli Romanian keskialueilta, reitti oli suurimmaksi osaksi vuorten ja metsien välissä olevaa jatkuvasti kaartuilevaa serpentiinitietä. Kumpikin kuunteli omia musiikkejaan, olin omassa autokuplassani perehtymässä BEHM:in uuteen albumiin. Kuplani poksahti kun yhtäkkiä oltiinkin Serbian rajalla.
Vähän tuntui jopa murheelliselta jättää Romania taakse, olimme viettäneet Romaniassa ainakin viikon. No, nyt oltiin poistumassa EU-alueelta joten piti todellakin kaivaa kaikki lippulaput esille: ajokortti, passit, green card, kansainvälinen ajokortti, rekisteröintitodistus. Raja ylitettiin Moravitan kohdalta. Ensimmäiseksi ajettiin muutaman Romanian luukun läpi. Laput tarkastettiin ja auto tarkastettiin melko hyvin sisältä. Kyseltiin mitä meillä on mukana. Maahan ei saa laittomuuksia tuoda: huumeita, tupakkaa, alkoholia jne. Seuraavaksi ajettiin Serbian luukuille. Ojensin passit ja tarvittavat lippulaput poliisille. Hän kysyi mihin olemme matkalla. Ööh … Heinäsirkat sirittivät päässäni. Minulla ei ollut mitään tietoa mihin päin olimme suuntaamassa. Onneksi matkakaveri heräsi ja totesi Belgradiin! Asia selvä.
Poliisi pyysi ajamaan auton sivuun, sillä luvassa olisi äärimmäisen perusteellinen auton tarkastus. Tässä vaiheessa kysyttiin onko huumeita, alkoholia, tupakkaa yms. Erityistä hämmennystä näytti aiheuttavan se että kumpikaan ei polta tupakkaa. Matkakaveri selitti poliisille että hän lopetti polttamisen kuin seinään. Suomessa aski maksaa 10€ joten eihän tuohon ole kenelläkään varaa. Nuori poliisi naureskeli että Serbiassa aski on 2 dinaaria. 💁 Autolla kävi monta poliisia ihmettelemässä. Sääliksi käy poliisia joka joutuu meidän autoa ratsaamaan. Tuo on niin paljon täynnä kaikkea ihme tilpehöörää ja härpäkettä että sitä itse naamapalmuttaa vieressä kaikkea omaa rojuaan ja suunnilleen pyytelee anteeksi. Ukko tutki jopa leikekirjani sisällön. Tässä vaiheessa on myöhäistä pohtia että olisinpa tehnyt sinne jotain edes vähänkään selväjärkistä… Poliisit ovatkin enemmän yllättyneitä siitä että pakun sisältä löytyy kokonainen ”asunto” ja tutkivat ja kyselevät tavaroista kiinnostuneina varmaan ihan omastakin mielenkiinnostaan. Korttipakatkin avattiin ja tutkittiin. Erityistä mielenkiintoa ja hilpeyttä aiheutti pakka jota poliisi kutsui ”tarotkorteiksi”. 😄 Eli Villi Voima -pakka jonka korteista täälläkin on ollut kuvia. Tyytyväisyyttä aiheutti autosta löytyvä jauhesammutin, starttipiuhasysteemit ja boosteripaketti (kiitos Valinta-Akku🤌).
Konepellin alus tutkittiin, laatikoita tutkittiin. Mutta surkuhupaisaa tässä oli se että meillä oli mukana yksi viinipullo jonka yhtäkkiä muistin enkä tuossa kohtaa viitsinyt enää asiasta mainita. Pullo oli vieläpä melko näkyvillä mutta jostain syystä juuri tuohon osaan autoa poliisi ei niinkään kajonnut. Reppu jota ”elektroniikka-kassiksi” kutsutaan tutkittiin myös tarkkaan. Sieltä löytyi piuhaa ja härveliä, läppärin latausjohtoa, järjestelmäkameraa ja polaroidkameraa. Kaikki lääkepillerit piti näyttää, en nyt muistanut oliko meillä mukana mitään muuta kuin pari levyä Panadolia. Olin vielä itse ennen Serbian rajalle pääsyä hajottanut pohjan yhdestä energiajuomatölkistä, kaatanut sen kuppiin ja näin ollen kiskonut aika vauhdilla naamariin. Kilo tuskan hikeä ja kuumotusta ja pärinää oli taattu. Varmaan yli puoli tuntia noissa tutkimuksissa kesti, vihdoin mies haki leimatut passimme ja lappumme kopista, ojensi ne meille ja toivotti hyvää matkaa.
Pakko nostaa hattua (vaikka perusteellisesta tutkimuksesta huolimatta ainoaa isoa alkoholipulloamme ei bongattu) että auto oikeasti tutkittiin kunnolla. Hyvä että homma hoidetaan ammattimaisesti ja niin kuin pitää. Poliisit olivat vielä todella mukavia ja ystävällisiä. Huh, silti noista tutkimuksista jää hivenen inhottava fiilis. Pysähdyttiin aika pian Serbian puolella hengähtämään koettelemuksesta ja tekemään ruokaa.
Yöksi jäätiin ajoissa hyvälle paikalle uimarannalle. Tuo ranta oli yksi suosikki yöpaikoistani tähän mennessä. Rauhallinen ja hyvällä alustalla nurmikolla. Paikalla oli illalla vain kalastajia. Päätin korkata tuon lahjaksi saadun viinipullon kun se oli pyhällä hengellä saatu rajan yli kuljetettua. Aamulla oli harmaata ja kova tuuli, siitä huolimatta Serbian yö ja aamu olivat lämpimimmät tähän saakka jotka autossa on vietetty. Seitsemän aikaan aamulla pystyi kovassa tuulessa olemaan t-paita päällä. Ylhäällä kuva komeasta auringonnoususta. Valuutta vaihtui tosiaan Serbian puolella dinaariksi, yksi euro on noin 117 dinaaria. Paikallisesta kielestä/tekstistä ei ymmärrä hölkäsen pöläystä! Aamulla lähdettiin ajelemaan pääkaupunkiin Belgradiin päin. Työn ja tuskan takana oli että päästiin itse kaupungin ytimeen, siitä ensi kerralla! 🙉🐧🐧
–