42. Auto hajoaa Hadžićiin

Pakupäiväkirja 42.

Sarajevon kelkkaradoilta otettiin suuntaa kohti vanhoja hyppyrimäkiä joissa Matti Nykänenkin hyppäsi kultaa. Ensin matkan varrella vastaan osui vanha Igman -hotelli. Ties mitä huippu-urheilijaa tuollakin on muinoin majoittunut.. 🙂 Alkuun vielä kuvia Sarajevon kelkkaradoilta. Paljon mahtavia maalauksia, maisemia ja raunioita.

Igman Olympic Jumps -mäkihyppykeskus sijaitsee parin kymmenen kilometrin päässä Sarajevon keskustasta ja suorin reitti kulkee Serbitasavallan läpi. Ensin vastaan tuli seuraava hylätty Igman -hotelli. Vanhalta hotellilta ajettiin vähän matkaa eteenpäin josta löydettiin raunioituneet mäkihyppytornit. 🙂 Jäätiin noiden tornien luokse yöksi torstaina. Paikka ei sinänsä ollut mikään pusikko, alueella pyöri melko paljon autoja ja muita ihmettelijöitä. Tuolla vaikutti olevan joku kahvilakin mutta ei tällä hetkellä todellakaan ollut auki.

Illalla kun pääsimme perille oli jo todella hämärää joten nämä muutamat kuvat hyppytorneista tuli otettua aamulla. Aamulla sitten taas keli oli harmaa ja oli melko kova vesisade joten tämän kummempia kuvia ei hyppytorneista tullut napattua. 🙂 Noissa torneissa Nykänen hyppäsi kultansa ja muutenkin ensimmäiset olympiamitalinsa. Tuonne ylös olisi myös päässyt kiipeämään mutta huonon kelin vuoksi skipattiin ylös meno. Alapuolella on palkintokoroke jossa vuoden 1984 olympiamitalistitkin ovat juhlineet. Surullista tuosta tekee sen, että myöhemmin korokeella on tapettu läjäpäin ihmisiä. Tuota paikkaa on käytetty sodan aikana esimerkiksi joukkoteloituksiin. Sairasta.

Hyppytornien juurella olevan kahvilan terassilla pyöri yksinäinen, kastunut ja nälkiintynyt kissa. Jaettiin tonnikalapurkki kolmeen pekkaan. Yöllä ja aamulla kun satoi runsaasti vettä huomattiin että autosta valui edelleen jotakin öljymäistä tavaraa. Suurimmaksi osaksi tuo on pelkkää sadevettä, mutta vesi vetää mukanaan jotakin ainetta auton konepellin alta. Mietittiin että olisiko sinne mahdollisesti jäänyt jotakin jäämiä jotka nyt vain valuvat pois sadeveden mukana. Huolestuttavampi ongelma oli moottori joka ei käynnistynyt erityisen smuutisti. Tuo ongelma on ollut välillä huomattavissa kun auto on kylmä. Aamun ensimmäinen käynnistys saattaa olla hieman kangerteleva mutta sen jälkeen kone rullaa nätisti. Nyt kuitenkin käynnistämisessä kesti muutama sekunti epäilyttävän pitkään. Päästiin kuitenkin aamulla liikkeelle ja ajettiin lähellä olevaan kaupunkiin nimeltä Hadžići! Tarkoituksena oli etsiä aamupalapaikka, suhteellisen rajun vesisateen keskellä kun ei huvittanut vääntää aamupuuroja.

Kaikille mahdollisille autojumalille bensankatkuinen kiitos Hadzicin kaupungista. 🙏 Aamupalan jälkeen kun yritettiin startata liikkeelle niin moottori runklutti ikävästi eikä käynnistynyt. Ihan sama vaikka siihen lahoaisi, olin niin kiitollinen että olimme edes jonkinmoisessa kaupungissa emmekä jossakin puskaparkissa keskellä ei mitään. 😄 Esimerkiksi Matti Nykäsen hylättyjen hyppytornien juurella… 🙄 Olimme juuri aiemmin miettineet että ajelemmeko Bosniasta seuraavaksi Montenegroon. Sanoin että omasta puolesta suunnataan suoraan Espanjaan ennen kuin tämä auto lahoaa. 🤞

Moottoriongelmalle emme todellakaan itse voisi tehdä mitään. Starttimoottorikin on autossa juuri vaihdettu ja akkuun liittyvä ongelma tämä ei ollut. Akkukin on juuri vaihdettu. Auto oli taas saatava korjaamolle. Iso ongelma oli se, että autoa ei voinut liikuttaa korjaamolle. Positiivista oli se, että auto oli täysin keskeisellä paikalla kaupungin ytimessä. Menin kysymään heti ensimmäiseltä vastaan tulevalta ihmiseltä tietääkö hän jotakin hyvää korjaamoa, osoittelin autoa ja selitin että siihen se jäi. Mies ei puhunut sanaakaan englantia mutta ymmärsi heti ongelman. Hän yritti selittää jotakin korjaamoista, omalla kielellään, joten eipä tuosta mitään ymmärtänyt. Mies oli kuitenkin todella avulias ja ryhtyi omalla puhelimellaan soittelemaan paikallisille korjaamoille. Tuosta oli sekin hyöty, että hän pystyi korjaajille selittämään bosniaksi mikä on hätänä. Ilmeisesti kuitenkin kun korjaajat kuulivat että kyseessä on suomalainen auto ja puhumme vain englantia niin tuo oli ongelmallista. Kukaan kun ei näytä puhuvan englantia. Mies antoi meille vielä yhden numeron johon kehotti soittamaan. Matkakaveri soitti tuohon numeroon ja sieltä vastasi englanninkielinen asiakaspalvelija. Kyseessä oli jonkinmoinen ”autoservice” mutta sinun täytyi kuulua Bosnian autoliittoon tai johonkin vastaavaan jotta heistä olisi mitään hyötyä. Palvelu vaikutti muutenkin todella kalliilta. Mahdollisesti Sarajevosta saakka olisi tullut hinaaja hakemaan auton ja liikuttanut sen johonkin laatukorjaamolle. 😃 Tuolla samalla hinnalla mahdollisesti pakkaisimme pari reppua ja ottaisimme lentoliput Suomeen.

Noniin. Vastaantulija yritti siis auttaa kaikkensa mutta eipä tuosta oikein kukaan viisastunut. Tutkimme kartasta paikallisia autokorjaajia. Niitä oli suhteellisen paljon.  Mitä enemmän kaupungissa käveli niin sitä enemmän korjaamoita osui silmiin joita ei edes karttaan oltu merkattu. Päädyimme paikalliselle pikkukorjaamolle ja sopivasti korjaajapappa ilmestyi juuri paikan päälle. Oletettavastikin pappa puhui englantia vielä vähemmän kuin edellinen mies. Hän kuitenkin ymmärsi yskän, kysyi auton merkkiä ja tajusi missä auto on. Todennäköisesti hänellä oli jossakin kohtaa tulossa englantia puhuva ystävä paikan päälle. Jos oikein ymmärsimme, hän pyysi meitä odottamaan viereisessä kahvilassa, ja sitten…. Emme tiedä. 😃 Koko keskustelu oli niin rikkinäinen puhelin että päätimme tarttua kolmanteen oljenkorteen. Lähettyvillä oli todella hyvät arvostelut saanut korjaamo nimeltä AutoKlinika Kajimovic. Joku arvostelijoista myös mainitsi että omistaja puhuu hyvää englantia. Autojumalille jälleen kiitos. 🙏

Netistä näki että Autoklinika ei ollut enää auki, mutta seuraavana päivänä lauantaina aukeaisi kello yhdeksältä. Soitin kuitenkin tuolle korjaajalle kun hänen (ilmiselvästi kotipihalla) seistiin ja varmistin ettei hän sattumalta painattaisi paikalla pitkää päivää. Korjaajalla oli juuri menoa joten paikalla hän ei enää ollut. Hän todellakin puhui hyvää englantia ja ymmärsi ongelmamme. Ilmoitin ehkä jopa liiankin uhkaavasti että olemme taas huomenna heti kello yhdeksän oven takana odottamassa!! 😂 Toivottavasti ukko ei laittaisi lappua luukulle ja jäisi juuri sopivasti lomille. 🌴 Hän oli nyt suurin toivomme tässä pikkukaupungissa. Jos mies ei osaisi korjata ongelmaa, hän todennäköisesti osaisi neuvoa että mitä kannattaa tehdä. Ei auttanut kuin odottaa seuraavaan päivään ja etsiä kaupungista majatalo. 🤐 Jännityksellä huomiseen.

–

Edelliset postaukset löydät kohdasta: Arkisto . :-)