43. Jumissa Bosnian pikkukaupungissa
Pakupäiväkirja 43.
Pakumme oli siis ollut viimeksi Sarajevossa korjaamolla keskiviikkona. Perjantaina jumahdettiin Hadžićin kaupunkiin kun moottori pörisi surullisesti ja auto ei lähtenyt käyntiin. Lauantaina pääsimme jututtamaan paikallista AutoKlinikan -miestä. Aloin jo katselemaan Hadžićin kaupunkia sillä silmällä. Joutuisimme mahdollisesti viipymään tuolla pikkukylässä todella pitkään. 😄😄 Kaupungissa vilisti todella paljon nuorisoa. Mitään erityisen kaunista katseltavaa ei kaupungissa vaikuttanut olevan, mutta tuolla oli kaunein vesielementti jonka olen koskaan nähnyt. Mietin aiemmin että tuon juurella kelpaisi lukea Pottereita. En tiennyt että kohta saisin tuohon ainakin vähintään parin päivän mahdollisuuden.
Katsottiin Bookingista majatalo joka oli 19€ yöltä. Yöpaikan katsominen oli hankalaa. Airbnb:itä ei todellakaan ollut. Niillä muutamille motelleilla ja hotelleilla joita löytyi ei tuntunut olevan nettisivuja, eikä olemassaolosta ollut muutenkaan varmuutta. Kaikki vaikutti olevan äärimmäisen hankalaa. Bookingista kuitenkin löytyi guest house, tuohonkaan ei ollut kunnollista osoitetta. Pyörimme suurin piirtein oikealla alueella. Pihalle ajoi mies auton kanssa. Menin kysymään häneltä tietääkö hän missä olisi kyseinen majatalo. Hän soitti todennäköisesti talon omistajalle, ja seuraavaksi ohjasi meidät viereiseen kerrostaloon. Ensin ukko kaivoi jonkun asunnon ovenkarmin yläpuolelta avaimen ja avasi oven. Naamalle pöllähti aivan jäätävä tupakansavu. Asunto oli suorastaan savusta harmaa ja aivan täynnä vaatteita ja rojua ja sotkua. 😃 Mietin jo että nyt unohtui pahemman kerran siivota kämppä ennen seuraavien tuloa. Tuolla taisi kuitenkin jo majailla joku, mies sulki oven ja hermostuneen naurun saattelemana kokeilimme seuraavaa ovea. Huone numero 1 olikin meidän kämppämme.
Majatalo jossa yövyimme oli kunnon tupakankäryinen kaksio. Asunnosta löytyi kaikenlaista mielenkiintoista tavaraa: 1. Hiustenlähtöä ehkäisevä valkosipulishampoo. 2. Karvaiset ja mahdollisesti likaiset alushousut pesukoneessa. 3. Muovinen delfiinilipasto. 4. Pyhällä hengellä pystyssä pysyvä, teipein korjattu pyykkiteline. Tuo asunto kuitenkin sopi tarpeisiimme paremmin kuin hyvin. Siellä oli rutkasti tilaa, keittiö, wifi, suihku ja pääsimme pesemään kaikki loput likapyykkimme. Kun kaikesta alkujärkytyksestä auton suhteen oli selvitty, ei tilannetta auttanut kuin juhlistaa kakulla ja yrittää repiä hetkestä huumoria. Mitä Mattikin tähän sanoisi: Elämä on Laiffii!! Illalla joku pikkupoika tuli koputtamaan ovellemme. Nuori pikkolo toi meille pari pyyhettä ja wc-paperirullan. 😄 Poika oli todella hellyttävä ja kohtelias, hän ei puhunut kunnolla englantia mutta selitti että voimme maksaa yöpymisen seuraavana päivänä.
No, tästä ei ainakaan tämän hirveämmäksi ja ikimuistoisemmaksi halloween enää muuttuisi! 🎃 Lauantai oli ainakin omalta osaltani stressaavan masentunutta syvähengittelyä kun sai jännitellä auton kohtaloa. Kamalinta on epätietoisuudessa odottelu. Lähdimme heti aamulla sovitusti käppäilemään AutoKlinikan korjaajan luokse. Olimme partiolaisina paikalla heti kello yhdeksän aamulla. 🫡 Ilmoitin ukkelille että soitin hänelle edellisenä päivänä. Ongelmana oli tosiaan että emme voisi ajaa autoa hänen korjaamolleen, sillä se ei lähtenyt käyntiin. Korjaajalla oli muutama homma työn alla, mutta otti puhelinnumeromme ylös ja sanoi että soittaisi kun olisi valmis. Hän lupautui tulla kaupungille katsomaan autoa. 🙏💖 Mies herätti vahvaa luottamusta. Hän näytti bosnialaiselta puutarhatontulta.
Asunnossa oli myös kotoisat mummonmökkilakanat. 🧐
Myös Hadzicissa kaikki talojen ulkoseinät ovat täynnä kamalia luodinjälkiä.
Ei auttanut kuin siis odotella ja neuroottisesti väijyä puhelimen äärellä. Kävelimme vähän kaupungilla ja päädyimme seuraamaan paikallista jalkapallo-ottelua. Hadzicin kaupungissa ei erityisesti ole mitään ihmeellistä kuvattavaa, joten laitan seuraavaksi vielä julkaisemattomia kuvia Sarajevosta. 👉👉
Olimme jo niin kovaa vauhtia matkaamassa Mostariin joten harmitti että nyt matka tyssäsi autovian vuoksi, vaikka se oltiin juuri saatu edelliseltä korjaamolta pois. Olisi myös harmi jättää auto jälkeen, pakata tavarat ja lentää Suomeen. Suomeenkaan palaaminen ei haittaisi itseäni ollenkaan, eniten harmittaisi jos autosta pitäisi matkan varrella ”luopua”. Toivottavasti tuo auto saataisiin ehjänä vielä Suomeen saakka, tai edes sinne Kanarialle. 🙏 Pääsemmekö siis ikinä pois Hadzicista? 😄 Ei näissä tilanteissa auta kuin sisuuntua vaikka epätoivo iskee. Emme piru vie antaisi yhden moottorivian pysäyttää koko reissua nyt kun näin pitkälle oltiin päästy. 💥
Kello alkoi jo olla viisi ja olimme koko päivän odotelleet autokorjaajan soittoa ja repineet hiuksiamme. Ajattelimme kävellä paikan päälle tsekkailemaan mikä meininki miehellä oli, ehtisikö hän vielä lauantain aikana tulla katsomaan autoamme. Korjaajalla oli hirmu meno ja kiire päällä. Hän teki jo ylitöitä ja aikoi todellakin painattaa pitkää päivää. Sanoimme ettemme halua olla ärsyttäviä 🙌 Mutta olemme pikku paniikissa auton suhteen. 😂 Matkakaveri muistutti korjaajaa ettei tappaisi itseään työllä. Meininki näytti meinaan melkoiselta puurtamiselta. Ilmeisesti ihmiset olivat kovasti vaihdattamassa autonrenkaita. Korjaaja sanoi että tunnin päästä hän pääsisi keskustaan katsomaan autoa. Menimme jälleen odottelemaan mahtavan vesielementin luokse. Ja nyt pääsin lukemaan kirjaa kirjojen juurelle. Pian mies soitti että hänen pari työntekijäänsä olivat paikalla, mutta he eivät puhu hyvin englantia. Bongattiin nuoret korjaajamiehet ja esiteltiin heille prutkuttava pakumme.
Korjaaja-minionien meininki vaikutti samantien valtavan ammattitaitoiselta. Miehillä oli vikalukulaite jonka asensivat ensitöikseen pakuun kiinni. Tuo antoi ilmoituksen: ”timer position sensor malfunction”. Miehet ottivat muutamat palat pakusta ulos, kaivoivat työkalut ja ryhtyivät hommiin. Itse korjaamon päällikkökin kävi nopeasti paikan päällä, mutta suurimmaksi osaksi antoi ”nuorison” hoitaa homman. Jokunen tovi tuossa meni, mutta pian pakun moottori piti kauniin käynnistämisen äänen, ja ukkeli näytti ikkunasta peukkua. 👍Miehet tiesivät täysin missä ongelma piili, mutta eivät täysin osanneet sitä meille selittää. Kyseessä oli kutakuinkin polttoaineen syöttöön liittyvä ajoitushäiriö. Sarajevon autokorjaaja varmasti korjasi autosta jotain, mutta ei juuri kyseistä ongelmaa.
Tuo Autoklinika Kajimovićin toiminta oli niin ammattitaitoista ja 6/5 palvelua että järkyttävintä oli maksuosuus. Koko lysti kustansi 50 markkaa eli vaivaset 25€! Olin varautunut maksamaan kaikesta stressaamisesta ja hädän hetkeltä pelastamisesta ainakin 500€. Vähintä minä voin tehdä oli kirjoittaa maasta taivaisiin ylistävä arvostelu Googleen. Kyseinen autokorjaamo oli muutenkin saanut kaikilta asiakkailta 5/5 arvostelut ja täysin ansaitusti. Autoa ei tarvinnut edes hinata korjaamolle, miehet näkivät vaivan ja tulivat kaikkien tarvikkeiden kanssa keskustaan paikan päälle ihmettelemään. Ei voi muuta kuin kiittää autojumalia jälleen kerran että juuri kyseinen korjaamo osui kohdallemme. En voi muutenkaan kuin ihmetellä kaikkia autoalan ihmisiä. Itse kun en ymmärrä noista yhtikäs mitään. Ammattilainen on ammattilainen! Myös Bosniassa. 😻 Nyt oli hyvä fiilis ja pari yötä joutuisimme kuitenkin vielä viettämään kyseisessä pikkukaupungissa. ✌️
–