44. Home street Home
Pakupäiväkirja 44.
Oltiin alunperin otettu kaksi yötä Hadzicin tupakansavuisessa guest house -kämpässä. Lauantaina autokorjaajasta ei kuitenkaan ollut vielä kello viiden aikoihin kuulunut, joten kysyttiin asunnon omistajalta voidaanko olla paikalla vielä kolmas yö. Emme nimittäin tienneet tuossa kohtaa yhtään kauanko auton korjaamisessa menisi. Auto saatettaisiin hyvinkin ottaa seuraavaksi päiväksi korjaamolle. Jos pakuun olisi pitänyt hankkia varaosia tuossa olisi saattanut mennä montakin päivää. Auton korjaus oli kuitenkin jo lauantai-illan aikana hoidettu. Miljoonat kiitokset AutoKlinika Kajimovicille. 🙏💗 Nyt meillä oli siis vielä yksi ekstrapäivä Hadzicissa vietettävänä. Saatiin tosiaan kolmas yö armonaikaa kämpillä, mutta pidempään ei oltaisi voitu olla.
Kajimovicin pelastavat enkelit työssään. 💕 Tuohon auto lopullisesti jumittui. Myös tuon korjaamisen aikana pakun ympärillä ja alla pyöri säikkyjä kissanpentuja.. 😞
Erittäin positiivista Hadziciin ”jumittumisessa” oli se, että enää meillä ei ollut lainkaan likapyykkiä. Asunnossa oli todella pätevä pyykinpesukone. Seuraavana päivänä pystyimme testaamaan moottorin toimintaa vielä kun korjaamo oli lähellä. Ajelimme ympäristössä kunnes vakuutuimme siitä että moottorivika oli korjattu. Tietysti tuosta jää pieni epäilys takaraivoon. Pahinta mitä voi käydä on se ettei auto starttaa, ja nyt se oli jo tapahtunut. Sanoin etten suostu enää puskaparkeissa nukkumaan, nyt se olisi seuraavaksi kaupungista kaupunkiin ja kaupunginlaidalle nukkumaan. 😂 Eiköhän tämäkin trauma pian hälvene. Moottorivikaa ei vaan todellakaan toivo tapahtuvaksi uudelleen ja mahdollisesti hankalammassa paikassa. AutoKlinikan korjaaja sanoi että hänelle voi aina soittaa jos vikoja ilmenee. 🫶 Kyllä tuolle korjaamolle täytyy vähintäänkin postikortti Suomesta lähettää. Pyykinpesun lisäksi aika kului pelaamalla pari Switch -peliä loppuun, matkaleikekirjan täyttelyä, matkakaveri katsoi NHL:ää, ja muuta asiaan liittyvää lojumista.
Auton fiksaamisen jälkeen lauantaina lähdettiin kauppareissulle mutta päädyttiinkin paikalliseen Panna Cotta kahvila/ravintolaan syömään. Emme olleet syöneet koko päivänä kunnolla mitään kaiken jännityksen keskellä. Tuo ravinteli oli selvästi yksi Hadzicin suosituimmista menopaikoista. Terassilla istui aina ohi kävellessä paljon ihmisiä. Ihmekös tuo, menussa oli vaikka kuinka paljon hyviä vaihtoehtoja pitsoista kakkuihin ja cocktaileihin ja kaikkea siltä väliltä. Sunnuntaina käytiin tuolla vielä aamupalalla. Yksi iso aamupalalautanen maksoi 4€. Otimme suolaisen ja makean version. Kaupan päälle kuului vielä iso kuppi teetä. Vahva suositus Panna Cottalle! Ilmeisesti tuo löytyy myös Sarajevosta. Huomasin myöhemmin että kahvila oli mainittu ihan Sarajevon matkaesitteessäkin.
Maanantaina oli vihdoinkin aika karistaa Hadzicin tomut jaloista pois. Liikkuva luonnonkatastrofimme ei näyttänyt viime korjauksen jälkeen enää tiputtelevan mitään dieseliäkään pihalle. Matkakaveri kävi viereisessä autotarvikeliikkeessä ostamassa uudet ajovalot ja vaihtoi vielä pakun lamput. 👍 Alla kuvatodiste siitä kun väänsin maailman kummallisimmat caesar-salaatit. Nyt on ollut niin pahat vieroitusoireet Kupittaan cittarin caesar-salaatista että piti ryhtyä itse tuumasta toimeen.
Matkalla Mostariin aurinko paistoi lujaa ja reitti kulki todella hienoa maisemaa pitkin. Eri kokoisia suuria vuoria ja tumman turkoosi joki kulki kokoajan vierellä. Eteen ilmestyi yhtäkkiä tietulli. Emme tiedä mitä tuo olisi maksanut, käännyttiin vain ympäri ja otettiin vierestä kulkeva toinen tie jossa tullimaksua ei ollut. 😀 Todennäköisesti maksullinen tie oli vain vähän parempi ja nopeampi moottoritie. Meillä ei ollut mikään kiire joten kuljettiin pienempiä teitä pitkin.
Raikas Mostar! Tässä vaiheessa tajusimme että olimme itse röökikämpän jäljiltä todella tunkkaisia vaikka vaatteetkin oli juuri pesty. 😄😄 Kaikki pestytkin vaatteet haisivat ihan tupakansavulta. 🤌
Mostar on Hertsegovinan alueen keskus ja sen huomasi. Mostarissa oli näin keskellä syksyäkin hämmentävän paljon turisteja. Jäätiin vanhaan kaupunkiin syömään. Olut, tuorepuristettu limonadi, vesi ja ruoka-annos maksoivat yhteensä 15€. Eipä oltu taas hinnalla pilattu. Moskeijoista kaikuivat jo tutuiksi tulleet lempeät rukouskutsut. 🙏
Kuljeskeltiin pitkin Mostarin katuja ja viiden/kuuden aikoihin alkoi jo tulla niin hämärää että siirryttiin autolle. Mostarissa nukuttiin kunnon home street home -tyyliin ihan vain jossakin kadun/autotien varrella. Tuo alue oli jonkinlaista kampus -ympäristöä. Joku koira haukkui taukoamatta läpi yön. Ollaan monesti mietitty että miten kummassa paikallisten päät kestää tuota koirien haukkumista. Koiria ei olla opetettu minkäänlaisille tavoille ja parhaimmassa tapauksessa monta koira haukkuu toisilleen läpi yön. 🫨 Bosniassa ei ole todellakaan överipaljon kulkukoiria. Satunnaisilla vastaan tulevilla katukoirillakin on yleensä panta kaulassa. 👌 Seuraavana päivänä ajateltiin pyöriä kaupungissa vähän lisää ja piiikkuhiljaa alkaisia Bosnia jäämään taaksepäin. Seuraava rajanylitys tulisi olemaan hyppy Kroatiaan! Mostarissa oli niin paljon upeaa katutaidetta että taidan laittaa pelkästään niistä kuvia ensi kerralla. 🌺🌺🌺
–