49. Sivarin syynäyksessä Sloveniassa
Pakupäiväkirja 49.
Kuvia Slovenian pääkaupungista, Ljubljanasta. Auto jätettiin keskustassa olevaan parkkihalliin ja lähdettiin ytimeen pyörimään. Kerroinkin jo aiemmin että pidin todella paljon Sloveniasta eikä tuohon ole sen enempiä lisättävää! Kaupungin ehkäpä kuuluisin symboli on Lohikäärmesilta, jonka ylikin ajettiin ja kyllä tuo oli komea näky. Lohikäärme on yksi kaupungin vaakunan elementeistä, ja se symboloi rohkeutta ja voimaa.
Ajettiin pääkaupungista Ljubljanasta kohti lumihuippuisten Alppien koristamaa maisemaa Blediin. Sloveniassa piti maksaa elektroninen tievinjetti, eli tiemaksua motarilla ajamisesta. Tuon sai netistä ostettua. Minimimäärä oli kymmenen päivää hintaan 16€. Nyt tuli melkoisen kallis lasku, sillä emme ajatelleet hengailla Slovanian viileydessä kymmentä päivää. Slovenian puolella noustiin taas sen verran korkeammalle että ilma tosiaankin viileni huomattavasti. Kroatiassa oli lähes kesäkelit kun Sloveniassa siirryttiin takaisin syksyn puolelle. Ajateltiin lähteä äkkiä kylmää pakoon Italiaan päin, takaisin Välimerellisempiin tunnelmiin.
Bled on Savajoen varrella lähellä Itävallan rajaa oleva suosittu matkakohde, kylpyläpaikka. Tuolla on upea jäätikköjärvi ja entinen kuninkaan huvilinna. Maisemat ovat todella maagiset, kuin suoraan kirjasta tai elokuvasta ja nyt syksyllä vielä erityisen tunnelmallista. Käytiin tuolla juomassa Suomesta saatu glögi joka oli päässyt jo niin runttaantumaan että seuraavaksi tölkki olisi varmaan repeytynyt rikki. 🎅🏼
Lähdettiin ajamaan Bledistä pois ja oli jo pimeää. Pysähdyttiin huoltoaseman pihalle tekemään ruokaa. Testattiin jonkinlaisia soijatuotetta joka löytyi kaupasta. Ei tullut juuri kuvaa otettua mutta nuo ”soijapuikot” vai mitä lie olivatkaan menivät ehdottomasti jatkoon! Puikkojen kanssa herneitä ja sipulia ja vanha kunnon perunamuusi. Laitettiin vielä huoltoaseman pihalla sänky auki mutta lähdettiin etsimään mukavempaa yöpaikkaa. Seitsemän aikoihin illalla ajeltiin pitkin pimeää motaria. Eteen kurvasi harmaa bemari. Bemarikuski alkoi vielä hidastelemaan.. Matkakaveri alkoi jo rattiraivota: ”Ai sä ohitat ja alat sit viel hidastelemaan ?!?” 😄😄
Seuraavaksi tapahtuikin Anssi Kelamainen ”valot siniset välähtää, vaatien pysähtymään” -hetki. Pirullinen hidasteleva bemari olikin piilopukuinen sivarikyttä. Sos! Hetki meni tosiaan mietiskellessä että kehottiko poliisi meitä pysähtymään vai hänen edellä olevaa autoa pysähtymään. Ajettiin kuitenkin varmuudeksi sivuun hidastelemaan katsomaan miten poliisi reagoi ja seuraavaksi valojen väliin ilmestyi teksti: ”follow me”. Wow. Ensimmäinen ajatukseni oli että hitsi miten edistyksellistä toimintaa. Myöhemmin tuli mieleen että jos kyseessä olisi ollut huijari niin olisimme kyllä menneet täysin lankaan ja seuranneet ties mitä roistoa.. 😄
Poliisi siis kehotti meitä seuraamaan itseään ja ajettiin jopa melko pitkälle eteenpäin kunnes auto kääntyi sivummas motarin reunalla menevälle sivutielle. Kaikki oli hyvin hämmentävää ja mietittiin että mitä ollaan nyt mahdettu tehdä. Kuski ei ajanut ylinopeutta ja meillä oli kaikki tiemaksutkin maksettu. Ei ollut siis mitään kuumotuksen aihetta mutta kyllähän tuo nyt vähän jännittää. Tajuttiin kuitenkin että poliisi pysäytti tarkoituksellisesti ulkomaalaisen auton, huomasivathan he sen meidän rekkarista ja autoon ilmestyvä englanninkielinen tekstikin tuohon viittasi.
Kunnon vakavakasvoinen American🤌nais-detective nousi autosta partnerinsa kanssa ja käveli kuskin ikkunan luokse ja elokuvatyylisesti näytti virkamerkkiään. Hän pyysi dokumentteja. Kysyin että mitä dokumentteja. Passit ja ajokortti. Ojensin hansikaslokerosta saman tien koko nivaskan papereita, onneksi passitkin olivat lähellä. Detective lähti lappupinon kanssa takaisin autoon. Huppupäinen miespoliisi pyysi avaamaan pakun sivuoven. Avasin makuuhuoneemme oven ja naureskelin että täällä on juuri sänky avattu. Tuossa vaiheessa poliisi tajusi meidän olevan retkeilijöitä ja kertoi että he etsivät kahta laittomasti rajan yli tullutta ulkomaalaista. Hän mainitsi vielä maita joista tyypit olisivat tulleet, mahdollisesti Kroatiasta ja sanoi että he ajavat yleensä juuri samanlaisilla autoilla.
Toinen poliiseista oli autossa melko pitkään kaikkien papereiden kanssa mutta lopulta tuli päästämään meidät pälkähästä. Olipa kerrassaan mielenkiintoinen pysäyttäminen, kiinnostaisi tietää löydettiinkö noita etsintäkuulutettuja koskaan. 😀 Yöksi ajettiin Koperiin parkkipaikalle aivan Italian rajalle. Päästiin jo laskeutumaan sen verran alas että ilma oli huomattavasti lämpimämpi kuin edellisenä iltana. Taas sai nukahtaa sateen ropinaan, yöllä tuli runsaasti vettä. Nyt ei ole muuten pitkään aikaan yöpaikoillamme ollut mitään huusseja ja bajamajoja, ne ajat ovat takanapäin. 😄 Puskataktiikalla on painettu menemään. Sen verran usein tulee huoltoasemilla ja ostareilla sun muualla myös käytyä ja noistahan löytyy vessat. Päiväkirja numero viidenkymmenen kunniaksi taidan laittaa huomenna vaihteeksi esittelyä auton sisältä. ✨🚗 Ciao !
–