54. Bimbo bambinot Milanossa
Pakupäiväkirja 54.
Keskiviikkona herättiin todella samanlaisesta ympäristöstä kuin ensimmäisenä Italian aamuna, jonkinlaisen urheilukeskittymän ilmaiselta parkkipaikalta. Yö ja aamu olivat todella viileitä joten laitettiin sänky kasaan ja lähdettiin ajelemaan jotta auto lämpenisi. Aamun tehtävät oli löytää vesipiste ja kierrätyspiste johon jättää roskat. Todella pätevä park4nightiin merkattu vesipiste löytyi melko pian. Vesihana oli hiljaisen autotienvarrella ulkourheilulaitteiden keskellä. Tuosta tuli kovalla paineella raikasta vettä jossa sai hyvin ison vesikanisterin täytettyä. Suunnattiin syömään aamupalaa Alppien juurelle Gardajärvelle. Gardajärvi on Italian suurin järvi ja se oli sopivasti lähettyvillä. Nyt tulee varmaan tuhti postaus ja paljon kuvia.
Kyllä olisin suuttunut itselleni jos en olisi Italiassa syönyt gelatoa. Gardajärven kahvilasta tuli vihdoinkin ostettua paikallista jäätelöä. 😌
Gardajärveltä lähtiessämme kuski huomasi että auton kanssa on koko sen elinkaarena ajettu yhteensä 340 000 kilometriä! Melkomoista. 🤹🏅 Suunnattiin pikkuhiljaa kohti Milanoa ja saavutettaisiin kaupunki varmaan seuraavana päivänä. Matkan varrella oltiin kuin: ”aidossa Italialaisessa ravintolassa!”, tai no.. Sitähän tuo oli. Burger King -stopin aikana tutkittiin lähiympäristöä netistä ja matkakaveri bongasi Bialettin tehtaanmyymälän.
Toisin kuin itse, matkakaveri on kahvin ystävä ja vieläpä kova Bialetti mutteripannujen fiilistelijä. Mutteripannu on italialaisen keittiön vakiovaruste. Alfonso Bialetti loi Moka Express -mutteripannun vuonna 1933. Klassikkoa on valmistettu jo yli 85 vuotta vain pienin muutoksin. Matkatoverilla tuli siis todellinen jouluaatto ja näin innoissaan hän ei ole vielä mihinkään tällä reissulla ajanut (!!) Käytiin siis Bialettitehtaan juurella mutteripannuja pursuavassa liikkeessä. Bialettilla näytti olevan nykyään paljon kaikkea muutakin keittiötarviketta. Kaupasta lähti mukaan kuvan mukainen keltainen kahden kupin minikeitin ja samalla kuosilla varustettu keraaminen kahvimuki. ”Voi tätä ilon ja onnen päivää”. Vielä kun nuo saisi pidettyä ehjänä autossa. 🤠
Jos kaffetta joisin niin tämä amppari-mehujää -kuosilla varustettu pannu olisi ehdottomasti lähtenyt mukaan. 🐝
Yöksi ajettiin kaupunkiin nimeltä Bergamo vanhan linnan juurelle. Iltamyöhään tuli tahkottua Zeldaa. Aamulla suunnattiin kohti Italian toisiksi suurinta kaupunkia, Milanoa. Milanon metropolialue on väkiluvultaan Italian suurin. Auto jätettiin Milanon viereiseen kaupunkiin, Monzaan maksulliseen parkkiin. Koko päivän parkki maksoi vain 3€.
Monzasta otettiin siis lähijuna Milanoon. Kaikissa paikoissa lipun ostaminen ja aikataulujen tutkiminen ei ole helppoa ja itsestään selvää. Tämä oli sarjassamme: ”joku lippu jostakin rööristä, ja johonkin junaan jossa lukee Milano, tai jotain sinne päin”. Pääasia että toimii, eikä jää lamaantuneena limppuna paikoilleen makaamaan. 😄 Päästiin täsmälleen sinne minne oli tarkoituskin, suoraan Bosco Verticalen juurelle.
Bosco Verticale on kaksi ilmaa puhdistavaa asuintornia. Pystymetsä koostuu kahdesta 27-kerroksisesta asuinrakennuksesta, joissa on ulokeparvekkeita joihin on istutettu lähes 900 puuta ja yli 2 000 pensasta. Talojen ideoija oli arkkitehti Stefano Boer ja ne ovat olleet osa BioMilanoa -hanketta. ”Kuusi ideaa biologisesti monimuotoiselle metropolille”. Tornit ovat mallina kestävälle asuinrakennukselle ja ne edistävät ympäristön ja kaupunkien biologisen monimuotoisuuden uudistumista. Ainakin ajatus on ollut hieno! Mitenköhän talot pärjäävät taistelussa yhtä Euroopan eniten saastunutta kaupunkia vastaan?
Lähdettiin kävelemään kohti keskustaa. Julkisen puiston ytimessä oli ikävän paljon kaikenlaista diileripossea tarkkailemassa ohikulkemista. Meidän yleinen habitus on varmaan muutenkin sellainen että vaikutetaan potentiaalisilta ostajilta, parin kerran ihmiset ovat lähteneet peräänkin kulkemaan. Pysähdyttiin puistokahvilaan jossa matkakaveri otti nyt sitä överituhtia kaakaota. Itselläni oli kuumaa viiniä. Tuota juodaan Suomessakin, siitä käytetään nimitystä terästetty glögi. Päivän nippelitieto: esimerkiksi Venetsiassa on tapana aloittaa aamu heti viinilasillisella. Tuon takia viinibaarit avaavat ovensa jo aikaisin aamulla.
Milanon tunnetuin nähtävyys on tuomiokirkko, mutta kirkon kaverina seisoo tämä jykevä Sforzescon linna jota varmasti jokainen turisti käy ihmettelemässä. Milanosta sanotaan että se on harmaan ja tylsän näköinen kaupunki ja kyllähän tuo vaan pitää paikkansa. Rakennukset ovat vanhoja ja korkeita. Mitään katutaidetta ei pahemmin ole. Harmautta korosti vielä sateinen keli, saatiin koko päivän pitää sateenvarjot käden ulottuvilla. Ilmakin oli niin viileä että sai kaivaa paksumman kaulaliinan esille.
Marmoripatsas nimeltä: LOVE. = Libertà, Odio, Vendetta, Eternità (vapaus, viha, kosto, ikuisuus). Patsaan on luonut taiteilija Maurizio Cattelan, joka tunnetaan provokatiivisista teoksistaan. Patsaan piti jäädä Piazza Affarille vain muutamaksi viikoksi mutta kaupunginhallitus on päättänyt pitää sen edelleenkin pystyssä. Sinänsä hassua, koska keskisormi seisoo suoraan pörssin pääkonttorin ja pankin välissä. 😄 Siinä missä esimerkiksi New Yorkissa juhlitaan Wall Streetin voimaa mahtavalla härkäpatsaalla, tämä patsas on monen mielestä selkeä kannanotto talouskriisiin joka vaikutti koko Eurooppaan vuonna 2008. Sormi haistattaa v*tut finanssimaailmalle, pankkiireille ja toimitusjohtajille. Hauska juttu ja hatunnosto sille.
Milanon tunnetuin kohde on varmasti tämä tuomiokirkko Duomo, Duomiokirkko? Euroopan toiseksi suurin katedraali pönöttää Milanon keskustassa. Duomolta vain muutaman sadan metrin päässä sijaitsee yksi maailman tunnetuin ja arvostetuin oopperatalo: La Scala. Jos Milanossa viettäisi pidemmän aikaa eikä rahasta olisi pulaa, niin tuolla olisi varmasti hieno käydä katsomassa oopperaa.
Tässä toinen esimerkki epätoivoisesta yrityksestä puhdistaa Milanon katuilmaa. Näitä istutuksia ei ole kuulemma aiemmin ollut, mutta kyllähän tuo vähintäänkin kivalta näyttää. Viherhankkeet parantavat ilmanlaatua mutta saasteongelmaa ne eivät ratkaise. Olen lukenut että Milanon saasteongelma olisi suorastaan hälyttävä.
Täällä piti ihan korkata Red Bull jotta pystyin näkemään kaikki kirkon yksityiskohdat.. 🧐 Uskomatonta käsityötä.
Yläkuvassa portaali sinne muodin mekkaan. Kyseessä on neljän korttelin muodostama kultainen suorakulmio: Quadrilatero d’Oron”. Sisältä löytää kaikki kansainväliset fiineimmät muodin suurnimet. Varmaan suurin osa isoimmista muotitaloista majailee Italiassa ja on tuolta lähtöisin. Sanomattakin selvää että kävimme paikalla vain ikkunashoppailemassa. Itse omistan jopa yhden pienen ja todella retron Guessin harmaan olkalaukun jota käytän todella paljon. Olen perinyt tuon äidiltäni ja urbaanilegendan mukaan se olisi myös aito. 😏
Keimaileva matkakaverini tokaisi: ”Kivaa kun pikkumaisuudelle on tehty oma pikku katu!”. Huhheijaa oli tuolla kyllä melkoisen elokuvamainen meininki. Mustiin pukuihin sonnustautuneet vakavakasvoiset oviportsarit päästivät rohkeimpia turisteja kauppoihin sisälle. Itsehän en olisi noihin kehdannut edes astua. Mielikuvani on suoraan leffoista ja elokuvista: shoppailijalle ojennetaan shamppanjalasi käteen ja seuraavat kaksi tuntia puntaroidaan tuhannen euron laukun ostamista. Ja siltäpä tuo juuri näytti!
Quadrilatero oli kyllä itselle todella mielenkiintoinen paikka sillä olen jopa jonkun verran muodin historiaan perehtynytkin. Kaikki muotisuunnittelijoihin liittyvät dokkarit ovat todella mielenkiintoisia jos vaatteet millään tapaa elementtinä kiinnostavat. Olisin jopa viihtynyt tuolla pidempäänkin ihmettelemässä, ihan vain tuijottamassa ohikulkijoita ja kyttäämässä näyteikkunoista sisälle. Niin järjetöntä ja turhamaista kuin tuollainen merkkifanaattisuus yleensä onkin, niin kyllä sitä on pakko vaan arvostaa tiettyjä muotisuunnittelijoita. Kyllä he ovat ihan ylistämisensä ansainneetkin. Nopeasti vaikka mainitakseni Coco Chanelin joka puki naiset housuihin. Shoppailukeskus oli siis täysin ilmainen elämys itsessään vaikka ei tuonne mitään menisikään ostelemaan.
Palestiinalainen pastatauko. Brera on vähän urbaanimpaa aluetta johon eksyttiin syömään palestiinalaiseen katukeittiöön. Tuolta otettiin metro Milanon Chinatowniin ja käytiin kiinalaisessa kaupassa tekemässä ruokaostoksia. Suoritettiin chilisoosin ja nuudeleiden täydennystä. Lisäksi ostin läjäpäin euron soijasnackseja jotka ovat järjettömän hyviä autossa nopeasti syötäväksi. 😁 Noita piti ostaa mukaan jo Turun aasialaisesta kaupasta mutta unohtui. Alunperin päädyttiin tuonne kauppaan kun matkakaveri bongasi ikkunasta lempilimppariaan Guaranaa. Kiinakaupassa oli edullisten ruokatarvikkeiden lisäksi alakerta täynnä kaikkea erikoista mitä ikinä olisi saattanut tarvita. Valikoima oli aikalailla sama kuin vaikkapa Ruohonjuuressa. Tuolta olisi saanut spirulinajauheet ja muut superfoodit, vegetuotteet ja proteiinijauheet.
Milanossa ei pahemmin muraaleja ja maalauksia näkynyt mutta Chinatownissa tuli yhtäkkiä vastaan sitäkin mahtavampi Taru Sormusten Herrasta -maalaus. 🧡
Otettiin taas lähijuna ja suunnistettiin takaisin Monzaan auton luokse. Takaisinkävelymatkalla bongattiin tämä erikoisella raitakuosilla varustettu kirkko. 😯
🤌🤌🤌. Milanolaisessa kirkossa lymyää myös eräs todella suosittu ihmettelyn kohde, kaikille tuttu Leonardo Da Vincin maalaus: Viimeinen ehtoollinen. Tuonne kannatta kuulemma varat liput jopa pari päivää etukäteen jos maalausta haluaa käydä ihmettelemässä. Se oli skip meidän osalta! Milano on muodin ja designin keskus ja italialainen teollinen muotoilu huippuluokkaa: Lamborghinit, Ferrarit, Alfa Romeot ja niin edelleen! Mietittiin jos olisi käynyt jossakin automuseossa tai vastaavassa ja Milanon liepeillä olisikin ollut Alfa Romeon automuseo. Yöksi ajettiin jo klassikoksi muodostuneen jonkinmoisen ”urheilukeskittymän” parkkipaikalle, oltiin noin kymmenen kilometrin päässä Milanosta. Yö oli lämmin ja tuli nukuttua pitkään. Tuolta lähdettiin seuraavana päivänä ajamaan kohti Genovaa. 😸 Ensi kertaan. ☀️
–