68. Pelti runttuun Zaragozassa
Pakupäiväkirja 68.
Torstaina herättiin raikkaista tunnelmista Belchiten kaupungista. Edellisen aamun kuumat kesäkelit loistivat poissaolollaan kun ajelimme enemmän sisämaahan päin. Aamulla sai kaivaa taas villapaitaa esille. ⛄️ Pikkukaupungin kulahtaneissa, huonoilla maaleilla tehdyissä graffiteissa on aina eniten tunnelmaa. 💖 Belchiten teokset olivat lähes kaikki saman tekijän, Bolin maalamia vuosilta 2010-2012. Noita tuli aamulla analysoitua yöpaikan ympärillä. 🔎🎨
Sanokaa terve uudelle puhtoisen raikkaalle kaasukeittimelle! Toivotaan hänelle pidempää ikää kuin edeltäjällensä. 🙏 Vehje toimii täysin samalla tavalla kuin edellinenkin laite. Pullo sisään, lukitus ja liekin säätö.
Kaasupullokokoelma. 😄😄
Belchiteä ympäröivä alue on yksi Aragonin kuivimmista paikoista ja edellisen illan aavikkopallotkin sen kertoivat. Tuolta löytyy myös Espanjan sisällissodan aikaiset suurehkot rauniot vuodelta 1930, kun republikaanijoukot taistelivat Francon kapinallisjoukkoja vastaan. Koko raunioitunut aavekaupunki on jätetty sodan muistomerkiksi uuden kaupungin viereen. Kyseisiä raunioita on käytetty myös muutamissa elokuvissa joista mainittakoon monelle tuttu Pan’s Labyrinth.
Ylhäällä Aragonian lippu. Belchite kuuluu Zaragozan maakuntaan ja seuraavaksi lähdettiinkin itse Zaragozaan. Se on Aragonian itsehallintoalueen pääkaupunki. Zaragoza on iso ja historiallinen paikka, Espanjan viidenneksi suurin kaupunki. Kaupungissa on muun muassa massiivinen ja mahtava Neitsyt Marian katedraali-basilika, jonka sanotaan olevan ensimmäinen Marialle omistettu kirkko historiassa.
Tässä vaiheessa reissua on alkanut jo näkymään varovasti myös Espanjan lippuja Katalonian lippujen lisäksi.
Seuraavaksi pohdittiin että mihin suuntaan Espanjaa ajettaisiin. Matkakaveri halusi kovasti Bilbaoon mutta siellä oli luvattu sadetta ja paikka sijaitsi pohjoisessa. Sanoin että meillä on sateenvarjot ja villapaidat, että eiköhän tuostakin selvitä mutta nähtäväksi jäi mihin suunnattaisiin.
Käytiin paikallisen ostoskeskuksen, El Corte Inglésin kahvilassa syömässä ja lähdettiin takaisin autolle. Nyt kun ollaan päästy Espanjaan saakka, millään ei ole enää mitään väliä ja kuski päätti laittaa auton ulkokuosia uuteen uskoon. 🤠🤟🤠 Oltiin Zaragozan todella ahtaassa parkkihallissa ja pois lähtiessä kylki nappasi pahasti viereiseen tolppaan kiinni.
Sanoinkin että matkatoveri on tällä reissulla nähnyt vähän liikaa Picasson teoksia kun teki semmoiset Picassot tuohon auton sivuun. Tolpasta tarttui vielä mukaan tuota aurinkoista keltaista maalia. 🌻 Kyllä pulssi ja tuskahiki hieman nousi kun olimme täysin jumissa kiinni tuossa tolpassa eikä tiennyt kannattaako lähteä peruuttamaan vai ajamaan eteenpäin. Hyppäsin ulos ja kuski lähti peruuttamaan ja mielestäni tilanne paheni entisestään. Käskin ajaa vain rajusti eteenpäin. 🙈🙈🙈 Tiikerinraidat olisi ainakin taattu. 🐯
Kamalan krohinan jälkeen päästiin irti tolpasta. 😄 Sivuoven sauma oli juuri tuossa tolpan kohdalla joten se lähti tietysti rullautumaan kuin höylällä olisi veistellyt. Tuossa hallissa ei ehtinyt jäädä tilannetta tutkimaan sen enempää kun muita autoja oli tulossa sieltä sun täältä joten kauhun sekaisin tuntein ajettiin vain ulos ja etsimään rauhallisempaa paikkaa tutkia asiaa. Eniten kuumotti aukeaako sivuovi enää ollenkaan mutta vakuutin kuskia että varmasti aukeaa, ainoa ongelma saattaisi olla jos tuohon ehti repeytymään reikä sisätiloihin saakka.
Reikää ei onneksi tullut, ja ovi aukeaa normaalisti. Myöhemmin tuo alkoi pikkuisen reistailemaan mutta asia on tee-se-itse tyylisesti taas ratkaistavissa niin kuin tuo takaboksin ovikin. Itseasiassa takaluukku on mystisesti alkanut taas toimimaan normaalisti. Sivuovi runttaantui tietysti sisäänpäin, joten oikeassa kulmassa tuo nappaa välillä kiinni niin että ovea täytyy samalla vetää hieman ulospäin jotta se aukeaa sulavasti. Pieni matkakuluma on kyllä aina hyvä varkaita ajatellen. Ja täytyy kyllä hattua nostaa, itse en uskalla edes ajaa autolla ja matkakaveri on tunkeutunut isolla pakulla niin naurettavan ahtaisiin tiloihin etten tiedä miten se on edes mahdollista. 🙂 Monacon parkkihalli oli kaikkein pahin kun menimme ahdasta kapeaa kierreramppia alaspäin. Joten ensimmäinen kunnon arpi auton kyljessä vasta tässä vaiheessa reissua on melkoinen suoritus. 🤌 Auton kulma ja lamppu on aina silloin tällöin on kolahtanut jonnekin mutta mitään sen traagisempaa ei ole tapahtunut.
Pelti on peltiä, onneksi kolaroitiin betonitolppaan eikä toiseen autoon saatika kanssaeläjiin. Aika pian pystyi tällekin episodille nauramaan kun alkujärkytyksestä oltiin selvitty. Autopesuun ei välttämättä tämän kanssa uskalla mennä… Monesti ollaan pohdiskeltu auton pesua mutta vieläkään ei olla moiseen ryhdytty. Joku itsepalvelupesula olisi varmaan paras vaihtoehto. Näihin runttuisiin tunnelmiin. 😄😄 Taas Mattia lainaten: elämä on laiffii ja tilannetta pitää varmaan jälleen juhlistaa kakulla. 🎉
–