78. Yötä aavikolla, länkkärileffan kulisseissa
Pakupäiväkirja 78.
Howdy! Ja mahtipontista vuotta 2024, jos jollekin tuo vuoden vaihtuminen erityisesti jotakin merkkaa. (; Täällä palataan kuitenkin hetkellisesti vielä viime vuoden puolelle. Maisema aavikoitui ja kuivui kuivumistaan… Olimme päätyneet Almerian kaupungista pohjoiseen, Tabernasin aavikolle. (Paikkoja joihin ei toivonut että auto hajoaisi). Tabernasia sanotaan Euroopan ainoaksi todelliseksi aavikoksi sillä vettä saattaa tulla vuodessa noin 250 mm verran. Ennakkotiedossa oli että alueella on joitakin vanhoja länkkärileffojen kuvauspaikkoja, mutta emme tienneet yhtään mitä tuolta oikeasti löytyisi. Selvisi että autiomaassa sijaitsi kolme länsimaista ”puistoa” joissa on kuvattu elokuvia. Näistä kaksi ovat Mini Hollywood ja Texas Hollywood. Päädyimme käymään kolmannessa pienimmässä paikassa: Western Leonessa. Leone on alun perin rakennettu Sergio Leonen elokuvaa varten: Once Upon a Time in the West (1968). Kuvauspaikka päästettiin aiemmin rapistumaan, siitä tuli hylätty ja autio. Nyt paikalla on kuitenkin uudet omistajat, sitä on kunnostettu ja maksua vastaan tuonne pääsee vierailulle. 😁
Muun muassa kaikkien (toivottavasti) tuntemaa ”The Good, The Bad and the Ugly – Hyvät, pahat ja rumat” -elokuvaa on kuvattu juuri näissä maisemissa, tarkkaan ottaen Mini Hollywoodissa jonka ohi ajettiin. Kyseessä on Sergio Leonen ohjaama kulttielokuva jonka pääosaa näyttelee Clint Eastwood. Päädyimme itse Western Leoneen puolivahingossa. Huomasimme matkanvarrella teemapuistojen kylttejä ja ajoimme yhden kyltin suuntaan pihalle ihmettelemään. Ennen kuin sen enempää ehdimme asioita ihmetellä, pienestä kioskista paukahti iloinen mies auton luokse ja suunnilleen törkkäsi pääsyliput käteen sellaisella puheenvoimalla että tuosta ei ollut enää perääntymistä. Hän myös heitti houkuttelevan tarjouksen että voisimme majoittua länkkäripuiston pihalla yhden yön. Sisälle siis, muusta viis.. 🤠
…Jos aavikkopallot pyörivät, niin todellakin tällä pihalla. 🤠 Paikka oli kuin täysin autio ja kummitusmainen. Pikkuhiljaa alkoi tuntumaan siltä että mies oli huijannut meidät turmioomme. Todennäköisesti emme tulisi heräämään aamulla vaan päätyisimme seuraavan true crime -jakson päätähdiksi kun silpoutuneet ruumiimme löydettäisiin Tabernasin aavikolta. Pihalla pyöri siellä täällä hieman kummallisen oloista työntekijää, jotka todennäköisesti asuivat paikan päällä. Ulkona myös raikasi kovaan ääneen kaiuttimista länkkäribiisejä joka vain lisäsi outoa tunnelmaa.
”Tyypillinen länsimainen spagettitiimi koostui italialaisesta ohjaajasta, italialais-espanjalaisesta teknisestä henkilökunnasta sekä italialaisista, espanjalaisista ja (joskus) länsisaksalaisista ja amerikkalaisista näyttelijöistä”. Ulkomaiset kriitikot käyttivät spagetti -termiä, koska useimmat näistä leffoista olivat italialaisten tuottamia ja ohjaamia. Suurin osa vuosina 1964–1978 kuvatuista spagettiwesterneistä tehtiin pienillä budjeteilla ja kuvattiin eri paikoissa ympäri Etelä-Italiaa ja Espanjaa. Jotkut spagetti-westernille rakennetut lavasteet ja studiot ovatkin säilyneet tämän tyylisinä teemapuistoina. Osaa näistä käytetään edelleenkin elokuvalavastuksina.
Sisäänpääsylippujen hintaan (6-10€) kuului myös yksi juoma saluunassa. Astuimme saluunan ovista sisään, nostimme hitaasti kuvitteellisia cowboy -hattujamme ja pälyilimme olisiko tyhjässä baarissa mahdollisesti paikalla baarimikkoa. Mikkomies istui tiskin takana ja oli varmaan saapumisestamme yhtä ällistynyt kuin kuka tahansa…. keskellä aavikkoa kuivuva yksinäinen ihminen. Baarimikko oli kova mies höpöttämään. Vaikutti siltä kuin mies ei olisi päässyt viimeiseen viiteen vuoteen juttelemaan elävän ihmisen kanssa. Mies ei puhunut englantia, (niin kuin ei suunnilleen kukaan espanjalainen), joten katsoin paremmaksi itse liueta sivummas… Matkakaveri ymmärsi miehen tarinoista jotakin, nyökytteli kohteliaasti, ja erehdyksissään päätyi vielä kysymään jotakin, jolloin tarinoinnista ei meinannut tulla loppua.
Tässä myös yksi naurettavuuden huippu. 🤠 Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat että meillä on jälleen käytössä uusi kaasukeitin. Ensimmäinen ajettiin liiskaksi, ja seuraavasta hajosi tuo muovinen liekinsäätö -nappula. Napista hajosi vain pienen pieni muoviosa, joka on kokoajan kovimman rasituksen alla vipua vääntäessä. Todella turhauttavaa, sillä laite oli muuten täysin käyttökelpoinen ja ehjä, mutta tuota nappia ei saanut millään kepulikonstilla korjattua! Ainoa vaihtoehto olisi ollut aina käyttää keitintä täydellä teholla. = Laite oli liian vaarallinen ja päätyi kaasukeittimien hautausmaalle… Onneksi Espanjasta on löytynyt kaasukeittimiä, ja jos keittimen nimi on SUPER-EGO,sen ei oleta kuin kestävän vähintäänkin seuraavat 50 vuotta. 👍 Tässä keittimessä tuo muovinen nappi on myös paljon jämerämmän oloinen kuin edeltäjässään.
Ruokaa tehtiin länkkärimäiseen tyyliin: papuja , riisiä ja maissia! Löydettiin kaupasta myös niin komea kaasupullo 4-pack että tuo oli pakko ikuistaa kameralle.
Western Leone oli ehdottomasti yksi tämän reissun mielenkiintoisimpia yöpaikkoja. Yön sai nukkua enemmän kuin rauhassa ja vielä alueella, johon ei todellakaan eksyisi mitään hämäräporukkaa vääntelemään auton ovenkahvoja. 🤠 Teemapuisto oli todella hieno ja mielenkiintoinen ja kesällä tuolla riittää varmasti kävijöitäkin. Aamulla paikalle saapui samanlainen kahden ihmisen seurue kuin me. Länkkärimusiikki oli sammutettu yön ajaksi, ja pian musiikki alkoi taas raikaamaan kaiuttimista, kun uusia vieraita oli tulossa paikalle.. Western Leonen länkkäritunnelmien jälkeen käytiin fiilistelemässsä Almerian katutaidetta, ja Almeriasta jatkettiin Granadaan. Huomiseen! 🐎🐎🐎
–