95. Auto kanarialaisella korjaamolla

Pakupäiväkirja 95.

Matkakaveri oli sopinut treffit Tejedaan joulukuun 27. päivä sillä hänen vanha työkaverinsa oli tullut vaimoineen kymmeneksi päiväksi tutkimaan Gran Canariaa vuokra-autolla. Ajoimme tulikuumalta Burreron rannalta kohti Tejedan korkeuksia keskimaahan. Olin taas pitkästä aikaa kaivanut kesämekon esille, mutta pian sain todeta että pitkiä housuja ja hupparia tarvitaan. ❄️ Ilma viileni ja raikastui huomattavasti mitä korkeammalle ylängölle kavuttiin.

Olimme ajelleet taas serpentiiniteitä ylös ja alas, ja Tejedassa autosta ulos noustaessa ilmassa leijui lievä palaneen käry. Auton jarrupalat (tai muu renkaisiin liittyvä jarruasia, terveisin automekaanikko🔧) sauhusivat kuin löylykiuas. Jarrut olisi tarkastutettava mieluusti heti seuraavana päivänä. 🆘

Tejedan pikkukylä on siisti ja kaunis, todellinen maaseutuidylli ja kaukana kaikesta. Maisemat ovat aavat. Nukuimme pari yötä ihan Tejedan kaupungin ytimessä ilmaisilla parkkipaikoilla. Kylän pienessä puistossa oli vesivessat ja monta maukuvaa pehmoista kissaa. 😻 Käytiin illalla porukalla kylän ravintolassa maistelemassa hunajarommia. Oli mukavaa päästä sosialisoimaan ja vaihtelemaan kuulumisia.

Tejedassa näytti olevan yksi korjaamon näköinen piste huoltoaseman yhteydessä. 🔧 Kävimme seuraavana päivänä paikan päällä kyselemässä mutta selvisi että tuolla ei saisi ainakaan jarrupaloja vaihdettua. Ei auttanut kuin lähteä seuraavana päivänä kohti seuraavaa kaupunkia. Illalla vaihdoimme auton kanssa yösijaa vielä keskeisemmälle paikalle Tejedan vanhaa kaupunkia, lähemmäs puistoa jossa oli vessa. Kun päiväreissaajat jatkoivat matkaansa muualle kaupunki oli todella hiljainen ja yön sai nukkua rauhassa. Joku nuori poika käveli illalla pakun ohitse ja kuulin kun hän puhui ihmeissään kavereilleen suomalaisesta rekkaristamme ”….Finlandia?!🤯”. Ovi oli vähän raollaan ja poika rohkeni kysäistä takaluukun läpi että olemmeko ajaneet tänne Suomesta saakka. Ja sen jälkeen vielä lautalla? Vastasin että kyllä vaan, eikös olekin pitkä matka..🧐 Finlandia-rekkari aiheutti koko poppoossa suurta hämmennystä. 🤠 Poika itse oli Barcelonasta ja toivotti hyvää reissua. 👋

Aamulla kohti korjaamoa, pyhällä hengellä jarrut sauhuten mäkiä alaspäin. 🤠💨 Ajelimme todella hidasta tahtia ja päästimme kaikki takana tulevat autoilijat ohitsemme. Alhaalla odotti San Mateon kaupunki jossa oli ainakin neljä autokorjaamoa. Eiköhän jossakin näistä saisi jarrut tutkittua, vielä kun Hyundain pakut näyttävät olevan kanarialaisille kovinkin tuttuja.

Heti ensimmäisen vastaantulevan huoltoaseman vieressä oli korjaamo joka oikein mainosti jarrujen vaihdosta, sinne siis. Auto saatiinkin samantien lepareille hoidettavaksi. Menimme korjauksen ajaksi pikkukaupungin keskustan kahvilaan aamupalalle ja takaisin tultaessa auto olikin kutakuinkin valmis.

Jarrupalat oli vaihdettu mutta jarrulevyihin ei ollut tarvinnut koskea. Jarrupalat eivät kuulemma olleet edes kovin kuluneet, ne olivat vain huonolaatuiset tai omaan silmääni jotenkin .. todella vanhanaikaisen näköiset nyt kun näin nuo uudet jarrupalat (alhaalla). 😀 Pakun hankkimisen jälkeen emme ole itse jarrupaloja vaihtaneet, joten ei ole mitään tietoa mistä ja koska nuo vanhat palat olivat edes peräisin.

Tältä näyttää kotitalo alhaalta päin! Asiakaspalvelu oli espanjalaiseen tapaan iloista ja ystävällistä. Kuulemma ainakin seuraavat sata kilometriä tulisi ajella varovasti ilman äkkijarrutuksia, jotta jarrupalat saataisiin ”sisäänajettua”. Tähän väliin vielä mainitsen että todella harva ihminen Espanjassa puhuu englantia, edes Gran Canarialla jossa näin voisi kuvitella. Kovasta turismista huolimatta edes turistialueilla työntekijät harvemmin puhuvat englantia. Joten esimerkiksi juuri autokorjaamolla oli kovasti apua siitä, että matkakaveri ymmärtää ja puhuu espanjaa. Kyllä tälläkin kertaa vähän käsieleillä näytettiin että renkaista nousi savua kuin intiaanikylästä konsanaan. 👉🤲 Ymmärretyksi tulee siis aina jos pantomiimia osaa pelata.

Jarrupalojen vaihto ja työ tuohon päälle tuli ainakin parikymmentä euroa halvemmaksi kuin todennäköisesti olisi Suomessa tullut. Netistä tutkiessa pelkät palaset olisivat maksaneet satasen. Sulavan jarruttelun lysti kustansi siis 🫴77€.

Mateosta suunnattiin kohti historian havinaa, matkakaverin isän synnyinseuduille Santa Brígidaan. Brigidan kylä on todella vehreä muhkeine palmuineen. Vanhan kirkon ympärillä lenteli valtavan suuria oransseja perhosia. Kanoja, pikkukanoja, ja kukko kulkivat keskellä katua ja autojen välissä. Tuli myös todistettua että kukot viestivät toisilleen huutamalla. Kaupungin yhdellä laidalla ulvoi kukko, johon toinen kukko vastasi ja vieressämme oleva kukko jatko kyseistä dominoefektiä. Aivan samanlainen ketjureaktio kuin koirien haukuntakin pikkukylissä.. 🧐🤔

Kanarialaiset talot ovat omalaatuisia ja ulkonäöltään hyvin tunnistettavia. Yläpuolella nähtävillä juuri todella autenttinen  kanarialainen rakennustyyli. Kivitalojen isot kivenmurkaleet on jätetty seiniin näkyville.

Matkakaveri näytti talon jossa hänen isänsä on todennäköisesti syntynyt. Viereisessä puussa lekotteli kissa kuin pantteri konsanaan. Pusikoissa möyri paksuja Kanarian liskoja. Santa Brigida oli täynnä rentoa kesäistä elämää ja auringonpaistetta. ☀️ Matkatoveri ihmetteli miksi isä on koskaan edes halunnut lähteä Sta. Brigidasta pois. Isä pakkasi repun ja lähti armeijassa tienatuilla rahoillaan maailmalle kohti tuntematonta. (Mistä lie myös poikansa saanut rohkean tapansa elää…?🤔) Muut sukulaiset eivät olekaan pahemmin poistuneet saarelta.

Pitkästä aikaa kirja jonka luin ennätysvauhdilla ja todella ajatuksella. Kirjassa käsitellään hieman Suomen sotahistoriaa, sen myötä suomalaisia kansalaisjärjestöjä, Tarjaa unohtamatta. 🩷 Kirja on vieläpä melko tuoretta luettavaa, se on julkaistu vuonna 2020. Hyvin kirjoitettu teos, iso lukusuositus. 🤓👍

Jäätiin yöksi Brigidan kylään hyvälle paikalle vanhan kunnon urheilukeskittymän vierelle. Kyseessä oli iso nurmikkoinen hiekka-alue. Koko päivä oli ollut todella kuuma joten kun aurinko alkoi laskemaan tohdin lähteä juoksulenkille pitkin Brigidan katuja. Tähän mennessä ollaan jo monesti yövytty samoilla paikoilla samaisessa kylässä. Yläpuolisesta Speed Queen -pesulasta on tullut todellinen kotipesulamme, ja viimeksi kävimme tuolla pesemässä kaikki autossa olevat lakanat. 🫧 Pesulassa on myös pari pistorasiaa jossa olemme ladanneet EcoFlow:n ja läppärin täyteen. Pesuloiden käyttö on helppoa ja seinissä on yleensä ohjeet myös englanniksi. Pyykit koneeseen, valitse haluttu ohjelma ja lämpötila, jonka jälkeen haluttu pesukone valitaan maksupömpelistä ja maksu suoritetaan. Noita pesuloita käyttää myös todella monet paikalliset. Ollaan mietitty että tuollainen pesulabisnes on varmaan suhteellisen hyvä ja helppo rahanlähde.. 🤓 En tiedä mitä ensi kerralla on luvassa, varmaan yleistä sekoilua Kanarian kaduilta. 🤌 Huomiseen!

Edelliset postaukset löydät kohdasta: Arkisto . :-)

kulttuuri matkat oma-elama uutiset-ja-yhteiskunta